Sveitsiläisen uuden elokuvan edelläkävijänä tunnettu Alain Tanner on kuollut

Elokuvaohjaaja Alain Tanner kuoli sairaalassa 92-vuotiaana.

Alain Tanner (oik.) ja André S. Labarthe vuonna 2008.

20.9. 11:43

Sveitsiläinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Alain Tanner kuoli sairaalassa Genevessä torstaina 11. syyskuuta 92-vuotiaana, kertoo The New York Times. Hän oli syntynyt 6. joulukuuta 1929 Genevessä. Tannerin kuoleman vahvisti geneveläinen Association Alain Tanner -ryhmä, joka taltioi ja promotoi tämän töitä.

Alain Tannerista tuli 1970-luvulla uuden sveitsiläisen elokuvan airut, ja hän kuului Michel Soutterin, Jean-Louis Royn, Jean-Jacques Lagrangen ja Claude Gorettan kanssa niin kutsuttuun viiden ryhmään.

Hän opiskeli taloustiedettä Geneven yliopistossa, mutta hänen todellinen intohimonsa olivat elokuvat. Tanner perusti yliopistossa elokuvakerhon yhdessä Claude Gorettan kanssa.

1950-luvulla Tanner työskenteli jonkin aikaa Lontoossa British Film Institutessa. Hänen esikoiselokuvansa Nice Time (1957) oli lyhyt dokumentti, joka kuvasi elämää Lontoon Piccadilly Circuksessa viikonloppuiltaisin. Tanner teki elokuvan yhdessä Claude Gorettan kanssa.

Alain Tanner (vas.), Angela Molina ja Francisco Rabal vuonna 1991 L' homme qui a perdu son ombre -elokuvan kuvauksissa.

Tanner tunnettiin älyllisistä, porvarillista itsetyytyväisyyttä haastavista elokuvistaan, kuten läpimurtoteoksestaan Salamanteri (1971), Hetki naisen elämässä (1974) ja Valovuosien päässä (1981). Komedialliset ja vakavat sävyt vaihtelevat Alain Tannerin tuotannossa.

Hänen elokuvansa Charles mort ou vif (1970) oli tärkeässä roolissa aloittamassa uutta sveitsiläistä elokuvaa ja Sveitsin elokuva-alan uutta kukoistuskautta. Elokuva palkittiin Locarnon elokuvajuhlien Kultaisella leopardilla.

Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix’n hän sai elokuvasta Valovuosien päässä ja parhaan ohjauksen César-palkinnon elokuvasta Valkoisessa kaupungissa.

HS:n Mikael Fränti kirjoitti vuonna 1995, että Tannerin "mestariteokset” ”puhuttelivat moderneina vieraantumiskuvauksina ja henkisen ilmaston tarkkoina peileinä”.

”Tanner kuvasi elämän vaihtuvia välähdyksiä - huumoria, rakkautta, hellyyttä, julmuutta. Hän tarkasteli usein naisia, jotka etsivät vapauttaan ja saattavat joutua kahnauksiin yhteiskunnan yleisen moraalin kanssa”, Fränti kirjoitti puolestaan vuonna 1990.

Myöhemmin Alain Tanner on haastatteluissa sanonut olevansa ylpeä saatuaan olla osa sukupolvea, joka pyrki ravistelemaan yhteiskuntaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat