On järkisyitä sille, miksi Brad Pitt ja Nick Cave aloittavat uransa kuva­taiteilijoina Pirkanmaalta – suur­kaupungeissa ”heidät revittäisiin kappaleiksi”

Brad Pitt saattaa tarvita Sara Hildénin taidemuseota enemmän kuin museo häntä, kirjoittaa HS:n kuvataidetoimittaja Aino Frilander.

Ystävykset Nick Cave ja Brad Pitt debytoivat kuvataiteilijoina Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella ja ilmestyivät lauantaina myös näyttelyn avajaisiin.

20.9. 10:14

Kulttuuriväki alkaa juuri ja juuri toipua viikonlopun ällistyksestään – että Brad Pitt ja Nick Cave Suomessa! Debytoivina kuvanveistäjinä! Ja herran tähden – Pirkanmaalla!

Mutta sille, että he tulivat juuri Pirkanmaalle, on syynsä.

Ensimmäinen osa selityksestä liittyy siihen, miten Thomas Houseagon näyttely päätyi Tampereelle, ja sen kanssa julkkiksilla ei ole mitään tekemistä.

Näyttelyhankkeen juuret ovat kymmenen vuoden takana, kun museon silloinen johtaja Riitta Valorinta kollegoineen innostui Houseagon näyttelystä Lontoon Hauser & Wirth -galleriassa. Houseago puolestaan ihastui Sara Hildénin taidemuseoon, ja näyttelyä alettiin suunnitella vuodelle 2020, kertoo näyttelypäällikkö Sarianne Soikkonen.

Alun perin suunnitelmissa oli tiivistys Houseagon retrospektiivistä, joka nähtiin Pariisissa vuonna 2019.

Tuli maailmanlaajuinen pandemia, tuli Houseagon henkinen romahdus. Oli aika, kun museolta ei saatu taiteilijaan minkäänlaista yhteyttä. Sitten Houseago yllätti – mitä jos soolon sijaan tehtäisiin ryhmänäyttely?

Museon ihmisiä vähän hirvitti. Nick Cave ja Brad Pitt, jotka eivät ole lähtökohtaisesti kuvataiteilijoita ollenkaan?

”He olivat meille ehkä hivenen hankala juttu. Meillä on vastuu katsojillemme, ja me edustamme hyvää kuvataidetta”, Soikkonen kertoo.

Toisaalta jo Sara Hildén halusi tehdä taiteen saavutettavaksi suuremmalle yleisölle; ehkä tätä kautta museoon löytäisi joku uusikin kävijä.

Museolla myös luotettiin siihen, että Houseago tiesi mitä oli tekemässä. Oli myös selvää, että hänelle oli tärkeää saada ystävänsä mukaan, niin olennaisia he olivat olleet hänen toipumisprosessilleen. ”Siinä oli jotain kaunistakin”, Soikkonen sanoo.

Sosiaalisessa mediassa on pohdittu, miksi taidemuseo lähtee tällaiseen julkisuustempauksen, mutta asia voi olla päinvastoin – Brad Pitt tarvitsee museota ehkä enemmän kuin museo Brad Pittiä.

Tämä on selityksen toinen osa: Erityisesti superjulkkis Pittille kuvataiteilijana esittäytyminen on maineriski. Taiteileville julkkiksille usein naureskellaan.

”Thomas Houseago on sanonut, että tätä ei voisi tehdä New Yorkissa, Los Angelesissa, Pariisissa tai Lontoossa – heidät revittäisiin kappaleiksi”, Soikkonen sanoo.

Kolmikko on kutsunut Sara Hildénin taidemuseota turvasatamakseen. Se on paitsi pieni, kaunis ja intiimi, myös sopivasti syrjässä: riittävän kaukana juorulehdistöstä ja jättimedioiden teräväkielisistä taidekriitikoista. Se on kuitenkin myös laadukas – sen näkee kuka tahansa googlaaja. Viime vuosien näyttelyistä esimerkiksi Marcel Dzama, Kiki Smith ja Berlinde de Bruyckere ovat kansainvälisesti arvostettuja nimiä.

Erityisesti Pittin debyytti noteerattiin tuoreeltaan kansainvälisissä medioissa, brittilehti Guardianista CNN:ään ja The Art Newspaperin kaltaisista taidesivustoista TMZ:n julkkisjuorusaittiin. Kukaan ei ollut ennättänyt paikalle esittämään omaa arviotaan Pittin teoksista, vaan siteerasivat hyväntahtoisissa uutisissaan kiltisti tiedotetta, jossa Pitt kertoi taiteensa taustoista.

Juuri sopivasti syrjässä, siis: täydellinen harjoittelupaikka.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat