Marian kiitosvirsi sai Temppeliaukion kirkossa yhdeksän eri tulkintaa

Saara Aittakummun johtama Kampin Laulu esitti konsertissaan yhdeksän Magnificatia. Sitä kutsutaan evankelisluterilaisessa kirkoissa Marian ylistysvirreksi ja ortodoksisessa kirkossa Jumalansynnyttäjän kiitosvirreksi.

Einojuhani Rautavaaran Magnificat oli teknisesti vaativin teos Kampin laulun konsertissa.

23.9. 14:14

Klassinen

Kampin Laulu Temppeliaukion kirkossa 22.9. Saara Aittakumpu, johtaja, Satu Ranta, urut. Kuoromusiikin kausikonsertit -sarja.

Jeesuksen ja hänen äitinsä Marian siunauksiin kuuluvat ne lukemattomat suurenmoiset uskonnolliset taideteokset, joiden synnyn he ovat inspiroineet eri alojen taiteilijoissa kautta vuosisatojen.

Saara Aittakummun johtama Kampin Laulu esitti konsertissaan yhdeksän Magnificatia. Sitä kutsutaan evankelisluterilaisessa kirkoissa Marian ylistysvirreksi ja ortodoksisessa kirkossa Jumalansynnyttäjän kiitosvirreksi.

Luukkaan evankeliumista peräisin oleva Magnificat on yksi kristillisen kirkon vanhimmista liturgisista teksteistä. Jotkut Raamattu-oppineet pitävät Marian kiitosvirttä suorastaan vallankumouksellisena, sillä se lupaa vapautusta kaikille sorretuille ja kärsiville.

Kaikki yhdeksän Magnificatia ovat tyylillisesti täysin erilaisia, mikä asetti suuria haasteita kuorolle. Laulutekniikkaa, sointia ja äänenkuljetusta piti säätää joka kerran hieman uuteen asentoon. Kaikesta kuuli, että harjoittelu oli ollut huolellista, ja jokainen kiitosvirsi sai tunnusomaisen luonteensa.

Konsertti alkoi urkujen säestämällä Ralph Vaughan Williamsin Magnifcatilla (1925), jonka lämmin englantilaisromanttinen hartaus toi mieleen kuningatar Elisabetin hautajaisissa kuullut brittiläiset koraalit ja kuoroteokset.

Jaakko Mäntyjärven taidokkaasti risteilevä Magnificat (2019) toi kiitosvirteen älyllisiä ja pohdiskelevia sävyjä. Lauri Mäntysaari antaa Jumalansynnyttäjän kiitosvirrelle persoonallista ortodoksista ilmettä ja korostaa usein rytmikkäästi sanoja ortodoksisen liturgian tapaan.

Mukana oli myös venäjänkielinen teos, yhdestoista osa Sergei Rahmaninovin Vigiliasta. Niin selkeästi kuin siitä suoriuduttiinkin, se olisi kaivannut sointiin enemmän ekstaattista virtaavuutta.

Jotta kaksoiskuoron vaikutus olisi tullut paremmin esiin, kuoron olisi kannattanut tuutata vuoropuheluaan vaskipuhallinmaisesti Giovanni Gabrielin Magnificatissa kaksoiskuorolle (1597). Olisi voinut jäljitellä Gabrielin sinkeille ja pasuunoille säveltämien kirkollisten vaski-canzonien tyyliä.

Arvo Pärtin Magnificatin kuoro lauloi hienovaraisen läpikuultavasti ja kevyesti, ikään kuin varoen pyhyyden lumouksen särkymistä. Esitys oli illan kauneimpia. Mystinen bysanttilainen kirkkolaulu vaikutti siltä kuin se olisi virrannut hiljaisuudessaan katkeamattomana läpi vuosisatojen.

Einojuhani Rautavaaran viisiosainen ja hämmästyttävän moni-ilmeinen Magnificat toi ilmapiiriin demonistakin dramatiikkaa, osittain siksi, että se oli illan teoksista teknisesti vaativin. Kuoro joutui joskus pinnistämään äärirajoilleen.

Magnificatin vallankumouksellinen viesti kuultiin vihdoin päättävässä Michael Tippettin Magnificatissa sekakuorolle ja uruille. Lyhyt, mutta konstikas teos oli kuin villi ja kiljahteleva ilonpurkaus.

Kantaesityksenä kuultiin Teemu Tommolan Lapsi tuulessa, lempeä ja lyyrisen herkkä äitiyden ylistys. Illan urkuteoksena oli Mendelssohnin urkusonaatti, joka pulppusi Satu Rannan käsissä iloa ja romanttista lämpöä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat