Kauhukliseistä ponnistava elokuva kynsii epätoivoisesti huumoria valveutuneena pidetyn nykysukupolven asenteista

Nuoret aikuiset kokoontuvat kartanoon, jossa murhaajaleikeistä tulee totta.

Sophie (Amanda Stenberg) ja Bee (Maria Bakalova) elokuvassa Bodies, Bodies, Bodies.

15.9. 14:34

Kauhu

Bodies, Bodies, Bodies. Ohjaus Halina Reijn. 95 min. K16. ★★

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Tämän kauhukliseen keskelle sijoittuu yhdysvaltalaiselokuva Bodies, Bodies, Bodies. Joukko parikymppisiä ja yksi nelikymppinen viettävät hurrikaanijuhlia hulppeassa kartanossa, rikkaan perheen jälkeläisen (Pete Davidson) vieraina.

Juhliin saapuu myös venäläistaustainen Bee (Maria Bakalova), joka ei tunne ydinporukkaa ennakkoon. Hän seuraa kartanoon tuoretta tyttöystäväänsä Sophieta (Amandla Stenberg), raitistunutta bilehilettä, joka ei varsinaisesti ole ilmoittanut tulevansa paikalle.

Pirskeissä ryypätään, käytetään sekalaisia huumeita ja pelataan Bodies, Bodies, Bodies -nimellä kulkevaa peliä. Yksi arvotaan murhaajaksi, valot sammutetaan, ja murhaaja tökkää uhriaan, joka jää makaamaan lattialle. Jäljelle jääneet yrittävät selvittää murhaajan identiteetin.

Ennen pitkää sähköt katkeavat ja yksi osallistujista löytyy oikeasti kuoleman kielissä.

Elokuvan on ohjannut hollantilainen Halina Reijn, joka sai kehuja kotimaassaan tekemästään debyyttidraamastaan Instinct (2019). Se kertoo vankilaterapeutista ja hänen pakkomielteisestä kiinnostuksestaan sarjaraiskaajaan.

Uutuudellaan hän sukeltaa genre-elokuvan maailmaan. Kauhuteoksen esikuvia ovat yhtä lailla Agatha Christien klassikkoromaani Eikä yksikään pelastunut kuin pätevä kauhuelokuva Ready or Not (2019), jossa hulppea kartano tarjosi puitteet veriselle piiloleikille. Bodies, Bodies, Bodies -elokuvassa peliteema ei ole läsnä yhtä selvästi, eikä kerrontaan liitetä pimeää leikkisyyttä.

Muuten pimeys on kyllä vallitseva olosuhde. Reijn käyttää alkuun mainiosti sähkökatkon tuomaa hämäryyttä, kännyköiden niukkoja valonlähteitä ja hemmoteltujen henkilöiden luomaa arvaamattomuuden ilmapiiriä.

Jännite kuitenkin lässähtää siinä vaiheessa, kun jäljellä olevat käyvät kiistelemään siitä, mikä ketäkin triggeröi, miksi kaveri ei kuuntele toisen podcastia tai onko yhden tausta vähemmän etuoikeutettu: hän tulee ylemmän keskiluokan perheestä. Kauhu laimenee, ja sen sijaan elokuva kynsii epätoivoisesti huumoria valveutuneena pidetyn nykysukupolven asenteista.

Suljetun huoneen arvoitus käy klaustrofobiseksi enemmän uhriutumisen kuin uhrien takia. Kauhuelokuvan peruskysymys kuuluu, ”Kuka sen teki”, mutta vastaus hukkuu henkilöhahmojen huutoon ”Entä minä, minä, minä?”. Loppuratkaisu on mainiosti linjassa asetelman kanssa.

Bodies, Bodies, Bodiesia on tulkittu vertauskuvaksi somesta: hahmot piilottelevat virheettömän ulkoasunsa takana kaunoja ja vainoharhoja, jotka purskahtelevat pintaan aika ajoin.

Mutta jos somevertauksiin lähdetään, elokuva muistuttaa itse ylimielistä Twitter-keskustelua, jossa nuorta sukupolvea tölvitään turhan löysin argumentein. Ja kuten somekeskusteluissa usein, hetkittäiset jännitteet ja satunnaiset naurut jättävät lopulta tyhjän olon.

Käsikirjoitus Sarah DeLappe. Tuottajat David Hinojosa ja Ali Herting. Pääosissa Maria Bakalova, Amandla Stenberg, Rachel Sennott, Myha’la Herrold.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat