Huippuohjaaja Ruben Östlundin uutuudessa nähdään elokuvahistorian yököttävin ja hauskin merisairausjakso – Odotettu elokuva ruotii rikkaiden elämää

Ruben Östlundin satiirinen luokkatutkielma osuu monta kertaa maaliin, mutta ei kanna kahden ja puolen tunnin pituuttaan.

Joutilas luokka alkaa voida fyysisesti pahoin luksusjahdin illallisilla. Sunnyi Melles aterialla.

22.9. 16:00

Draamakomedia

Triangle of Sadness. Ohjaus: Ruben Östlund. Pääosissa Harris Dickinson ja Charlbi Dean. 148 min. K12. ★★★

Ruotsalaisen Ruben Östlundin jokainen uusi elokuva alkaa olla tapaus, jota odotetaan vesi kielellä, niin vahva ohjausputki hänellä on takanaan.

Putken aloitti Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon voittanut, dokumentaariseen tyyliin kuvattu Play (2011), joka herätti Ruotsissa kiivaan keskustelun rasismista. Siinä tummaihoiset pojat ryöstävät valkoisilta pojilta puhelimen.

Perherooleja onnettomuuden kohdatessa käsittelevä Turisti (2014) ja teennäistä taidemaailmaa rusikoinut The Square (2017) ovat olleet tarkkoja ja armottomiakin kuvauksia ihmisten välisestä valtadynamiikasta. The Square voitti Kultaisen palmun Cannesin elokuvajuhlilla.

Ruben Östlund juhli Cannesissa 28. toukokuuta, kun Triangle of Sadness voitti Kultaisen palmun.

Tänä vuonna ohjaajan uusin elokuva Triangle of Sadness voitti jälleen Cannesin pääpalkinnon. Se laventaa ohjaaja-käsikirjoittaja Östlundin tarkastelukulmaa luokka-analyysiksi. Östlund itse on puhunut elokuvastaan sosiologisena kokeena ja kertoo halunneensa käsitellä valta-asetelmia ja tasa-arvoa.

Lue lisää: Solsidan-sarjan Ove ihmetteli, miksi häntä pyydettiin muotimaailmaa kuvaavaan elokuvaan – sitten paljastui, että hän esittää epätoivoisesti naisia vonkaavaa suomalaismiestä

Elokuva on ollut otsikoissa paitsi palkintojen, myös yhden pääosanesittäjän traagisen kuoleman takia. Eteläafrikkalainen näyttelijä ja malli Charlbi Dean kuoli elokuussa vain 32-vuotiaana äkillisen sairauden seurauksena. Roolia Triangle of Sadness -elokuvassa pidettiin hänen läpimurtonaan.

Charlbi Deanin roolia Triangle of Sadness -elokuvassa pidettiin hänen läpimurtonaan. Hän kuitenkin kuoli elokuussa vain 32-vuotiaana.

Triangle of Sadness on draamakomedia turbokapitalismin ontosta tasa-arvoideaalista. Sitä höystetään marxilaisella manifestoinnilla ja groteskilla kuvastolla, jossa ei säästellä eritteitä. Palikat pysyvät tasapainossa, joskin välillä huojuen. Liiallisen paatoksen Östlund taittaa terävällä ja usein täysin pitelemättömällä satiirilla.

Kolmen osion elokuvan alkupaloissa mallipari Carl (Harris Dickinson) ja Yaya (Charlbi Dean) alkavat väitellä ravintolassa siitä, kumpi maksaa illallislaskun. Koska ohjaaja on Östlund, kiista ei koske vain sitä, kumman tilisaldo pienenee, vaan kyse on miehen roolin muuttumisesta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

Ensimmäisessä osuudessa riepotellaan myös malli- ja muotimaailmaa tavalla, joka on tuttu The Squaresta. Maali on sinänsä helppo, mutta Östlundin jälki on hykerryttävää.

Toinen osuus eli pääruoka nautitaan luksusjahdilla Välimerellä.

Laiva on lastattu superrikkailla, joiden omaisuuksien alkuperät selviävät tipoittain elokuvan aikana. Carl ja Yaya eivät ole miljonäärejä, vaan ovat laivalla onnekkaasti osana influensseri-Yayan kaupallista yhteistyötä.

Laivalla on kolmen kerroksen väkeä: hyysättävät matkustajat, heitä palveleva valkoihoinen henkilökunta ja ei-valkoinen paskaduunit suorittava porras. Kahden jälkimmäisen on toteltava rikkaiden oikkuja sokeasti.

Palvelusväkeä motivoivat mahdolliset jättitipit risteilyn päätteeksi ja suorittavaa porrasta puolestaan se, että he saavat pitää työnsä.

Zlatko Burić ja Carolina Gynning luksusjahdin kannella.

Östlund marssittaa näyttämölle riemukkaan henkilögallerian. Alun jälkeen etäisiksi jäävien Carlin ja Yayan sijasta päähuomion vievät lannoitekaupalla rikastunut venäläissyntyinen pohatta Dimitry (Zlatko Burić), raskaasti alkoholisoitunut laivan kapteeni Thomas Smith (Woody Harrelson), sinnikkäästi risteilypakettia kasassa pitävä esihenkilö Paula (Vicki Berlin) ja siivoja Abigail (Dolly De Leon), joka kääntää draaman ympäri elokuvan viimeisellä kolmanneksella.

Östlundin kädenjälki on tunnistettavaa hänen aikaisemmasta tuotannostaan. Perusjuonta viedään eteenpäin arkisilla kohtauksilla, jotka kallistuvat vähäeleisillä twisteillä kohti absurdismia.

Esimerkiksi helikopterin luksusjahdille toimittama erikoislähetys, joka otetaan vastaan kuin ydinasekoodit sisältävä salkku, sisältää jotain aivan muuta.

Östlundin tavaramerkkejä ovat pitkät kohtaukset, joissa sosiaalisesti piinaavaa tilannetta venytetään äärimmilleen. Häiritseväisyyttä korostaa usein taustaääni, kuten kärpäsen surina, hiertävä tuulilasinpyyhkijä tai lattialla kierivä pullo.

Laivaosuus päättyy yhteen elokuvahistorian yököttävimpään ja hauskimpaan merisairausjaksoon, josta väkivaltaisista joukkokohtauksistaan tunnettu ohjaaja Sam Peckinpahkin olisi ollut kateellinen.

Kolmannen osuuden alussa luksusjahti on uponnut. Harvat eloonjääneet löytävät itsensä ja toisensa autiolta rannalta. Muhkeat omaisuudet arvo-osuuksina, kelloina ja koruina ovat hyödyttömiä tilanteessa, joka tarjoaa niukat eväät hengissä selviytymiseen.

Kapitalistisen maailman nokkimisjärjestys kääntyy päälaelleen, kun vessoja laivalla siivonnut Abigail osoittautuu saarella ainoaksi, joka osaa kalastaa ja tehdä tulen.

Saariosuudessa jäntevästi kulkenut Triangle of Sadness valitettavasti hyytyy.

Ongelma on se, että Östlund on sanonut jo kaiken haluamansa elokuvan alkupuolella. Se, että varallisuuden jakautuminen epätasaisesti on niin väärin, ei tässä tapauksessa kanna kahta ja puolta tuntia. Kolmatta ruokalajia saa kauhoa kohtuuttoman kauan.

Myös tyylilajin muutos särähtää.

Ennen haaksirikkoa Östlundin draamallinen ja visuaalinen satiiri on palkitsevan alleviivaamatonta, mutta loppupuolella valtapelin raadollisuutta hierotaan katsojaan naamaan, mikä tuntuu tarpeettomalta.

Saarijakso ei missään nimessä ole mahalasku tai antikliimaksi, mutta sen aikana elokuvan verkkaisuus, pitkä kesto ja epätasaisuus alkavat paljastua. Vaikuttaa siltä, että Östlundilla on ollut vähän liikaakin ideoita elokuvaan, mutta hän ei ole ollut varma, kuinka se olisi pitänyt lopettaa.

Käsikirjoitus: Ruben Östlund. Muissa rooleissa Woody Harrelson, Vicki Berlin, Henrik Dorsin, Zlatko Burić, Jean-Christophe Folly, Iris Berben, Dolly De Leon, Sunnyi Melles, Amanda Walker, Oliver Ford Davies, Arvin Kananian, Carolina Gynning, Ralph Schicha.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat