Feminististen utopiaesseiden maailmaan mahtuu niin vampyyreja, taloustiedettä kuin pornoakin

Antologia tuo esille vapaampia käsityksiä esseetekstin muodosta, rakenteesta ja tavoitteista.

Aukeamia Säihkyvät utopiat -teoksesta. Esseekokoelman toimittajina Aurora Ala-Hakula, Maaria Ylikangas ja Arja Karhumaa. Ulkoasu on Arja Karhumaan.

16.10. 15:04

Esseet

Säihkyvät utopiat. Essee-mixtape. Toim. Aurora Ala-Hakula, Maaria Ylikangas, Arja Karhumaa. S&S. 335 s.

Kokeellinen esseistiikka. Utooppiset ja feministiset yhteisöt. Mixtape. Siinä avainsanat.

Kymmenen kirjoittajan työryhmävetoinen esseeantologia ohjautuu tarkastelemaan useampaakin aihetta kerrallaan, ikään kuin kasettinauhoitteena, johon omat suosikkikappaleet äänitetään. Yhdistäväksi tekijäksi voidaan ajatella intersektionaalista feminismiä ja sitä etsivää esseististä muotoa. Tai muodottomuutta.

Säihkyvät utopiat tuokin esille vapaampia käsityksiä esseetekstin muodosta, rakenteesta ja tavoitteista. Amerikkalaisen esseisti John D’Agatan pari vuosikymmentä hellimä ajatus esseen erityisestä vapaudesta kirjallisuudenlajina saa teoksessa tukea juuri muodon kautta.

Maaria Ylikankaankin esipuheessaan siteeraama D’Agata tunnetaan toimittamistaan antologioista, joissa hän laskee esseistiikan sisään sellaisia runouden klassikoita kuin Stéphane Mallarmén Nopanheitto (1894) tai Kamau Brathwaiten Trench Town Rock (1970). Essee-mixtape -alaotsakkeella nimetty teos tuntuukin julistavan samanlaista määrittelyn vapautta.

Olennaista teoksessa on visuaalisuus ja siksi sillä on myös visuaalinen toimittaja, Aalto-yliopiston visuaalisen kommunikaation apulaisprofessori Arja Karhumaa. Vaaleanpunaista, keltaista, vaihtelevia fonttiratkaisuja, tekstin lomassa uivia kuvia, jotka hakevat tasa-arvoa symboleiden välillä. Kuva näyttäytyy samanlaisena merkkinä kuin lause, sana tai kirjain.

Runoilija Henrik Pathirane onkin rakentanut tutkielmansa eräänlaisen käyttöliittymän oikosulun varaan. Kun käyttöliittymä jumittaa, teos syntyy ikään kuin uudelleen, saa rinnakkaisversionsa.

Käytännön sovelluksena Pathirane jakaa aukeamansa oikealle puolelle sijoittuvaan ruutukaappaukseen sekaisin menneestä tekstistä ja vasemmalle puolelle siihen liittyvästä tekstisubjektista, joka kommentoi osaltaan viereisellä sivulla olevaa kuvaa, mutta jatkaa myös tekstikokonaisuutta.

Oikosulkua Pathirane kutsuu termillä glitch. Hän näkee sen onnekkaana sattumana, joka sotkuisen muotonsa takia luo avoimuutta, pieniä säröjä kokemusmaailmamme rakennetussa todellisuudessa.

Joitain Säihkyvien utopioiden tekstejä vaivaa sama ongelma kuin kokeellista runouttakin: tekstiä tuotetaan kuin impressionistista maalausta, mutta teoreettisesti nurinkurin.

Menetelmällisyydestä tulee helposti vain perustelu tekstin olemassaololle. Vapauteen pyrkivä rakenne määrittää tekstiä niin, että sanastosta tulee väritöntä ympäristön kuvailua ja tekstiminän tuntemuksien määrittelyä.

Poliittista sisältöä haetaan välillä varsin suoraviivaisesti. Taneli Viljasen fragmentaarinen teksti päättyy sanoihin “Cissukupuolisuus on kuolemankultti. Emme voi antaa sen jatkua”. Teksteistä erottuu intersektionaalisen feminismin lisäksi myös viittauksia vanhempiin feministiteoreetikoihin Mary Wollstonecraftista Judith Butleriin ja Luce Irigarayhin.

Gotiikka tulee esiin useammassa tekstissä. Bee Österman käsittelee magiaa ja okkultismia patriarkaalisen vallan ruohonjuuritason vastustamisena. Se nivoutuu yhteen queer-perspektiivin kanssa samoin kuin Aurora Ala-Hakulan essee käsitellen muun muassa Sheridan Le Fanun tunnettua kauhukertomusta Carmillaa. Maaria Ylikangas puolestaan kirjoittaa kirjettä vampyyri Lestatille, Anne Ricen Veren vangit -romaanin (1976) päähenkilölle.

Kaikissa kolmessa tekstissä okkultismi ja gotiikka etsivät utopioiden ja subjektien rajapintoja niin sukupuolisuudessa, seksuaalisuudessa kuin yhteiskunnallisessakin kehyksessä. Kuten Ylikangas huomaa, vampyyri ja vamppi ovat lähellä toisiaan: kieli kertoo naisen imevän miehestä rahaa kuin verta.

Teoksen voimakkain essee, Sofia Blanco Sequeirosin taloustieteen feminististä kritiikkiä luotaava teksti, on yllättäen varsin perinteinen rakenteeltaan. Se yhdistelee omakohtaista kokemusta, Ayn Randin The Fountainhead -teoksen analyysia sekä taloustieteen pohtimista oivaltavasti ja kiinnostavasti.

Yhdessä Taija Roihan rajan ylittämistä, seksin ja pornon kuvausta sekä kirjoittamista tutkivan esseen kanssa se onkin kirjan sitä antia, joka antaa varmasti odottaa tekijältään lisää luettavaa.

Säihkyvät utopiat -antologian tekijöitä: Bee Österman, Taneli Viljanen, Aurora Ala-Hakula, Lada Suomenrinne, M.K. Baijukya ja Kid Kokko.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat