Tiededokumentti suolan terveysvaikutuksista on sekava ja epäpätevä

Kanadalainen Hyvä, paha suola -dokumentti mainitsee Suomen hyötyneen suolavalistuksesta mutta esittää silti epäilyksiä vallitsevia suosituksia kohtaan.

Tiededokumentissa mitataan, paljonko kanadalaisen opetusravintolan keittiössä kuluu ruokasuolaa yhden illan aikana. Lopulta mittaustulos ei kerro asiakkaiden nauttimasta natriumkloridista paljoakaan, koska merkittävä osa suolasta on jäänyt keitinvesiin.

13.9. 2:00 | Päivitetty 13.9. 10:02

Kanadalaisessa tiededokumentissa Hyvä, paha suola väitetään, että Yhdysvaltain vuoden 1977 ravintosuositukset perustuivat suolan osalta kahteen väärin tulkittuun tutkimukseen.

Ensimmäisen kohdalla dokumentaristit käytännössä katsoen pilkkaavat Lewis Dahlin (1915–1975) elämäntyötä esittämällä, että Dahl osoitti rottien verenpaineen nousevan, kun niille annettiin suolamääriä, jotka ihmisillä vastaisivat puolta kiloa päivässä.

Paljon oleellisemmin Dahl selvitti, että osa rotista sieti suolaa hyvin ja osa huonosti. Hän siis todisti geenien ja suolaherkkyyden yhteyden. Kaiken huipuksi suolaherkkyys on yksi dokumentin keskeisistä väittämistä: noin kolmanneksella ihmisistä suolansaanti vaikuttaa merkittävästi verenpaineeseen.

Toisena väärin tulkittuna tutkimuksena mainitaan 32 maata kattanut Intersalt-tutkimus. Se valmistui vuonna 1988 eikä näin ollen voinut vaikuttaa vuoteen 1977. Itse tutkimuksen kritiikki vaikuttaa olevan kestävämmällä pohjalla: neljä lähellä luontoa asuvaa poikkeusryhmää vaikutti merkittävästi tutkijoiden päätelmiin.

Suomi pääsee esiin dokumentin kohdassa, jossa kerrotaan, että täällä on viimeisten 40–50 vuoden aikana vähennetty suolan saantia 11–12 grammasta 7–8 grammaan päivässä, ja verenpainetasot sekä aivohalvaukset ovat vähentyneet samassa suhteessa. Nykysuositus on aikuisille viisi grammaa päivässä.

Valheellista tuntua tiedon tuoreudesta ruokitaan pimittämällä myöhempiäkin vuosilukuja: Mars 500 -tutkimus, jossa kuusi miestä vietti eristyksissä puolitoista vuotta, tehtiin jo vuosina 2010–2011.

Itse tutkimus on kiintoisa: miesten syömä ruokasuola ei erittynyt virtsaan vaan tuntui häviävän jonnekin elimistöön. Myöhemmissä magneettikuvauksissa on selvinnyt sen verran, että mitä vanhempi ihminen on, sitä enemmän natriumia hänen lihaksiinsa ja ihoonsa varastoituu.

Tarkoitushakuista on myös dokumentin aloittaminen kardiologin hätkähdyttävällä väittämällä, että ”suolarajoituksen hyödystä ei ole mitään näyttöä”. Lopussa samainen sydänlääkäri kertoo itse käyttävänsä hyvin maltillisesti suolaa.

Prisma: Hyvä, paha suola, TV1 klo 19.00 ja Yle Areena.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat