Kustannuspäällikkö Hannu Harju heittäytyi vapaaksi kirjailijaksi ja tekee nyt elämäkertaa ex-kollegastaan Jukka Kajavasta

Entisenä teatterikriitikkona Hannu Harju on löytänyt teatterilavoilta kirjailijatalliin sellaisia nimiä kuin Peter Franzén, Saara Turunen ja Jussi Nikkilä.

Hannu Harju viihtyy Herttoniemen kirjastossa.

22.9. 2:00 | Päivitetty 22.9. 10:35

”Antoisin tapa tutustua kirjailijaan on toimittaa hänen käsikirjoituksensa”, Hannu Harju sanoo.

Harju puhuu pitkästä kokemuksesta: hän työskenteli Tammessa kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkönä vuosina 2003–2022 sekä käännetyn kaunokirjallisuuden ja asiaproosan kustannuspäällikkönä vuosina 2008–2011.

Entisen teatterikriitikon nenä on vainunnut teatterilavoilta kirjailijatalliin sellaisia nimiä kuin Peter Franzén, Saara Turunen ja Jussi Nikkilä.

”Sitä etsii omaäänisiä tekijöitä. Kiinnitin esimerkiksi huomiota siihen, miten mielenkiintoisesti Franzén puhui näyttelijäntyöstä, ja kysyin, onko hän ajatellut kirjoittaa aiheesta.”

Lopulta ei syntynyt tekstiä näyttelijäntyöstä vaan omaelämäkerrallinen esikoisteos Tumman veden päällä (2010) ja kaksi muuta romaania.

Harju sanoo, että kustannuspäällikön työn parhaita puolia on, että se ”antaa luvan” ottaa yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa syntyy hedelmällisiä keskusteluja.

Kirjailijasuhteet voivat kestää vuosia. Esimerkiksi Leena Lehtolaisen teoksia Harju on toimittanut 19 vuotta. Yhteistyö jatkuu, vaikka toisten tekstejä sparrannut Harju heittäytyi kesällä itse vapaaksi kirjailijaksi.

”Kustannustoimittaja auttaa kirjailijaa olemaan parhaimmillaan. Olen 20 vuotta saanut erilaisia teksti-ideoita, joille ei kustannuspäällikön työssä ollut koskaan aikaa.”

Ideoistaan Harju suostuu paljastamaan vain yhden, nyt työn alla olevan elämäkerran. Se kertoo hänen entisestä kollegastaan, Helsingin Sanomien legendaarisesta toimittaja-kriitikosta Jukka Kajavasta (1943–2005). Työn aloittamisen teki mahdolliseksi Helsingin Sanomain Säätiön apuraha.

Harju ja Kajava työskentelivät yhdessä Helsingin Sanomissa teatterikriitikkoina kymmenen vuotta.

”Kajava ansaitsee elämäkerran. Hänessä risteytyy niin monia asioita: suomalaisen teatterin ja television 40 vuoden kaari, kulttuurijournalismin murros sekä suomalaisen yhteiskunnan ja homokulttuurin muutos 1960-luvulta tälle vuosituhannelle.”

Elämäkertaa varten Harju on haastatellut noin 80:tä Kajavan tuntenutta ihmistä näyttelijöistä, ystävistä ja sukulaisista Kajavan kampaajaan.

”Suhde, jonka hän loi lukijoihin ja teatteriyhteisöön oli poikkeuksellinen. Näyttelijät saattavat muistaa vielä 40 vuoden takaa sen yhden lauseen, jonka Jukka kirjoitti. Aika moni on elänyt sillä lauseen kehulla tai muistaa, kuinka kipeältä se aikoinaan tuntui.”

Yksityiskirjeenvaihtoa Kajavalta jäi vähän.

”Jukka oli hyvin arvoituksellinen ihminen. Televisiosta kirjoittaminen ja tyyli hänestä valtakunnanjulkkiksen ja brändin tekivät. Kaikki hänet tiesi, mutta harva tunsi. Meidän suhteemme oli kollegiaalinen, emme olleet läheisiä ystäviä.”

Harju kertoo arvostaneensa Kajavan totaalista suhdetta teatteriin. Joskus se aiheutti myös ongelmia.

”Jukka oli lähempänä teatteriyhteisöä kuin me muut kriitikot, koska hän myös ohjasi itse ja ystävystyi näyttelijöiden kanssa. Läheinen suhde ohjaaja Antti Einari Haloseen ruokki teatterilaisten vainoharhaisuutta Jukkaa kohtaan.”

Harju aloitti Helsingin Sanomien kriitikkona vuonna 1993, sitä ennen hän oli toiminut silloisen Teatteri-lehden (nyk. Teatteri & Tanssi + Sirkus) toimitussihteerinä.

Työnjaossa vanhempien kriitikkokollegoiden kanssa hänelle lankesi usein kritiikin tekeminen kokeilevimmista ruohonjuuritason esityksistä. ”Jukka ei kokeilevista esityksistä niin perustanut.”

Harjun tie teatterin pariin oli koukannut kirjallisuuden kautta. Äidinkielenopettajana työskennelleen äidin ja kirjakauppias-isän poika alkoi opiskella yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa vuonna 1983.

”Kiinnostuksen kohteeni muuttui kuitenkin pian. Elettiin Jouko Turkan teatterikouluaikoja, ja teatteri oli se, missä tapahtui.”

Harju seurasi kiinnostuneena uuden kotimaisen näytelmän renessanssia ja kävi tiuhaan teatterissa.

”Näin teatteriesitykset vähän toisin kuin seuraamani kriitikot. Päätin itse kirjoittaa ja kiikutin tekstiä Ylioppilaslehteen.”

Uuden Suomen teatteriarvostelijana hän oli vuosina 1986–1991, josta jatkoi Teatteri-lehteen.

Kritiikki on kiinnostanut Harjua aiemminkin myös tutkimuskohteena. Vuonna 2003 hän jätti Helsingin Sanomat kirjoittaakseen väitöskirjan kriitikon työstä, mutta työtarjous Tammesta muutti suunnitelmat.

”Olen aina ollut kiinnostunut prosesseista, joissa taideteokset syntyvät, tehdyistä valinnoista, teosten pyrkimyksistä, taustoista ja haasteista. Kustannustoimittajan työ, jota tein koko ajan päällikkyyden ohella, on sen prosessin alkupäässä, kriitikko on sen loppupäässä.”

”Enkä tarkoita, että kritiikki olisi keskustelun loppu, vaan pikemminkin se on alku.”

Kuka?

Hannu Harju

  • Syntyi 1962 Alajärvellä.

  • Filosofian maisteri, Helsingin yliopisto 2000.

  • Tammen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö 2003–2022 sekä käännetyn kaunokirjallisuuden ja asiaproosan kustannuspäällikkö 2008–2011.

  • Helsingin Sanomien teatteriarvostelija ja toimittaja 1993–2003.

  • Teatteri-lehden toimitussihteeri 1988–1994, Uuden Suomen teatteriarvostelija 1986–1991.

  • Helsinki Act -festivaalin ja symposiumin johtoryhmän jäsen 1996–2001.

  • Teatteriin, kirjallisuuteen ja kritiikkiin liittyviä opetustöitä eri oppilaitoksissa.

  • Kirjoittaa parhaillaan elämäkertaa kriitikko Jukka Kajavasta (1943–2005).

  • Asuu Helsingissä. Avioliitossa, neljä lasta.

  • Täyttää 60 vuotta perjantaina 23. syyskuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat