Kokeellisen elektronisen musiikin legendat sammuttivat valot Musiikkitalosta

Autechre ja Ilpo Väisänen ovat kumpikin kokeellisen elektronisen musiikin legendoja, jotka esiintyvät vain harvoin.

Vuonna 1987 perustetun Autechren muodostavat brittiläiset Rob Brown ja Sean Booth.

12.9. 13:55

Autechre ja Ilpo Väisänen Musiikkitalossa 11.9.2022.

Kun sunnuntaisena syysiltana ulkona oli lempeän aurinkoista, Musiikkitalossa ei paljoa pimeämpää olisi voinut olla. Tarjolla oli kahden legendan kohtaaminen, herkullinen kombinaatio rutinan ja rutkutuksen sekä suhinan ja piipityksen ystäville.

Suomessa on Sasu Ripatin ja Ilpo Väisäsen kaltaisia muusikoita, jotka ovat taiteellaan tehneet Suomen omaleimaisuutta tunnetuksi maailmalla, mutta eivät ole täkäläisittäin siinä mielessä kiinnostavia, että heitä haluttaisiin ministerien kesäjuhliin somekuvia varten. Vaikka juuri heidänlaisensa hahmot ovat niitä kaivattuja maabrändin luojia.

Kissanristiäiset tosin sopivat huonosti kokeellista elektronista musiikkia tekevien pirtaan. Väisänen muodosti yhdessä edesmenneen Mika Vainion kanssa Pan Sonicin, maailmalla hyvin tunnetun ja arvostetun yhtyeen, joka aurasi oman tiensä esimerkiksi itsetehdyillä soittimilla ja tunnistettavalla tyylillä.

Ilpo Väisänen esiintyi Sideways-festareilla vuonna 2017.

Kuopiossa asuvaa Väisästä näkee esiintymässä vain harvoin. Musiikkitalon esiintyminen tuntui siksi yhtä spesiaalilta tilaisuudelta kuin nähdä illan pääesiintyjä, brittiläinen Autechre. Myös yleisö oli saapunut jo hyvissä ajoin lämmittelijää varten.

Odotusten mukaisesti turhat lätinät oli karsittu pois. Väisänen asteli lavalle keltamustassa ruutupaidassa ja teki Slava Ukraini -nyrkkitervehdyksen. Hänen uusin julkaisunsa Keskipäivän hetken sumea vaillinaisuus on julkaistu ukrainalaisen levy-yhtiön kautta, joka ohjaa tuotot humanitääriseen apuun.

Väisänen kävi suoraan asiaan. Hän käynnisti esiintymisen soittamalla lutuisen taskukokoista ja muutaman kympin maksavaa Korgin Monotron-syntetisaattoria, jolla saa nupit kaakkoon vääntämällä luotua nopeasti analogista pörinää ja huumaavan luupin. Sitä laitetta Väisänen piti vasemmassa kädessään siellä täällä pitkin keikkaa.

Elektronisen musiikin tekijät ovat jo pitkään olleet tervetulleita konserttisaleihin, mutta paperilla kontekstissa oli silti paljonkin häiritsevää: mennä nyt konserttisaliin istumaan ja kuuntelemaan kokeellista elektronista musiikkia, jonka luonnollinen ympäristö on jokin homeinen underground-luola. Mutta kun näki ison orkesterin paikalla Väisäsen hääräämässä pienen pöytänsä ääressä ja vääntelemässä analogivehkeidensä potikoita, pystyi tämän elintasoteknon idean hyväksymään mainiosti.

Puolituntisella keikalla ei ollut aikaa luoda hitaita draaman kaaria. Väisäsen esiintyminen oli tässä tilassa suorastaan upea. Hän vaihteli nopeasti noisesta jopa melodisiin ideoihin ja naputti syvää bassoa tanssittavuuteen asti. Hän käytti jo Pan Sonicin ajoilta tuttuja, napsuvia perkussiivisia elementtejä, jotka kuulostivat siltä kuin jokin muovin tai puun kaltainen materia muuttaisi muotoaan lämpötilan vaihtuessa.

Väisänen vaali Pan Sonicin perintöä, ja poistui samanlaisella nyrkkitervehdyksellä kuin tulikin, sanomatta mitään.

Vuonna 1987 perustetun Autechren muodostavat brittiläiset Rob Brown ja Sean Booth. Legendaarisen Warp-yhtiön kautta levyjä julkaissut bändi on liitetty osaksi 90-luvun idm-kulttuuria. Hoopo termi on lyhenne sanoista intelligent dance music, eli älykästä tanssimusiikkia, joka on jo jokseenkin vanhentunut ajatus. Termillä pyrittiin luomaan populaaria käsitettä abstraktimmalle elektroniselle musiikille.

Autechre palasi tänä kesänä Barcelonassa keikkalavoille neljän vuoden tauon jälkeen. Helsingin jälkeen kalenterissa on loppuvuodella vain muutama keikka, joten ei ollut ihme, että osa faneista oli tullut ulkomailta saakka katsomaan keikkaa.

Duo on tullut tunnetuksi siitä, että se esiintyy pilkkopimeässä. Näin ollen keikan valoshow’n muodostivat katsomon porrasvalot ja hätäuloskäyntien merkit. Katsomosta pystyi erottamaan hämärästi kaksi hahmoa ja parit kädet liikkumassa. Viesti oli, että täällä ei ole mitään nähtävää, ainoastaan kuunneltavaa. Se on tässä ajassa harvinaista. Edes media ei saanut kuvata konserttia.

Uran alkuvaiheen selkeistä acid teknon melodisista teemoista Autechre on siirtynyt koko ajan abstraktimpaan ja käsitteellisempään suuntaan. Musiikkitalossa yhtye tarjosi näköisensä, hyvin vakavan, äänimaisemaltaan kiinnostavan, syvän päädyn konsertin.

Hieman yli tunnin mittainen setti sisälsi vaikutteita niin acidin ja melodisuuden puolelta kuin 2000-lukulaisesta progressiivisuudesta, jossa pieniä muutoksia tapahtuu musiikissa koko ajan. Kuuntelijana täytyi heittäytyä tekstuurin vietäväksi, joka kuljetti syvällä merellisissä bassoissa asti. Tätä ei olisi haitannut kuunnella klubitilassa.

Jokin laite synnytti keikalla sähköhäiriöltä kuulostavan napseen, joka olisi aivan hyvin voinut kuulua musiikkiin, ellei ääniteknikot olisivat menneet kesken keikan lavalle hääräämään. Keikan jälkeen kuuli osan kommentoivan huonoa äänentoistoa, mutta ainakin permannon alatasolle soundit olivat hyvät.

Autechren musiikissa on kiehtovaa salatieteen makua, jonka analysointiin ja ymmärtämiseen ei keikalla kannata käyttää kapasiteettia. Juuri kun luulet saaneesi jostain äänestä kiinni, se karkaa manipuloitavaksi, eikä lavan tapahtumista ole kuin korkeintaan arvauksia.

Harvinaisesta tilaisuudesta paremmin arvosanoin poistui Väisänen, joka onnistui luomaan notkahtamattoman intensiteetin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat