Turrummeko väkivaltaan tosirikosbuumin jyllätessä? Maggie Nelsonin esseeteos kertoo, mikä julmuudessa kiehtoo

Väkivalta ja kärsimys ovat aina kuuluneet taiteeseen, mutta milloin kyse on pelkästä väkivallalla mässäilystä? Maggie Nelson etsii vastauksia teoksessaan.

30.9. 11:20

Reetta Rönkä

Uutisvirrassa pysymistä helpottavat rutiinit. Yle Areenan Uutispodcastista on vaivihkaa tullut osa arkiaamujani. Kuluvalla viikolla olen oppinut aamutoimien ohessa muun muassa, millaisia ovat Venäjältä liikekannallepanoa paenneet miehet ja miksi Espanjan Aurinkorannikosta on tullut järjestäytyneen rikollisuuden mekka.

Ohjelman juontajina vuorottelevat Heikki Valkama ja Reetta Rönkä, jotka osaavat kysyä haastateltavilta olennaiset kysymykset ja taustoittaa uutisvilinässä usein pimentoon jääviä tärkeitä yksityiskohtia.

Kyseessä on laadukkaaseen journalismiin nojaava asiaohjelma, joka ei ratsasta raflaavilla aiheilla tai juontajiensa persoonilla. Perinteisen asiallinen tapa tehdä ajankohtaisohjelmaa tuntuu podcast-tulvan keskellä jopa raikkaalta.

Uutispodcast. Yle Areena.

Elämä on kirjoissa

Brittiläisen Claire-Louise Bennettin toinen romaani Checkout 19 on kerännyt maailmalla ylistäviä arvioita. The New York Times kutsui sitä ”autofiktioksi ihmisille, jotka ovat jo kyllästyneet autofiktioon”.

Nimeämättömän päähenkilön elämä avautuu hänen lukemiensa kirjojen kautta. Romaani tutkii kaikkia niitä maailmoja, joita lukemalla voi tavoittaa, kaikkea sitä potentiaalia, mitä sanoilla on. Se esittää lukemisen elämää nyrjäyttävänä toimintana.

Lukeminen näyttäytyy myös elämän mittaisena prosessina, jossa yksittäinen romaani on kuin virta, johon ei voi astua kahdesti. Sama muotoa hakeva keskeneräisyys näkyy myös tekstissä, joka harhailee, velloo ja kiertää kehää, mikä tekee teoksesta haastavan mutta antoisan. Viime vuonna julkaistua romaania ei ole vielä suomennettu.

Claire-Louise Bennett: Checkout 19

Julmuus kulttuurissamme

Sarjamurhaaja Jeffrey Dahmerista kertova Netflix-sarjasta tuli nopeasti suoratoistopalvelun katsotuimpia hittejä. Murha- ja rikossarjojen ystävänä huomaan tällä kertaa kuitenkin empiväni. Mitä olennaista sarjalla voisi olla tarjottavaa järkyttävän raakojen tosielämän murhien toisintamisen ohessa?

Tosirikosbuumi on lisännyt brutaalin väkivallan viihteellistämistä. Toisaalta julmuus on jo ainakin antiikin ajoista lähtien ollut osa taidetta ja sen lumoa, kuten Maggie Nelson kirjoittaa esseeteoksessa Art of Cruelty: A Reckoning (2012).

Nelson käy syväluotaavasti ja lukevan ihmisen otteella läpi kärsimyksen historiaa taiteessa Francis Baconista Sylvia Plathiin sekä viihteessä tositelevisiosta kauhuelokuviin. Miksi väkivalta, sadismi ja julmuus vetävät puoleensa? Entä voiko kidutuskuviin turtua ja mitä siitä seuraisi?

Nelson pohtii näitä kysymyksiä myös omakohtaisesti ja kriittisesti mutta ilman helppoa moralismia. Vaikka Nelsonia on viime vuosina suomennettu ahkerasti, tätä teosta ei ole ainakaan vielä käännetty.

Maggie Nelson: Art of Cruelty: A Reckoning.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat