Kostonkierre on hyytävä nimi hienovaraiselle näytelmälle Suomen poliittisesta historiasta

Kirjailija Timo Sandbergin luoma etsivähahmo Otso Kekki herää eloon Lahden kaupunginteatterin näyttämöllä.

Kostonkierteen keskeisiä henkilöitä ovat suutarinpoika Ismo Torni (Miikka Wallin, vas), etsiväkonstaapeli Otso Kekki (Tommi Rantamäki) ja Kekin venäläissyntyinen naisystävä Vera Popova (Saana Hyvärinen).

2.10. 15:28 | Päivitetty 2.10. 23:17

Kostonkierre. Kantaesitys Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 1.10. ★★★★

Teatteri on parhaimmillaan yhteiskunnan peili ja teatterin tekijöille se tuntuu olevan tällä hetkellä lähes pyhä asia.

Syksyn esitysten suuri keskeinen teema on Suomi ja tasavaltalaisen valtiomuodon kehitys.

Uutuusnäytelmien keskeisiä aihealueita ovat sortovuosien kansallinen herääminen, johon on saatu mahdutettua sekä taiteen kultakausi että massiiviset siirtolaisaallot ulkomaille, väkivaltainen kaksikymmentäluku kytevine jännitteineen ja välirauhan ajan pakkorako suurvaltojen puristuksissa.

Kauden odotetaan huipentuvan ensi keskiviikkona ensi-iltansa saavaan Suomen kansallisteatterin 150-vuotisjuhlaesitykseen Ensimmäinen tasavalta, joka käsittelee Suomen ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin taistelua demokratian puolesta.

Lahden kaupunginteatterissa on vuosikymmenten ajan pyritty sinnikkäästi täyttämään ongelmallisen suurta Juhani-näyttämöä musikaalien ohessa myös suurilla kansallisilla aiheilla.

Syksyn kirjailijanimi Timo Sandberg ei ole maineeltaan Väinö Linnan, Antti Tuurin tai Eeva Kilven luokkaa, mutta dramaturgi Aila Lavasteen kahdesta Sandbergin romaanista sovittama näytelmä Kostonkierre asettuu komeasti teatterin ohjelmistossa aikaisemmin nähtyjen Pohjantähden, Ikitien ja Evakkotytön tarinan rinnalle.

Lahtelainen kirjailija tunnetaan ennen muuta Lahteen sijoittuvasta historiallisten jännitysromaanien sarjastaan, joka on saanut erityistä kiitosta yhteiskunnallisten olojen tarkasta kuvaamisesta.

Etsivähahmonsa mukaisesti nimetyn Otso Kekki -kirjasarjan keskeiset henkilöt, joista osalla on suora historiallinen esikuvansa, ovat lisäksi niin kiehtovan jännittävästi rakennettuja, että heidän astumisensa näyttämölle on ollut vain ajan kysymys.

Tommi Kainulaisen ohjaaman esityksen henkilöitä on helppo ymmärtää ja enimmäkseen he ovat hyvin sympaattisia.

Kun Lavaste ja Kainulainen ryhtyivät pohtimaan Otso Kekin tuomista näyttämölle, sarjassa oli ehtinyt ilmestyä viisi romaania. Ensimmäinen romaani Mustamäki sijoittuu vuoteen 1923 ja viides romaani Kostonkierre puolestaan syksyyn 1940.

Viime vuonna julkaistussa kuudennessa osassa Desantti eletään jatkosodan vuosia.

Näytelmään valikoituivat mukaan sarjan ensimmäinen ja viides osa, niin että esityksessä tehdään väliajan kohdalla melkoinen aikahyppäys.

Juoni pysyy silti tiiviinä rinnakkaisten asetelmien ansiosta.

Alussa lahtelaiset lahtarit piinaavat entisiä punikkeja kansalaissodan jälkimainingeissa ja lopussa Valtiollisen poliisin miehet jäljittävät paikallisia kommunisteja uuden sodan edellä.

Historian tapahtumien avoin ja rehellinen käsittely on entistä tärkeämpää, nyt kun niin monessa paikassa tunnutaan elävän pelkkien satujen varassa.

Esittämäni juonitiivistelmän pohjalta Kostonkierteen voi ajatella tarjoavan kovin kärjistetyn kuvan historian tapahtumista. Esitys toimii kuitenkin hyvin hienovaraisesti kokoamalla ihmiset yhteen ja nostamalla esille kysymyksiä. Kenenkään ei tarvitse varautua suoranaisiin väitteisiin tai altistua provokaatiolle.

Suomalainen teatteri näyttää koronavuosien aikana pesseen kasvonsa ja löytäneen uudelleen sivistystehtävänsä.

Lahdessa on usein häirinnyt esiintyjien epätasaisuus, mutta tällä kertaa ryhmä toimii hienosti yhteen. Kostonkierteessä on mukana niin paljon näyttelijöitä, joista monet tekevät lisäksi useampia rooleja, että joukosta on vaikea nostaa ketään esille.

Otso Kekin roolissa vieraileva Tommi Rantamäki luo aivan poikkeuksellisen monitasoisen mieskuvan vastuuntuntoisena etsivänä.

Kekin sekä Miikka Wallinin herkästi esittämän Ismo Tornin ympärille rakennetut rakkaustarinat rytmittävät ansiokkaasti esityksen ensimmäistä puoliaikaa.

Väliajan jälkeen vauhti kiihtyy siihen malliin, ettei miehillä ole sanottavammin aikaa yksityisasioille. Lopussa kuitenkin hiljennytään.

Valojen sammuessa näyttämölle jäävät viimeisinä naiset ja lapset.

Timo Sandbergin romaanien Mustamäki ja Kostonkierre dramatisointi Aila Lavaste. Ohjaus Tommi Kainulainen, lavastus Minna Välimäki, puvut Ulla-Maija Peltola, valot Kari Laukkanen, ääni Jukka Vierimaa. Rooleissa Tommi Rantamäki, Mikko Pörhölä, Tomi Enbuska, Miikka Wallin, Saana Hyvärinen, Janna Räsänen, Lumikki Väinämö, Liisa Vuori, Tapani Kalliomäki, Tuomas Korkia-Aho, Jori Halttunen, Jari-Pekka Rautiainen, Sara Pirhonen, Anna Pitkämäki, Aki Raiskio, Olli Paakkanen, Aarre Reijula, Niko Hietakunnas.

Oikaisu 2.10. kello 23.15: Jutun ingressissä Timo Sandbergin etunimi oli aiemmin kirjoitettu virheellisesti muotoon Tom.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat