Ari Sipisen isä piirsi Jyväskylän yliopiston kirjastoa öisin vessassa – Pojan toteuttama peruskorjaus voitti Arkkitehtuurin Finlandian

”Aikansa lapsi herää uuteen loistoon”, sanoo Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon saajan päättänyt elokuvaohjaaja Klaus Härö. Vuonna 1974 valmistuneen kirjaston peruskorjauksesta vastasi vanhaa kunnioittaen arkkitehti Ari Sipinen.

”Keltaisena kirjastona” aiemmin tunnetun kirjaston värimaailma säilytettiin: perusvärit keltainen, musta valkoinen, sininen ja punainen toistuvat tiloissa sekä irtokalusteissa.

3.10. 16:00

Tämän vuoden Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon on voittanut Jyväskylän yliopiston kirjaston peruskorjaus. Vuonna 1974 valmistuneen kirjaston peruskorjauksesta on vastannut arkkitehti Ari Sipinen (Arkkitehtitoimisto Sipinen Oy).

Suomen arkkitehtiliitto Safan myöntämän palkinnon saajan päätti esiraadin tekemien ehdotusten joukosta elokuvaohjaaja Klaus Härö. Muut ehdokkaat olivat Jätkäsaaren koulu Helsingissä ja Serlachiuksen taidesauna Mäntässä.

Härö kiittelee perusteluissaan rakennuksesta huokuvaa kunnioitusta alkuperäistä kirjastoa ja kävijöitä kohtaan.

”Pieteetillä ja perusteellisuudella on paneuduttu siihen, mitä ja miten kohde on kerran palvellut ja voisi palvella vastedeskin. Vanhaa ei ole romutettu, muttei myöskään romantisoitu kritiikittömästi vain siksi, että se sattuu olemaan oman maun mukaista”, Härö sanoo.

”On kunnioitettu, mutta uskallettu tehdä rohkeitakin muutoksia. Arvokkaaseen rakennus- ja kaupunkimaisemaan taiten asettunut aikansa lapsi herää uuteen loistoon peruskorjauksessa, jossa vanha on ajatuksella sovitettu uuteen aikaan.”

”Kaksi kellarikerrosta poistettiin, ala-aulaan tehtiin valtavat valoaukot ja ylempään pohjakerrokseen tehtiin vielä suuremmat valoaukot, että saatiin sinne alas opiskelijoille mielenkiintoiset tilat”, kertoo kirjaston peruskorjauksesta vastannut arkkitehti Ari Sipinen.

Sipiselle työ oli erityisen läheinen ja mieluinen, sillä kirjaston suunnitteli aikoinaan hänen oma isänsä Arto Sipinen. Valmistuessaan kirjasto oli lukusalipaikoilla mitaten Pohjoismaiden suurin tieteellinen kirjasto.

”Tämä oli iso haastava työ mutta siihen oli helppo lähteä, koska olen kohta 40 vuotta ollut alalla. Olen ollut myös kirjaston viereisen rakennuksen Athenaeumin peruskorjauksen pääsuunnittelija. Se oli lähes neljä kertaa pienempi kohde, joten ihan sormet syyhyten lähdin tähän projektiin mukaan”, Sipinen kertoo.

Peruskorjauksen myötä kirjasto sai myös uuden nimen Lähde.

Kirjasto sai peruskorjauksen myötä uuden nimen Lähde.

Jyväskylän yliopiston kirjastorakennus oli Sipiselle ennestään hyvinkin tuttu, sillä hän kertoo tehneensä sen sisä- ja ulkotiloihin vuosien saatossa monenlaisia muutoksia. Tilallisesti rakennus muokattiin Sipisen mukaan uusiksi. Näkyvimpiä muutoksia ovat alempien kirjavarastokerrosten uusi käyttö ja niiden liittäminen tilallisesti ylempiin kerroksiin.

”Ala-aulaan tehtiin valtavat valoaukot ja ylempään pohjakerrokseen tehtiin vielä suuremmat valoaukot, että saatiin sinne alas opiskelijoille mielenkiintoiset tilat. Korkea pääaula jatkuu nyt ylhäältä alas asti ja vähän vielä mutkitellen, niin siitä tuli kyllä ihan omastakin mielestä hieno. Vielä hienompi kuin mitä se oli ennen.”

Kirjaston tila- ja sisustussuunnittelusta vastasi arkkitehti Merja Kiviranta (BST Arkkitehdit Oy).

Opiskelijoiden työskentelytiloja.

Ari Sipinen oli noin viisivuotias, kun hänen isänsä suunnitteli kirjastorakennusta, mutta muistaa sen ajan hyvin.

”Putosin neljävuotiaana autotallin tikapuilta ja mursin jalkani. Olimme juuri muuttamassa isän suunnittelemaan taloon Munkkiniemeen ja asuimme väliaikaisesti pienessä yksiössä. Konkkasin kipsijalallani siellä yksiössä ja isä piirsi Jyväskylän yliopiston kansainvälistä kilpailua”, Sipinen kertoo.

”Hän oli virittänyt vessaan vanerilevyn, jonka käänsi lavuaarin päälle ja luonnosteli tätä kilpailua siellä. Hän oli sellainen, että luonnosteli öisin kotona.”

Suomalaisen arkkitehtuuriin kärkinimiin lukeutunut Arto Sipinen (1936–2017) suunnitteli uransa aikana useita rakennuksia Jyväskylän yliopistolle vuosina 1970–2005. Ari Sipinen kertoo aloittaneensa jo nuorena työt isänsä toimistossa, joten hän tuntee Jyväskylän kampusalueen melkein kuin omat taskunsa.

”Koko Jyväskylän yliopisto on työllistänyt isän toimistoa. Minä olin siellä projektinvetäjänä yli 20 vuotta, ja nyt 2005 perustin itse toimiston, kun isä lopetti. Meillä on Jyväskylässä melkein 30 rakennusta.”

Ensimmäiseen kerrokseen tuovat valoa suuret ikkunat.

Kirjastorakennuksen peruskorjauksen valinta Finlandia-palkinnon saajaksi sopii hyvin tähän ajankohtaan, sillä 1970-lukulainen estetiikka tuntuu olevan juuri nyt suosiossa. Hyvänä esimerkkinä siitä ovat aikakauden asunnot, jotka ovat alkaneet viime vuosina kiinnostaa ihmisiä kovasti.

Arkkitehtuurimuseo avaa ensi kesänä näyttelyn, jonka teemana on tuo arkkitehtuurin kiistelty vuosikymmen. Museon tiedotteen mukaan yleinen ennakko-oletus on, että 1970-luvun arkkitehtuuri on rumaa, huonolaatuista, purkukuntoista ja ympäristöä esteettisesti pilaavaa.

Tasakattoisuuden lisäksi Jyväskylän yliopiston kirjastorakennuksessa on muitakin tyypillisiä 70-lukulaisia piirteitä.

”Sellainen selkeä rationaalinen, tietyllä moduulivälillä on ajateltu koko se rakennuksen ruudukko sekä ulkona että sisällä. Siinä on valtava selkeys”, kuvailee Sipinen.

Aikakauteen viittaa voimakkaasti myös rakennuksessa käytetty värimaailma.

”Musta, valkoinen, keltainen, sininen ja punainen, joita on käytetty myös rakennuksen väreissä, lasiseinissä mutta myös irtokalusteissa. Se oli myös yksi iso kokonaisuus, jota kunnostettiin ja uusittiin samoilla väreillä. Siitä sen ehkä näkee.”

Portaikkonäkymä.

Sipinen arvelee, että yksi syy 70-lukulaisen rakennusarkkitehtuurin uuteen suosioon on kyseisen ajan rakennusten muokattavuudessa.

”1970-luvun peruskorjausiässä olevia rakennuksia ei missään nimessä kannata purkaa. Hyvällä suunnittelulla ja tiloja muokkaamalla ne taipuvat mainiosti nykyaikaisiin tarpeisiin”, hän sanoo.

”Ihmiset haluavat huonekaluissakin nyt vähän sellaista kunnostettua ja retroa.”

HS:n haastattelemien kiinteistönvälittäjien mukaan aikakauden asunnoissa ostajia viehättävät toimivat pohja- ja suunnitteluratkaisut. Tällaisia ovat esimerkiksi isot ikkunat, väljät keittiö- ja oleskelutilat, suojaisat atriumpihat ja asumista helpottava yksitasoisuus.

Tärkein syy heränneelle kiinnostukselle on kuitenkin hinta: 1970-luvun asuntojen hintakehitys on jäänyt muista jälkeen. Aikakauden asunnoissa kuitenkin on usein ongelmia. Siksi ostajan kannattaa teettää kuntotutkimus – ja tietää, mitä on tekemässä, sanoo toimitusjohtaja Mikko Juva Peruskorjaamisen ja rakentamisen kehittämiskeskuksesta.

Lue lisää: Bloggari Natalia Salmela ihastui 70-luvun taloon ja teki ison päätöksen – Asiantuntijan mukaan syy parjatun vuosi­kymmenen uuden suosion taustalla on yksin­kertainen

Jyväskylän yliopiston kirjaston suunnitteli Arto Sipinen vuonna 1974. Hänen poikansa Ari Sipinen toteutti peruskorjauksen.

Fakta

Arkkitehtuurin Finlandia

  • Myönnetään kolmen viime vuoden aikana valmistuneen uuden rakennuksen tai rakennusryhmän suunnittelusta tai korjaussuunnittelusta.

  • Palkinto voidaan myöntää joko suomalaisen tai ulkomaisen arkkitehdin tai arkkitehtitoimiston Suomeen suunnittelemasta työstä tai suomalaisen arkkitehdin tai arkkitehtitoimiston ulkomaille suunnittelemasta työstä.

  • Palkinnon valitsee vaikuttaja, joka on tullut tunnetuksi muun alan kuin arkkitehtuurin asiantuntijana. Tuomari tekee valinnan esiraadin valitsemien kohteiden joukosta.

  • Kohteet valinneeseen esiraatiin kuuluivat tänä vuonna professori Panu Lehtovuori (pj), arkkitehti Sarlotta Narjus, arkkitehti Mona Schalin ja professori Rainer Mahlamäki. Esiraadin sihteerinä toimi Paula Huotelin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat