Kaupunkisuunnittelijoilta puuttuu empatiakyky, arkkitehti Olli Lehtovuori lataa

”Asuntoja pitää suunnitella ihmisten ehdoilla”, Olli Lehtovuori sanoo.

Olli Lehtovuorella on ollut kesämökki 30 vuotta samalla tontilla kuin omakotitalo. ”Minulla on mökille matkaa 30 metriä, ja täällä kasvaa jopa viinirypäleitä.” Lehtovuori sanoo kesähuonettaan parhaaksi työkseen.

28.9. 2:00 | Päivitetty 28.9. 13:17

Arkkitehti Olli Lehtovuori istuu kirjojen, kollaasien ja piirrosten peittämän pöydän ääressä kotonaan Länsi-Pakilassa. Omakotitalon ikkunoista avautuvaa suojaista sisäpihaa reunustaa kaksi pikkutaloa. 46 ja 39 neliön sivuasunnoissa asuivat aikoinaan aikuistuvat tyttäret, nyt lapsenlapset.

Myös vuokralaisia on tullut ja mennyt vuosikymmenten varrella. Joistakin on sukeutunut ystäviä.

”Eihän tällainen asuminen uutta ole. Sodan jälkeen sivuasuntoja oli lähes kaikissa rintamamiestaloissa. Rakentajaperheet saivat lisätuloa asuntovelan maksamiseen ja vuokra-asujat pieniä mukavia asuntoja”, hän kertoo.

Tiiviitä ja matalia uusia alueita syntyi Helsinkiin vuosituhannen vaihteeseen asti. Yhden niistä suunnitteli arkkitehti Eric Adlercreutz Konalaan. Kotoisat korttelit saivat nimensä juuri Lehtovuoren mukaan.

”Nyt kaupunki ohjaa rakentamista suurten liikenneväylien varrelle korkeiden kerrostalojen muureihin, joista myydään sijoittajille etupäässä miniyksiöiltä. Tällaiseen ohjaa täysin ylimitoitettu, 250 000 uuden asukkaan väestökasvun tavoite”, konkari sivaltaa.

Asiat voisivat olla toisinkin. Koska kaupunki omistaa paljon maata, sillä olisi mahdollisuuksia kehittää monenlaisia uusia asumisen malleja ja täydentää vanhoja asuntoalueita. ”Helsinki voisi olla esikuva asumisen muotojen monipuolistajana.”

Mahdollisuuksia on tarjolla. Kävelylenkillään Paloheinässä Lehtovuori huomasi unohtuneen oloisen niityn. Lähellä päiväkotia, koulua ja bussipysäkkiä sijaitsevan alueen omistaa Helsingin kaupunki.

Hän teki ehdotuksen Sysiniittyyn parin sadan asukkaan tiiviistä ja matalasta asuinyhteisöstä kaupungille. Parin hehtaarin alueelle mahtui myös yhteistalo ja pihasauna. ”Esittelin ideaani virkamiehille ja toivoin, että tällaista kokeiltaisiin. Mutta eipä ole perästä kuulunut mitään.”

Toinen hyvä kehittämisen paikka Lehtovuoren mielestä olisi Tuusulan moottoritien ja vanhan Tuusulantien välinen alue Tuomarinkylän kartanon tuntumassa. Siihen hän hahmotteli kerrostalojen uudentyyppisiä malleja kuten hansa-, pyramidi-, sakara- ja kolmiotalojen ketjun.

”Helsinki voisi olla esikuva asumisen muotojen monipuolistajana”, Olli Lehtovuori sanoo.

Koko uransa Lehtovuori on halunnut tarjota erilaisille ihmisille heidän tarvitsemiaan asuntoja.

Hän teki yhteistyötä Kuopion kaupungin vuokrataloyhtiön kanssa. Yksinäiset miehet saivat asuinyhteisöön kymmenen 21 neliön mökkiä ja yhteistilat. Hansa-vuokrataloon tuli tarjolle erillisiä työhuoneita asukkaiden ja muiden vuokrattavaksi. Petosen kaupunginosaan syntyi 24 pienen vuokraomakotitalon yhteisö.

”Yhtiön toimitusjohtaja Seppo Jääskeläinen näytti esimerkkiä asumisen monipuolistamisessa muille kaupungeille 1980-ja 1990-luvuilla”, Lehtovuori kiittelee.

Hän uskoo, että monet haluavat yhä elää mieluimmin maanpinnan tuntumassa vierekkäin. ”Eri-ikäisten ja monenlaisissa elämäntilanteissa olevien pitäisi kyetä löytämään itselleen sopivia asuntoja. Miksi ei rakenneta pienkerrostaloja ja rivitaloja”, hän kysyy.

”Minulle tulee sellainen tunne, että kaupunkisuunnittelussa työskentelevistä ammattilaisista osa on vieraantunut todellisuudesta. Heillä ei ole empatiakykyä nähdä maailmaa tavallisen ihmisen näkökulmasta, eivätkä he ymmärrä naapurikulttuuria.”

Asuntosuunnittelu ei saa olla Lehtovuoren mielestä pelkkää rakennustaidetta. Koulutuksessa pitäisi olla syvällistä tietoa sosiaalisten suhteiden merkityksestä terveyteen.

Nyt hän on huolissaan siitä, miten ikäihmisten kasvava joukko tulevaisuudessa asuu. ”Poliitikot eivät keskustele siitä, miten vanhoille järjestetään elämänarvoista asumista muiden rinnalla ja miten heidän itsenäistä asumistaan voidaan tukea.”

”Vanhukset eivät ole laitoksiin työnnettävää massaa”, Lehtovuori painottaa. ”Ei ole loputtomasti mahdollisuuksia tarjota hoitokoteja, ei ole tarpeeksi hoitajia. Ollaan palaamassa aikaan, jolloin perhe ja lähiympäristö huolehtii vanhuksista.”

Lehtovuori itse tietää, mikä tuo vanhukselle hyvää mieltä ja iloa. ”Pihapiirin kasvien seuraaminen on kiinnostavampaa kuin television katselu. On myös hauskaa seurata pihapiirin leikkiviä lapsia.”

Kohtuuhintaisia, hyviä asuntoja tarvitsevat Lehtovuoren mielestä myös hoitoalan kaksi- ja kolmivuorotyötä tekevät. ”Kun hyvinvointialueet aloittavat vuoden vaihteessa, hoitajille pitäisi tarjota työsuhdeasuntoja sairaaloiden läheltä. Hoitajien pula pahenee tulevaisuudessa, koska iso joukko heistäkin on eläköitymässä.”

Asuntopolitiikan alamäki alkoi Lehtovuoren mielestä 1980-luvun lopulla, kun asuntohallitus lakkautettiin ja korvattiin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksella (ARA).

”Valta siirtyi silloin ympäristöministeriölle, ja kohtuuhintaisen asumisen kehittäminen jäi ilmastonmuutoksen torjumisen jalkoihin. Käytännössä valtio siirsi tehtävän kunnille, jotka taas siirsivät valtaa suurille asuntosijoittajille ja rakennusliikkeille.”

Asuntojen ja lähiympäristön laatu on konkarin mielestä heikentynyt tuntuvasti viime vuosina. ”Eduskuntavaalien jälkeen pitäisi perustaa asumisen ja rakennetun ympäristön ministeriö, joka tekisi yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.”

Oikaisu 28.9.2022 klo 13.20: Olli Lehtovuorella oli yhteinen toimisto Heikki Tegelmanin ja Pentti, ei Heikki, Väänäsen kanssa.

Kuka?

Olli Lehtovuori

  • Syntyi Kuopiossa 1932.

  • Ylioppilas Kuopion Reaalilyseosta 1952. Valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1960.

  • Työskenteli opiskeluaikana Aallon arkkitehtitoimistossa, Rovaniemen seutusuunnitelmatoimistossa ja Kaija ja Heikki Sirenin toimistossa suunnittelemassa mm. Pirkkolan urheilupuistoa ja uimahallia.

  • Oma arkkitehtitoimisto ja toimisto yhdessä Heikki Tegelmanin ja Pentti Väänäsen kanssa 1964–1973. Töitä Rovaniemen pienteollisuustalo, Kuusankosken uimahalli, Porvoon Kevätkummun asuntoalue, Helsingin seudun luonto- ja virkistysalueiden suunnittelua kuten Keskuspuiston, Mustikkamaan ja Luukin käyttösuunnitelmat.

  • Asuntosuunnittelun opettajana TKK:ssa 1964–1972.

  • Asuntoreformikilpailun johtaja 1970–1972.

  • Lukuisia palkintoja arkkitehtikilpailuissa.

  • Asuntohallituksen pientalotoimiston päällikkö 1973–1982 ja kehittämistoimiston päällikkö 1982–1989.

  • Ympäristöministeriön yliarkkitehti 1989–1992 ja rakennusneuvos 1992–1996, jolloin hän valmisteli uudet asuntomääräykset, valtakunnallisen asunto-ohjelman ja järjesti alan symposiumeja.

  • Suunnitellut Suomi-talon Lappeenrannan asuntomessuille ja muita pientaloja Lahden, Porin, Tuusulan sekä Forssan asuntomessuille.

  • Kirjoittanut Moninaisuutta asumamuotoihin – Asukkaan ehdoilla -kirjan ja Suomalaisen asuntoarkkitehtuurin tarinan, oli yhtenä kirjoittajista Asunnon hankkijan opaskirjassa. Piirrosteos 7 matkaa Eurooppaan sekä 250 artikkelia alan eri julkaisuihin.

  • Valokuva- ja piirrosnäyttelyitä.

  • Harrastuksia: luonto, musiikki, suomen kieli, asumamorfologia ja melonta.

  • Asuu Helsingissä. Kolme tytärtä, lapsenlapsia ja yksi lapsenlapsenlapsi.

  • Täyttää 90 vuotta torstaina 29. syyskuuta 2022.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat