Monen asian tekeminen yhtä aikaa on näyttelijä Pihla Viitalasta hienoa: parhaillaan työlistalla on dokumentti, pod­cast ja elokuvakäsi­kirjoitus

Elokuvan tekemisessä Pihla Viitalalle tärkeintä on hyvä työryhmä ja tekemisen rauha.

Ennen näyttelijäksi ryhtymistä Pihla Viitala haaveili muusikon tai valokuvaajan urasta. ”Kaikki taidemuodot ovat tukeneet toisiaan ja auttaneet ymmärtämään sekä laajemmin kokonaisuutta että nyansseja. Elokuvien tekeminen on eräänlaista säveltämistä.”

30.9. 2:00 | Päivitetty 30.9. 6:10

Näyttelijänä tunnetun Pihla Viitalan syksy on alkanut kiireisenä, eikä syy ole vain näyttelemisessä.

Viisi vuotta työn alla olleen seurantadokumentin ohella hän kirjoittaa ensimmäistä pitkän elokuvan käsikirjoitustaan ja tekee Markku Haussilan kanssa podcastia maailmankirjallisuuden klassikoiden eroottisista ja vähemmän eroottisista kohtauksista.

”Podcastia tehdessä aivot saavat levätä. Dokumentin tekeminen taas on ihanaa vastapainoa elokuva- ja televisiotuotantojen minuuttiaikataululle. Se mahdollistaa rauhallisen ja muotoaan muuttavan kerronnan, mikä on tuntunut tärkeältä”, Viitala sanoo.

Monen asian tekeminen yhtä aikaa on hänestä hienoa, ei rasittavaa. Se on ollut Viitalan tapa nuoresta asti, ja jossain toisessa todellisuudessa me voisimme tuntea hänet aivan yhtä hyvin laulajana tai valokuvaajana.

VIITALA varttui nelilapsisen perheen toiseksi vanhimpana. Nyt jo eläkkeelle jäänyt äiti oli pitkään ala-asteen rehtori ja erityisopettaja, joka työskenteli muun muassa maahanmuuttajalasten kanssa. Isä on metsänhoitaja ja opettaa metsätalousinsinöörejä.

Kulttuuri oli perheessä tärkeässä asemassa. Musiikkia harrastettiin, ja Viitala soitti viulua. Lapsia vietiin teatteriin, ja kotona heille luettiin paljon.

”Rakastan esimerkiksi Astrid Lindgrenin tarinoita. Ne ovat jääneet syvästi mieleen. Tietysti kuvittelin olevani Peppi ja Ronja, ja siskoni kanssa leikimme Veljeni Leijonamieltä.”

Saamansa lahjan Viitala haluaa panna kiertoon. Hän lukee nuorimmalleen joka ilta. Kyse ei ole vain mielikuvituksen ruokkimisesta vaan maailman hahmottamisesta laajemman käsitteistön avulla.

Viitala kertoo myös lastensa olevan monikielisiä.

Viitala luki pitkän ranskan, kävi ranskankielisen lukion ja meni Reimsiin vaihto-oppilaaksi. Ranskassa asuminen kuuluu Viitalan elämän tärkeimpiin aikoihin – ja jätti pysyvän jäljen.

”Rakas ystäväni ja lasteni kummi on ranskalainen. Haaveilen muuttavani perheeni kanssa vielä joskus Pariisiin.”

NÄYTTELIJÄN uralle Viitala päätyi sattuman kautta. Vaikka viulunsoitto oli jäänyt, hän halusi musiikin ammattilaiseksi. Myös valokuvaaminen tuntui omalta jutulta.

Viitala haki Helsingin Pop & Jazz Konservatorioon laululla, mutta äiti suositteli hakemaan muuallekin. Sisko opiskeli Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa. Vaikka Viitala ei ollut koskaan harrastanut näyttelemistä, hän ajatteli kokeilla.

”Vein hakupaperit Teakiin tuntia ennen toimiston sulkeutumista. Onneksi. Musiikkioppilaitoksessa pääsin viimeiseen vaiheeseen, johon en koskaan mennyt, koska pääsin Teatterikorkeakouluun.”

Musiikki ja valokuvaus ovat säilyneet rakkaina harrastuksina tähän päivään asti.

”Kaikki taidemuodot ovat tukeneet toisiaan ja auttaneet ymmärtämään sekä laajemmin kokonaisuutta että nyansseja. Elokuvien tekeminen on eräänlaista säveltämistä.”

Rooleja ulkomaisissa elokuvaprojekteissa Pihla Viitalalle on kertynyt kymmenkunta. ”Rakastan sitä. Jokaisesta leffasta on jäänyt ihmisiä, joiden kanssa pidän aktiivisesti yhteyttä. Ennen kuin dementoituu, pitäisi kirjoittaa ylös, missä kaikkialla on saanut tehdä töitä ja keitä tavannut.”

ROOLEJA alkoi tulla nopeasti. Ensimmäisen kerran Viitala nähtiin Suomessa Ganes-elokuvassa 2007 ja seuraavina vuosina Käskyssä ja Rööperissä.

Ensimmäinen rooli ulkomailla oli 2008 kuvatussa islantilaisessa splatterissa Reykjavik Whale Watching Massacre.

”Siinä hypin valaanpyyntialukselta mereen valaiden sekaan. No, Käskyn kuvausten jälkeen se ei tuntunut miltään”, Viitala sanoo ja naurahtaa.

Nyt ulkomaisia elokuvaprojekteja on kertynyt kymmenkunta. Siitä Viitala on onnellinen.

”Rakastan sitä. Jokaisesta leffasta on jäänyt ihmisiä, joiden kanssa pidän aktiivisesti yhteyttä. Ennen kuin dementoituu, pitäisi kirjoittaa ylös, missä kaikkialla on saanut tehdä töitä ja keitä tavannut.”

NYKYÄÄN Viitalalle on elokuvaa tehdessä tärkeintä hyvä työryhmä. Ympärillä olevien ihmisten kanssa pitää olla hyvä tehdä töitä.

”Yhdessä tekemistä sitä muistelee eniten, eikä edes sitä, menestyikö leffa kuinka hyvin.”

Alistavia elokuvan tekemisen tapoja ei Viitalan mukaan voi eikä pidä puolustella. Ohjaajalla pitää olla vahva visio, mutta se pitää toteuttaa kommunikoivalla ja muita arvostavalla tavalla.

”Mitä ahdistavampi rooli ja fiktiivinen maailma, sitä rauhallisempaa tekemisen tulisi olla roolista palautumisen takia.”

Viitalan mukaan se, että ohjaaja käsikirjoittaa itse, auttaa näkemyksen löytymisen kanssa. Omaa visiotaan hän toteuttaa tekemällä elokuvakäsikirjoitusta Terhi Kokkosen Rajamaa-romaaniin. Elokuvasta tulee Viitalan esikoisohjaus.

”Minulle tuli kirjan luettuani selkeä ajatus siitä, miten haluaisin sen elokuvaksi. Kirjoitan nyt ja katson, onko ajatukseni oikea. Tarinankerronnan hahmottaminen on minulle tärkeää – ja haastavaa.”

LUOVAN työskentelyn lähteenä Viitalalle toimii Pariisi. Siellä hän oli kesällä, ja sinne hän lähtee pian uudestaan.

”Kirjoitin, istuin kahviloissa ja salakuuntelin ihmisiä. Kuljin kameran kanssa tallentamassa erilaisia hetkiä, valoja ja varjoja. Kuulostaa suurelliselta, mutta kuvat ruokkivat ajatuksiani, kuljettavat niitä ja antavat ratkaisuja.”

Ja kun suurkaupungin vilinässä on saanut impulsseja tarpeeksi, voi kokeilla toista ääripäätä.

”Sen jälkeen on hyvä mennä Suomessa vaikka jonnekin suppilovahverometsään.”

Kuka?

Pihla Viitala

  • Syntyi 1982 Helsingissä.

  • Ylioppilas, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu 2003.

  • Aloitti opinnot Teatterikorkeakoulussa 2004.

  • Näytellyt useissa elokuvissa Suomessa ja ulkomailla, mm. Käsky (2007), Paha perhe (2010), Elokuu (2011), Hannu ja Kerttu: Noitajahti (2013), Latin Lover (2015) ja Kaiken se kestää (2017) sekä mm. tv-sarjoissa Mustat lesket (2014–2016) ja Ivalo (2018–2022).

  • Pää- ja nimirooli tv-sarjassa Karppi (2018–2021).

  • Käsikirjoitti ja ohjasi yhdessä Pamela Tolan kanssa lyhytelokuvan Elma & Liisa (2011).

  • European Film Promotionin myöntämä Shooting Star -palkinto 2010.

  • Parhaan naisnäyttelijän Kultainen Venla 2018 (Karppi).

  • Harrastaa valokuvausta ja soittaa ukulelea, kitaraa ja pianoa.

  • Kaksi lasta. Asuu Helsingissä.

  • Täyttää 40 vuotta perjantaina 30. syyskuuta. Viettää merkkipäiväänsä Pariisissa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat