Koronaan viime vuonna kuolleen Lars Norénin näytelmässä ihmiskunta havahtuu hereille seinättömästä pakohuoneesta

Svenska Teaternissa saa vielä reilun viikon ajan nauttia pohjoismaisena yhteistyönä kantaesitetystä tulevasta klassikkonäytelmästä.

Solitairen kymmenen henkilöä saavat vähitellen yksilöllisiä piirteitä, mutta lopulta heillä on merkitystä ainoastaan yhteisen kokonaisuuden palasina.

16.9. 10:29

Solitaire. Suomen ensi-ilta Svenska Teaternin suurella näyttämöllä 14.9. Lars Norénin näytelmän ohjaus Sofia Adrian Jupither. ★★★★

Solitaire on Svenska Teaternissa kahden viikon ajan esitettävä kuuden pohjoismaisen teatterin yhteishanke, jonka katsomista siivittää tieto siitä, että tarjolla on yksi ruotsalaisen Lars Norénin viimeisistä näytelmistä.

Poikkeuksellisen tuotteliaan kirjailijan kohtaloksi koitui tammikuussa 2021 sairastettu covid-19-tauti. 76-vuotiaana kuolleen Norénin näytelmien laskeminen lopetettiin vuosia aikaisemmin sadannen teoksen kohdalla ja hän jätti jälkeensä varmasti useita vielä esittämättömiä näytelmiä.

Solitaire on helppo tulkita eräänlaiseksi dramaatikon testamentiksi, olipa sillä sitten mikä tahansa asema Norénin aikatauluissa tai ajatuksissa.

Yhteiskuntaa ja erityisesti perhesuhteita monien mielestä jopa sietämättömän raadollisesti kuvannut Norén tarkastelee ihmistä tälläkin kertaa erittäin paljaasti. Solitairessa paljaus on viety niin pitkälle, että se alkaa muistuttaa jo kirkkautta, vaikka tyhjälle näyttämölle yhteen ahtautuneet kymmenen henkilöä ovat koko esityksen ajan käytännössä pimeyden ympäröiminä.

Norén ei millään tavalla määrittele paikkaa, minne toisilleen vieraat ihmiset ovat joutuneet sulloutumaan. Yleisö ei myöskään näe seiniä tai muita ulkoisesti rajoittavia asioita.

Alkutilanne tuo mieleen kerrosten väliin pysähtyneen hissin, mutta siitä ei ole kysymys.

Valaistuksessa tai muualta kantautuvissa äänissä saattaa ilmetä pientä vaihtelua, joka sekin voi olla osittain katsojan kuvitelmaa.

Näytelmän kymmenen henkilöä saavat vähitellen yksilöllisiä piirteitä, mutta lopulta heillä on merkitystä ainoastaan yhteisen kokonaisuuden palasina.

Tämäkin Norénin teos muistuttaa muodoltaan kurinalaista kamarimusiikkia.

Hahmot ovat näyttämöllä pimeyden keskellä painautuneina yhteen, mutta seiniä tai aitoja ei näy.

Näytelmän filosofinen pohja avautuu sen nimestä, yksinäisyyttä tarkoittavasta ranskankielisestä sanasta solitaire, jota maailmalla käytetään yleisesti erilaisista yksin pelattavista tietokone- ja korttipeleistä.

Toisiinsa tiiviisti painautuneet henkilöt ovat ikään kuin täyteen ahdetussa pakohuoneessa.

Ihmiskunnalle voi olla vaikea keksiä pelkistetympää vertauskuvaa.

Koska yhteispeli on loputtoman hankalaa, tälläkin joukolla on taipumuksena toivoa hädän hetkellä, että he olisivat jonkin korkeamman voiman pelinappuloita.

Norénin kohdalla esityksen väitteet nousevat tilasta, tilanteista ja dramaturgiasta. Hän ei raskauta henkilöiden repliikkejä suurilla filosofisilla tai uskonnollisilla ajatuksilla.

Svenska Teatern on suomentanut näytelmätekstin Helsingin-esityksiä varten, ja teksitys juoksee näyttämön yläpuolella – kuten kaikissa Svenskanin suuren näyttämön teoksissa. Erikoistermejä ei siis tarvitse vilkuilla kännykästä tai teatterilta lainattavasta tekstityslaitteesta. Näytelmän dialogi on vaivatonta arkipuhetta.

Solitaire tuo vahvasti mieleen Samuel Beckettin näytelmän Huomenna hän tulee. Norén tekee intertekstuaalisen viittauksen Beckettin klassikkoon, kun yksi henkilöistä tuskailee ettei lavalle ole tuotu edes yhtä puuta.

Solitaire sai kantaesityksensä Tukholman kuninkaallisessa teatterissa Dramatenissa tammikuussa 2022. Helsinkiin esitys tuli Göteborgista ja lokakuun ajan Riksteatern kierrättää sitä kahdellatoista Ruotsin paikkakunnalla.

Toivottavasti pandemian keskeyttämä Riksteaternin kiertuetoiminta jatkuu pian myös Suomessa. Solitairea ei ainakaan tällä erää nähdä meillä muualla kuin Helsingissä.

Tuotanto: Jupither Josephsson Theatre Company, Dramaten, Svenska Teatern i Helsingfors, Den Nationale Scene i Bergen, Riksteatern, Folkteatern i Göteborg ja Uppsala Stadsteater, lavastus Erlend Birkeland, valot Ellen Ruge, ääni Robin Auoja, puvut Maria Geber. Rooleissa Malin Arvidsson, Bengt Braskered, Per Burell, Bianca Cruzeiro, Otto Hargne, Maria Hedborg, Marianne Nielsen, Mikaela Ramel, Jonas Sjöqvist, Niklas Åkerfelt.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat