Pyhimyksen juhlakeikka oli ylipitkä, mutta sisälsi myös euforisen hetken

Pyhimys Isona -konsertti tuntui välitilinpäätökseltä, joka oli suunnattu sekä artistille itselleen että yleisölleen.

Pyhimys eli Mikko Kuoppala esitti Jäähallissa läpileikkauksen urastaan.

11.9. 14:24

Rap

Pyhimys isona -konsertti Helsingin jäähallissa 10.9.2022.

Koronan myötä siirtyneiden tapahtumien muodostama ruuhka näkyi syyskuun toisena viikonloppuna siten, että Helsingissä oli kaksi ainakin osittain samaa yleisöä houkuttelevaa suurkonserttia päällekkäin.

Kun Antti Tuisku bailasi Olympiastadionilla, niin Pyhimys esitti Helsingin jäähallissa läpileikkauksen urastaan. Näiden myötä korona-ajan kotimaisten artistien suurkonsertit alkavat olla lusitut.

Konsertin aluksi Mikko Kuoppala eli Pyhimys totesi, että hän ei ole varsinaisesti koskaan pyrkinyt tähän tilanteeseen, jossa esiinnytään isossa jäähallissa. Takanani istunut yleisön jäsen naurahti ja huudahti takaisin: “No ootpas!”

Parinkymmenen vuoden aikana Pyhimyksestä on tullut yksi aikamme keskeisiä ja suosituimpia raplyyrikoita. Pyhimys on useaan otteeseen analysoinut itseään, tekemisiään ja uraansa julkisesti.

Pyhimys isona -konsertti tuntui välitilinpäätökseltä, joka oli suunnattu sekä artistille itselleen että yleisölleen. Kotimaisille artisteille areenakeikasta on tullut eräänlainen cv-merkintä: tutkintotodistus, että koko uran kattava areenakonsertti on nyt suoritettu.

Omaelämäkerralliset ja teatterin elementtejä sisältävät konsertit ovat olleet viime vuosien peruskauraa. Anssi Kela on esimerkiksi pyörittänyt omaa Mun täytyy kävellä näin -konserttisarjaa.

Pyhimyksen keikan narraatio kulki yhdessä itseironiaan kallellaan olevien taustavisuaalien kanssa. Niissä näytettiin niin vanhoja kotivideoita kuin talonrakennusprojektia. Taustatarinasta jäi mieleen erityisesti: “Mikko on tehnyt vähän kaikenlaista”. Se kiteytti konsertin annin hyvässä ja pahassa.

Pyhimyksen konsertti oli jaettu eri aikakausiin keskittyviin osioihin.

Settilistan dramaturgiassa ei onneksi valittu ilmeisintä vaihtoehtoa, eli kronologiaa. Väliajallinen konsertti oli jaettu eri aikakausiin keskittyviin osioihin, vaihtuvien kokoonpanojen kanssa.

Bändin kanssa esiintyminen oli aluksi melko tahmaista, mutta konsertti vapautui hieman yllättäen kahden vuoden takaisen Mikko-levyn materiaalilla ja perinteisellä räppikonseptilla: räppäri, tuplaaja ja dj.

Räppikeikoilla yleisön täytyy olla täysillä mukana, ettei tilanne muutu kiusalliseksi, ja yleisö räppäsi V!@%#mikko- ja Fuck the World -biiseissä ihailtavalla antaumuksella.

Viime vuosina trendinä on ollut, että räppärit kokoavat ympärilleen kokonaisen bändin. Pyhimys näytti, että joskus räppikeikka osuu paremmin maaliinsa perinteisin keinoin, ja että isokin yleisö otetaan hyppysiin pienellä porukalla.

Konsertin musiikillisesti paras kohta tuli ennen väliaikaa, kun räppiosuuden päätteeksi lavan takaa paljastui näyttävällä sisääntulolla Saimaa-bändi koko komeudessaan ja kolmihenkisellä kuorolla vahvistettuna.

Siirtymä konsertin pienimmästä kokoonpanosta sen suurimpaan ja mahtipontisimpaan oli dramaturgisesti todella onnistunut. Sovituksista paistoi bändijohtaja Matti Mikkolan perfektionismi, ja Olen odottanut kärsivällisesti sisälsi aitoa musiikillista euforiaa.

Pyhimys isona -konsertissa esiintyi myös Matti Mikkolan johtama Saimaa-orkesteri.

Kakkossetti ei sitten ollutkaan ihan niin hyvä. Vierailijoita tosin piisasi. Teflon Brothers lohkaisi toisesta setistä noin puoli tuntia ja marssitti lavalle Stigin, Meiju Suvaksen, Ressu Redfordin ja Pandoran. Teflonit esittivät kaikki isoimmat hittinsä, joita on jo aika monta.

Teflonit on viihdyttävä bilebändi ja lajissaan Suomen kärkeä. Esiintyminen oli onnistunut, mutta osuus oli sen verran pitkä, että siinä ehti unohtaa, millä keikalla oikein olikaan. Teflonien käsittely uraa läpileikkaavassa konsertissa oli ymmärrettävää, mutta harkintaa puuttui.

Loppuun oli säästetty vähemmän yllättäen odotettu Suomipop-osuus, kun Pettymys- ja Tapa poika -albumien biisit käsiteltiin ja kaikki esiintyjät vaihtoivat kokovalkoisiin. Kyseisen aikakauden kappaleissa on tyypillinen ja turhankin usein toistuva suomalaisen popräpin sapluuna: räppisäkeistö ja vierailijan laulama kertosäe.

Jättiläinen on tämän aikakauden toteemi, pateettisuudessaankin toimiva hitti, jonka kertosäkeen tuli odotetusti laulamaan Aksel Kankaanranta. Pyhimys vaikutti kappaleen aikana aidosti herkistyneeltä ja ylpeältä tekemisistään, ilman miehelle tyypillistä itseironista performanssia ja sen taakse piiloutumista.

Kolmituntinen keikka sisälsi vähän kaikenlaista ja liki jokaisen Pyhimys-roolin, mutta mihin jäi Bökö-jäbä ja Bököbököbökö-mainosräppi?

Ilmeinen puute uran läpileikkauksessa oli, että Ruger Haueria ei lavalla näkynyt. Se ei varsinaisesti ollut tosin yllätys, että vanhat bändikaverit Paperi T ja Tommishock eivät kuuluneet vierailijalistaan, mutta juhlakeikoilla usein jo kuopatut yhtyeet ovat tavanneet palata yhteen edes yhden kappaleen verran.

Puuttuminen herätti huomiota konsertissa, johon oli kuitenkin pyritty tunkemaan kaikki mahdollinen, vaikka tuloksena olisikin ylipitkä keikka.

Taustavisuaalit ja kerronta antoivat tarvittavan tauon kokoonpanojen ja asujen vaihtamiselle, mutta viihdyttävinä tehokeinoina ne eivät toimineet kummoisesti.

Kun vielä keikan päätteeksi näki, kun kokovalkoisiin pukeutunut Pyhimys linkutti lavalta kävelykepin kanssa kuin popkulttuurimafioso, saattoi todeta, että kaikenlaista on tullut nähtyä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat