Ohjaaja oli tekemässä dokumenttia Mariupolissa, kun venäläis­sotilaat tappoivat hänet: Jäljelle jäänyt materiaali paljastaa Ukrainan sodasta puolen, jota ei näe missään

Venäläissotilaat tappoivat liettualaisen elokuvantekijän Mantas Kvedaravičiusin huhtikuussa Ukrainassa. Työtoveri ja puoliso Hanna Bilobrova koosti Mariupolis 2 -dokumentin siitä materiaalista, mitä Kvedaravičius ehti ennen kuolemaansa kuvata.

Mariupolis 2 kuvaa arkea sodan tuhoamassa Mariupolissa Ukrainassa.

23.9. 2:00 | Päivitetty 23.9. 9:15

Mariupolis 2 on niin ajankohtainen kuin dokumenttielokuva voi olla. Se kuvaa Venäjän hyökkäyssodan jalkoihin jääneitä ukrainalaisia siviilejä. Nimensä mukaisesti dokumentti sijoittuu Ukrainan Mariupoliin, joka on tuhoutunut sodassa lähes täysin.

Mariupolis 2 kuvattiin viime kevään aikana, pian Venäjän suurhyökkäyksen alettua. Ensiesityksensä se sai jo toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla. Nyt elokuvan voi nähdä Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla, joka jatkuu tämän viikon loppuun.

Vaikka elokuva saatiin valkokankaille, se ei tavallaan koskaan valmistunut. Liettualainen ohjaaja Mantas Kvedaravičius kuoli kesken sen kuvausten Ukrainassa. Venäläiset sotilaat ottivat Kvedaravičiusin ensin vangiksi ja ampuivat sitten kuoliaaksi.

Lue lisää: Liettualaisen dokumentti­ohjaajan uskotaan kuolleen Mariupolissa – tšetšenialaisista perheistä kertovan esikois­elokuvan tuotti Aki Kaurismäki

Kvedaravičiusin työtoveri ja puoliso Hanna Bilobrova kertoo The Economistin artikkelissa löytäneensä miehensä huhtikuun alussa monen päivän etsimisen jälkeen. Venäläissotilas johdatti hänet Kvedaravičiusin ruumiin luo. Venäläiset olivat teloittaneet hänet ja heittäneet kadulle.

Bilobrova onnistui saamaan miehensä siihen asti kuvaaman dokumenttimateriaalin haltuunsa. Leikkaaja Dounia Sichovin avulla hän koosti siitä 112-minuuttisen elokuvan, Kvedaravičiusin testamentin.

Mantas Kvedaravičius kuvattuna Berliinin elokuvajuhlilla 2011.

Lopputulosta katsoo ristiriitaisin tuntein.

On jo itsessään arvokasta, että Kvedaravičiusin kuvaamaa materiaalia saatiin julki. On ylipäätään tärkeää, että Ukrainan sotaa dokumentoidaan ja tuodaan esille, jotta sodan kasvot eivät pääse unohtumaan sen ulkopuolisilta. Bilobrova työskenteli Mariupolis 2:n apulaisohjaajana jo ennen Kvedaravičiusin kuolemaa; työstä tuli surutyötä.

Dokumenttielokuvana Mariupolis 2 onnistuu siinä, mitä R&A-festivaalin esittelyssäkin todetaan. Se näyttää Ukrainan sodasta puolen, joka ei reportaaseista, uutiskuvista ja -videoista yleensä välity: tylsyyden.

Elokuvan kuvaamassa Mariupolin raunioituneessa naapurustossa aika tuntuu pysähtyneen. Joku lakaisee rojun täyttämää katua, joku keittää laihaa soppaa pihalla. Kaukana kuuluvat pommitusten äänet ovat niin arkipäiväisiä, ettei niihin kiinnitä edes huomiota.

Raunioiden keskellä sinnitteleviä, enimmäkseen iäkkäitä ihmisiä eivät kiinnosta isänmaalliset puheet. Omallekaan hallitukselle ei irtoa kehuja. Kaikki sielläkin ovat huijareita, sanoo vanha mies. Kaikki jatkuu samanlaisena päivästä toiseen. Pommien jylyä, harmautta, romua ja tomua kaikkialla.

Katsojakin turtuu, mutta osin vääristä syistä. Mariupolis 2 tuntuu siltä, mitä se onkin: keskeneräiseltä raakileelta. Siihen on luultavasti koottu kaikki vähänkään käyttökelpoiset otokset, mitä Kvedaravičius ehti kuvata.

Kukaan ei tiedä, kuinka paljon sitä olisi hänen visiossaan päätynyt lopulliseen elokuvaan. Siinä olisi ollut – kuten dokumenteissa aina – käsikirjoitus, tarkkaan mietitty rakenne alkuineen ja loppuineen. Mariupolis 2:ssa kaikki on jouduttu tekemään käytettävän materiaalin ehdoilla.

Mariupolis 2 on testamentti rohkealle dokumentintekijälle, joka halusi tuoda julki ihmisten hädän kriisialueella, vaaroista välittämättä. Mutta ei niinkään taitavalle dokumenttielokuvan ohjaajalle.

Sellainen Kvedaravičius oli, ja sen huomaa esimerkiksi hänen Mariupolis 2:ta edeltäneestä työstään, vuoden 2016 Mariupolis-elokuvasta.

Mariupolis 2 -elokuvan materiaali kuvattiin viime keväänä.

Se kuvasi kaupunkia, jossa suurin osa ihmisistä yritti elää normaalia elämäänsä, vaikka sota varjosti jo tuolloin kaikkea. Suutarit, kalastajat ja tehdasduunarit kävivät töissään, muusikot valmistautuivat konserttiin, tanssijat esitykseen ja pariskunta häihinsä. Arki saattoi kuitenkin katketa milloin hyvänsä pommeihin ja tulitukseen.

Mariupolilaiset olivat eläneet sodan keskellä pitkään jo tuolloin. Ukrainalaiset ja Venäjän tukemat ”Donetskin kansantasavallan” kapinallisjoukot alkoivat taistella satamakaupungin hallinnasta keväällä 2014.

Dokumenttielokuviin keskittyvän kanadalaisen POV-lehden kriitikko Jason Gerber kirjoittaa Mariupolis 2 -arviossaan osuvasti siitä, kuinka vähälle huomiolle ensimmäinen Mariupolis ilmestymisensä aikaan jäi. Ei suuria artikkeleita maailman medioissa, ei Cannes-ensi-iltaa.

Se kuvastaa tylysti myös muun maailman suhtautumista Ukrainan sotaan ennen helmikuuta 2022. Sota alkoi 2014. Venäjä ja sen tukemat kapinalliset tappoivat tuhansittain ukrainalaisia jo kahdeksan vuoden ajan ennen suurhyökkäystä. Koko sen ajan länsimaiset yritykset tekivät bisnestä Venäjän kanssa. Länsi sulki silmänsä tai unohti koko sodan.

Dokumentaristi Kvedaravičiusin työkään ei siinä juuri auttanut – ennen kuin hän joutui itse sodan uhriksi.

Mariupolis 2:n voi nähdä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla vielä perjantaina 23. syyskuuta kello 18 (Kino Engel) ja sunnuntaina 25. syyskuuta kello 18.30 (Cinema Orion).

R&A:n ohjelmistossa on tänä vuonna nähty monia muitakin ukrainalaiselokuvia: draamat Butterfly Vision, Klondike, Pamfir ja Stop-Zemlia sekä Sundance-festivaalilla palkittu dokumentti Sirpaleiden talo. Butterfly Visionista, Pamfirista ja Stop-Zemliasta on vielä näytöksiä jäljellä perjantaina tai lauantaina. Näytösajat ja -paikat löytyvät R&A:n verkkosivuilta.

Mariupolis (2016) on katsottavissa Yle Areenassa 1.5.2023 asti.

Lue lisää: Kuusi vuotta vanha dokumentti Ukrainan Mariupolista on nyt kipeän ajankohtainen – Venäjän joukot surmasivat ohjaaja Mantas Kvedaravičiusin Mariupolissa huhtikuussa

Lue lisää: Rakkautta & Anarkiaa alkaa tänään – HS valikoi festivaalilta kuusi huippuelokuvaa, joita ei muuten valkokankailta näe

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat