”Sinikka Kurkinen saattaa olla merkittävin suomalais­taiteilija, josta et ole vielä kuullut” – Taiteen tuntematonta suuruutta markkinoidaan kovilla panoksilla, mutta syystä

Taidehalli Kohta esittelee laajasti Etelä-Karjalassa vaikuttaneen Sinikka Kurkisen värikylläistä tuotantoa.

Sinikka Kurkinen: Sinikka Kurkinen: Koreografia keltaisella, 1984, öljy kankaalle.

9.9. 14:22

Maalaustaide

Sinikka Kurkinen: Pilvi ja esikuva 9.10. saakka Taidehalli Kohtassa (Teurastamo, Työpajankatu 2 B). Avoinna Ti–la 12–18, su 12–16.

”Sinikka Kurkinen saattaa olla merkittävin suomalaistaiteilija, josta et ole vielä kuullut.”

Taidehalli Kohta markkinoi Sinikka Kurkisen näyttelyä isoilla panoksilla. Mainoslauseessa on kuitenkin perää. Imatralainen taidemaalari Sinikka Kurkinen (s. 1935) on tehnyt komean, yli kuusi vuosikymmentä kestäneen uran abstraktin taiteen parissa, mutta hänen maineensa ei vastaa hänen tuotantonsa tasoa.

Kurkinen opiskeli 1950-luvun jälkipuoliskolla Vapaassa taidekoulussa Sam Vannin opissa ja debytoi vuonna 1955 Imatralla ja Helsingissä vuoden 1958 Nuorten näyttelyssä. Opiskeltuaan vuoden Pariisissa hänen täytyi rahanpuutteen vuoksi palata Imatralle, jossa hän on asunut siitä lähtien.

Vanni oli varoittanut oppilaitaan ”palaamasta metsään”, sillä suomalainen taidekenttä oli aikoinaan nykyistäkin Helsinki-keskeisempi. Kurkinen on vaikuttanut lähinnä Etelä-Karjalassa, ja hänen laajempi näkyvyytensä on vuosikymmenten saatossa jäänyt vähäiseksi.

Sinikka Kurkinen: Yön näyttämöllä, 1997, öljy kankaalle.

Kurkinen aloitti uransa aikana, jolloin abstraktin taiteen suuntaukset, etenkin konkretismi ja informalismi, valtasivat alaa suomalaisessa maalaustaiteessa. Kurkinen on johdonmukaisesti kehittänyt oman, eri ismejä yhdistelevän abstraktin kielensä, jossa voi nähdä vaikutteita myös poptaiteen ilakoivasta värienkäytöstä.

Kohtan retrospektiivinen näyttely tekee arvokasta työtä esitellessään yli 50 teoksen voimin Kurkisen tuotantoa 1960-luvun lopulta nykypäivään. Edellisen kerran Kurkisen näyttely nähtiin Helsingissä viisitoista vuotta sitten.

Teoksia on jopa niin paljon, että seinät uhkaavat loppua kesken. Ripustus on hyvin ahdas, eikä suurikokoisilla töillä ole aina tarpeeksi tilaa hengittää.

Sinikka Kurkinen: Mielen levollisuus, 2021, öljy kankaalle.

Kurkinen sai jo varhain mestarillisen koloristin maineen, ja Kohtassa on helppo ymmärtää miksi. Maalaukset hehkuvat auringonkeltaista, syviä sinisiä ja helakkaa punaista. Väripinnoissa ei ole tippaakaan tukkoisuutta, vaan värit ovat keveitä ja kuulaita, aivan kuin maalaukset olisi valaistu sisältäpäin.

Rohkean värienkäytön ohella Kurkisen teosten toistuvia elementtejä ovat viuhkamaiset ja vapaasti hulmuavat muodot, taidokas negatiivisen tilan käyttö sekä litteyden ja tilavaikutelman välillä leikittely.

Teoksissa on myös hienovaraista vitsikkyyttä, jota vihjailevat teosnimet korostavat. Esimerkiksi teoksessa Muotoa etsivä (1974) väripinnat tuntuvat tuuppivan toisiaan ja kilpailevan siitä, kuka pääsee kuvapinnan etualalle.

Sinikka Kurkinen: Muotoa etsivä, 1974, öljy kankaalle.

Abstraktiudestaan huolimatta teokset ankkuroituvat havaittavaan, usein arkiseen todellisuuteen. Teoksissa vilahtaa käsilaukkuja, vetolaatikoita ja tuohikoreja. Teoksessa Kukka kubismille (2000) kylpyhuoneen kaakeleilta näyttävä ruudukko taittuu värikkääksi origamiksi, ja maalauksessa Ranta (1989) hiekkarannalla seisovan varjo abstrahoituu rytmikkäästi aaltoilevaksi muodoksi.

Lokakuussa 87 vuotta täyttävä taiteilija on yhä aktiivinen, eikä hänen väripalettinsa ole himmentynyt yhtään. Näyttelyn tuoreimmissa teoksissa väripintojen rajat ovat pehmeän utuisia ja väripaletista erottuvat mehevä violetti ja hehkuva keltainen, jonka katsomiseen melkein tarvitsee aurinkolasit.

Lue lisää: Timo Kelaranta poistaa valokuvistaan varjot ja mittakaavan, ja jäljelle jää oikullisen muotoisten väripintojen jännittävä leikki

Lue lisää: Nyt pääsee satumetsän siimekseen tai voitokkaan arkkienkelin eteen

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat