Tero Saarisen näyttävä teos Korean kansalliselle tanssiryhmälle huokuu korealaisuutta

Tero Saarisen Vortex on ensimmäinen länsimaisen koreografin teos Korean kansalliselle tanssiryhmälle.

Suuret joukkokohtaukset hallitsevat Tero Saarisen Vortex-teosta.

23.9. 12:15

Nykytanssi

Vortex Tanssin talon Erkko-salissa 22.9. Koreografia Tero Saarinen, Korean kansallinen tanssiryhmä.

Nimensä mukaisesti Tero Saarisen koreografia Vortex vetäisee katsojat aluksi vedenalaisten pyörteiden syvyyksiin. Teos on Korean kansallisen tanssiryhmän tilaama, ja sillä oli kantaesityksensä Soulissa vuonna 2014, minkä jälkeen se on vieraillut Japanissa ja Ranskassa.

Puolitoistatuntinen massiivinen kokonaisuus rakentuu pitkälti koko parikymmenhenkisen ryhmän yhteiskohtauksista. Niissä on rituaalinomaista kollektiivista henkeä, kun tanssijat istuvat näyttämön reunoilla kuin odottaen pääsevänsä mukaan yhä kiihtyvämpään tapahtumaan.

Toisella reunalla istuu myös neljä muusikon ryhmä. Vaikuttava musiikki on nuoren polven säveltäjän Young-gyu Jangin käsialaa. Hän on monipuolinen tekijä, joka on työskennellyt paitsi monissa musiikkikokoonpanoissa myös teatterin, elokuvan ja tanssin parissa.

Esityksen neljä live-muusikkoa soittavat korealaisia perinneinstrumentteja kuten lyömäsoittimia, piri-ruokohuilua, haegeum-jousisoitinta sekä gayageum-kielisoitinta, Korean instrumenteista ehkä kansainvälisesti tunnetuinta.

Mukana on myös äärimmäisen ekspressiivistä pansori-tradition laulua – tässä tapauksessa sanattomana vokaliisina. Illan yksittäiseksi tähdeksi kohoaa ainakin minun mielessäni juuri loistava pansori-laulaja Saunghee Lee, joka ajoittain siirtyy sivustalta myös tanssin keskiöön.

Tero Saarisen liikekieli sisältää usein ekspressiivisiä, voimakkaita eleitä.

Musiikki, samoin kuin tanssikin, pohjautuu pitkälti Korean vuosisataisiin perinteisiin. Molemmat tuntuvat kasvavan hengityksestä ja sen säätelystä. Usein sen selitetään johtuvan Korean pitkästä ja edelleenkin elinvoimaisen šamanistisen tradition transsin tavoittelusta.

Tanssissa se ilmenee liikkeen virtauksessa hengityksenomaisesti alavartalosta ja rintakehästä käsivarsiin ja käsiin. Korean kansallisen tanssiryhmän tanssijoiden peruskoulutus onkin etupäässä juuri perinteisessä tanssissa. Se antaa ryhmälle tyylillistä ja teknistä perustaa.

Siihen Saarisen koreografia lisäilee ekspressiivisyyttä, mikä periaatteessa toimii hyvin. Onhan tanssijoilla teknistä osaamista myös länsimaisissa modernimmissakin tekniikoissa. Tosin toisinaan tyylien hybridi tuntuu ehkä jopa ylikoristeelliselta.

Erika Turusen suunnitteleman, siipien tavoin avautuvan asun lehahdusten ääni kiersi kaikuna salissa.

Dekoratiivisuutta kokonaisuuteen toi myös Erika Turusen puvustuksista jo aiemmin tutuiksi tulleet liehukkeet sekä lintujen siipien tavoin avautuva asu, jolla on esityksessä kuitenkin keskeinen asema. Sen tuottamat lehahdukset toistetaan katsomon eri osiin kaiunomaisina heijastuksina.

Mikki Kuntun valosuunnittelu on poikkeuksellisen hillitty. Se korostaa rauhallisesti tilaa, jonka ympärillä koko esiintyjäjoukko istuu. Näyttävin valotekninen efekti tuntuu liittyvän teoksen perusteemaan, pyörteeseen. Putkimaisen valotunnelin reunoilta esiin työntyy varjomaisina hahmoina ensin käsiä ja lopulta kokonaisia ihmisiä.

Massiivinen ja toiminnantäyteinen kokonaisuus kantaa hyvin. Puolitoista tuntia kestävä vierailuesitys sujahti aika vauhdilla. Suuri osa yleisöstä kiitti siitä seisaalleen nousten.

Solisteina Mi-ea Kim, Youngcheon Hwang, Hae-jee Park, Seogjun Lee ja Kihwan Park, musiikki Young-gyu Jang, muusikot Wonil Na, Soona Park, Seunghee Lee ja Jiyoon Chun, valo- ja lavastussuunnittelu Mikki Kunttu, puvustus Erika Turunen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat