Ring on aina voimanponnistus, mutta koronan keskellä oopperasarjan tekeminen oli taistelua: Dokumentti seuraa Kansallisoopperan uuden esityksen syntyä

Marjaana Mykkäsen käsikirjoittama ja ohjaama Jumalten keinussa -dokumentti seuraa Nibelungin sormus -oopperasarjan esitysten syntyä koronaviruspandemian keskellä.

Kansallisoopperan uusi Reininkulta-tuotanto sai ensi-iltansa vuonna 2019. Etualalla Wotan (Tommi Hakala, vas.), Loge (Tuomas Katajala) ja Mime (Dan Karlström).

22.9. 12:09

Säveltäjä Richard Wagnerin (1813–1888) oopperasarja Der Ring des Nibelungen eli Nibelungin sormus kestää kaikkineen noin 15 tuntia, ja se on massiivinen kokonaisuus muutenkin kuin kestonsa puolesta. Siksi se on esitykset tuottavalle oopperaseurueelle valtava voimanponnistus. Kuulijalle kaikki yleensä näyttäytyy kuitenkin vaivattomana ja viimeisteltynä, vaikka esityksen syntyminen olisi ennen ensi-iltaa vaatinut valtavasti taistelua.

Suomen kansallisoopperan uuden Ring-syklin syntyvaiheissa tällaista taistelua on ollut vielä tavanomaistakin enemmän, ja siitä kertoo Marjaana Mykkäsen käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Jumalten keinussa.

Vuonna 2016 Suomen kansallisooppera ilmoitti tuovansa näyttämölleen kokonaan uuden tulkinnan Nibelungin sormuksesta. Edellinen uusi ohjaus oopperatetralogiasta nähtiin Kansallisoopperassa parikymmentä vuotta aikaisemmin 1990-luvun lopulla, jolloin oopperat ohjasi saksalainen Götz Friedrich.

Tällä hetkellä uudesta Ringistä on esitetty puolet, sillä toista osaa Valkyyriaa esitettiin oopperatalossa vielä viime viikolla. Yleisradio julkaisi Jumalten keinussa -dokumentin Areenassa samana päivänä kuin se esitti Valkyyrian suoratoistona, joten on selvää, että aivan viimeisimpiä vaiheita ei Valkyyriankaan harjoituksista dokumenttiin ehtinyt.

Dokumentissa ei siis nähdä esimerkiksi Brünnhilden roolin laulaneen sopraano Johanna Rusasen loukkaantumista harjoituksissa kuukautta ennen Valkyyrian ensi-iltaa. Rusanen kaatui näyttämöllä, ja hänen vasemmasta takareidestään repeytyi irti kaikki kolme jännettä. Sen vuoksi koko roolityö oli vaarassa. Lopulta Rusanen onneksi pystyi laulamaan ja näyttelemään roolinsa – ja hyvin hän lauloikin, kivusta huolimatta.

Joka tapauksessa kerrottavaa dokumentissa riittää näinkin, mikä näkyy myös kestossa: dokumentilla on mittaa saman verran kuin Reininkullalla, siis oopperasarjan johdanto-osalla, joka on samalla koko sarjan lyhyin teos ja kestää tyypillisesti noin 2 tuntia 40 minuuttia.

On tietenkin mahdotonta sanoa, millaisissa tilanteissa kahta jälkimmäistä osaa tehdään maailman ollessa niinkin sekaisin kuin se nykyisin on. Dramaattisia vaiheita Kansallisoopperan Ring-projektilla on ollut runsaasti jo ensimmäisenä viitenä vuotenaan, joista Jumalten keinussa -dokumentti kertoo. Tuossa ajassa tietenkin oli määrä saada kaikki neljä osaa esitetyiksi, mutta koronaviruspandemia sotki suunnitelmat, heti toisesta osasta Valkyyriasta eteenpäin. Vain Reininkulta saatiin esitettyä alkuperäisessä aikataulussa syksyllä 2019.

Jo sitä ennen kuitenkin Ring-projektissa oli vaikeita vaiheita. Jo alkukuukausina Kansallisoopperan taiteellinen johto päätyi vaihtamaan ohjaajaa, kun Kari Heiskasen visioima kokonaisnäkemys teossarjasta kansainvälisen finanssikapitalismin kuvana ei tyydyttänytkään Kansallisoopperan taiteellista johtajaa Lilli Paasikiveä ja tuolloista taiteellista partneria Esa-Pekka Salosta.

Lue lisää: Kansallisooppera hylkäsi Kari Heiskasen – ”Tämä ei ole maailmanloppu eikä sodanjulistus”, sanoo Esa-Pekka Salonen

Jumalten keinussa -dokumentissa nähdään kuvamateriaalia projektin alkumetreiltä alkaen. Ensimmäinen nähtävä kohtaus on kokouksesta tammikuussa 2017, jossa Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi tapaa työryhmän jäseniä ja kyselee, miten ideointi on lähtenyt alkuun. Esa-Pekka Salonen ei ole paikalla, mutta Heiskanen on aiemmin kertonut ajatuksiaan myös hänelle. Ainakaan tässä kokouksessa Lilli Paasikivi ei näytä protestoivan Heiskasen esittelemää visiota vaan päinvastoin vaikuttaa tyytyväiseltä.

Mutta jo muutamaa kuukautta myöhemmin huhtikuussa 2017 Kansallisooppera ilmoitti ohjaajan vaihtuvan. Keneen, sitä ei vielä tiedetty, mutta ainakaan ohjaaja ei ole Heiskanen, joka kuitenkin sai palkkionsa alkuperäisen sopimuksensa mukaan. Elokuussa uusi ohjaaja jo tiedettiin: talon oma pääohjausassistentti Anna Kelo, joka nykyisin työskentelee Kansallisoopperan pääapulaisohjaajana.

Hänen visionsa teoksesta on spirituaalinen aikamatka, jonka yksityiskohdat avautuvat lähes kolmetuntisessa dokumentissa yhä vain enemmän, sitä mukaa kun työ oopperoiden parissa etenee.

Lue lisää: Potkut saaneen Kari Heiskasen tilalle löytyi oma työntekijä Kansallisoopperasta – Anna Kelo ohjaa Wagnerin suurteoksen ”spirituaalisena aikamatkana”

Työtä vaikeutti pitkän aikaa keväällä 2020 alkanut koronaviruspandemia, joka siirsi Valkyyrian esityksiä monta kertaa eteenpäin: ensin se oli määrä esittää toukokuussa 2020, sitten elokuussa 2020, sitten tammikuussa 2021 ja lopulta elo-syyskuussa 2022 – mikä lopulta toteutuikin. Samalla Valkyyrian lykkäytyminen siirsi myös Siegfriediä ja Jumalten tuhoa aina vain eteenpäin.

Ja kun tekijöitä on kymmenittäin, jopa sadoittain, aikataulumuutokset aiheuttavat väistämättä monenlaisia järjestelyjä. Valkyyrian kapellimestari vaihtui Esa-Pekka Salosesta ensin Susanna Mälkkiin ja sitten Hannu Lintuun, joka johti esitykset tänä syksynä.

Kaikkiaan dokumentti on kiehtova katsaus oopperatuotannon kulissien taakse, jonne ulkopuoliset eivät yleensä pääse. Se tuo näkyväksi sen valtavan työmäärän ja kurinalaisuuden, jota massiivisen tuotannon toteuttaminen vaatii.

Työn edetessä nähdään mielenkiintoisia tuokiokuvia: esimerkiksi se, kun kapellimestari Susanna Mälkki huomauttaa Lilli Paasikivelle tämän temponkäsittelyn epävakaudesta – Paasikivi ei ole tässä tapauksessa oopperanjohtajan vaan laulajan roolissa, koska hänen oli määrä laulaa Frickan rooli Valkyyriassa.

Brünnhilde (Johanna Rusanen, vas.), Siegmund (Joachim Bäckström) ja Sieglinde (Miina-Liisa Värelä) Valkyyria-oopperassa.

Hauskin kohtaus puolestaan on se, kun Valkyyriassa Sieglinden roolin laulanut sopraano Miina-Liisa Värelä nukahtaa harjoituksissa kivenlohkaretta kuvastavan lavasteen päälle – jossa hänen roolihahmonsa tosin kuuluukin maata tiedottomana.

Näin Värelä tulee antaneeksi synninpäästön niille kuulijoille, jotka vaipuvat uneen oopperakatsomon pimeässä, pehmeillä tuoleilla istuessaan, jumalaisen musiikin ympäröiminä.

Jumalten keinussa, Yle Areena

Lue lisää: Valkyyriat ratsastavat vihdoin: Tämä kaikki tapahtui ennen kuin Kansallisoopperan suuri Wagner-produktio eteni toiseen ensi-iltaan

Lue lisää: Tästä voi tulla hyvä: Kansallisoopperan Valkyyria on jo paljon parempi kuin aikaisempi Reininkulta

Lue lisää: Kansallisoopperan Reininkulta on vanhanaikainen satu aikuisille

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat