Neiti Steinin keittäjätär luo ihastuttavan maailman, mutta rakentaa liikaa mysteerin varaan

Leena Parkkisen neljäs historiallinen romaani kertoo naisten tekemästä näkymättömästä työstä.

Leena Parkkinen on rakentanut neljännessä historiallisessa romaanissa herkullisen miljöön, johon upota.

15.10. 13:42

Romaani

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär. Otava. 464 s.

Leena Parkkinen on palkitusta esikoisesta Sinun jälkeesi, Max (2009) lähtien tarkastellut ihmisten välisiä riippuvuussuhteita.

Neljäs romaani Neiti Steinin keittäjär on kertomus sisaruudesta, uhrauksia vaativasta rakkaudesta sekä kaikesta siitä palvelu- ja hoivatyöstä, joka mahdollistaa merkittävät saavutukset mutta jää näkymättömiin.

Teos on omintakeinen ja herkullisen upottava keitos historiallista lukuromaania, taiteilija-biofiktiota ja rikosjännäriä. Näyttämöinä toimivat 1900-luvun alun Paraisten kartanoidylli sekä 1930-luvun boheemi Pariisi.

Kirjailija Getrude Steinin ja Alice B. Toklaksen keittäjättäreksi saapuu salaperäinen suomalaisnainen Margit. Alicen uteliaisuus vaiteliasta naista kohtaan herää. Keittäjätär vaikuttaa liian sivistyneeltä ja lukeneelta ollakseen työväkeä. Mitä hän salailee? Margitin menneisyys avautuu lukijalle vähitellen kirjeiden muodossa.

Kirjeitä kirjoittaa Ulriikka-niminen puutarhuri, joka työskenteli liki 20 vuotta aiemmin nuorten sisarusten, Margitin ja Astridin, kanssa Gröndahlin kukoistavassa kartanossa. Tuo sama kartano on sittemmin tyhjentynyt ja ränsistynyt. Syynä on karmea veriteko.

Parkkinen on taitava lajityypille ominaisessa miljöön rakentamisessa, jolla historia maalataan eloon runsain detaljein. Valtava taustatyö sisustus- ja pukeutumistyyleistä, tapakulttuurista ja ajanjakson taiteesta sulautuu tekstiin luontevasti.

Etenkin ruoka ja kulinaristiset taidot on nostettu keskiöön ihastuttavalla tavalla. Sokerisen ilmavat mantelileivokset, säikyt kohokkaat ja artisokat voikastikkeessa voi melkein maistaa.

Myös aateilmapiirin kiristymistä toisen maailmansodan äärellä kuvataan uskottavasti. Juutalaistaustaiset Toklas ja Stein ovat tottuneet piilottelemaan suhdettaan, mutta antisemitismin järkyttävät seuraukset ovat vielä ennalta-arvaamattomia.

Alice B. Toklasin ja Gertrude Steinin suhde on kuuluisa, ja Pariisin kultaisen ajan symbolihahmo, avantgarde-kirjailija Stein sen huomattavasti kuuluisampi osapuoli. Romaani antaa äänen Toklasille, joka oli Steinin rakastettu, mutta myös palvelija ja sihteeri, joka hoiti kaikki kotitalouden juoksevat asiat, kirjoitti puhtaaksi ja editoi Steinin tekstit.

Teos purkaa neron myyttiä kirjoittamalla esiin taiteen tekemisen mahdollistavan taustakoneiston kustannustoimittajista esilukijoihin ja graafikoihin:

”Ihmiset aina kuvittelevat, että kirjallisuuden syntymiseen tarvitaan vain kirjailija ja ehkä kirjoituskone, tai ehkä jos ollaan romanttisempia, paperia ja mustekynä. - - Mutta tosiasiassa kirjallisuus ja kaikki taide tarvitsee ympärilleen kaikkia minunkaltaisiani - -.”

Kyseessä on romaani joka kannattelee lukijaa mukanaan joka käänteessä, eikä jätä paljoa tulkinnan varaan. Esimerkiksi muusan rooliin liittyvää valtadynamiikkaa avataan perusteellisesti ja monelta kannalta.

Melkein kutkuttavampi on fiktiivinen (joskin Steinin ja Toklasin kotitaloudessa tosiaan oli suomalainen keittäjätär, kuten kirjailija avaa teoksen jälkisanoissa) suhde Toklasin ja Margitin, kahden erilaisesta taustasta tulevan palvelijan välillä.

Teoksen jännärijuonne tuntuu välillä juonitekniseltä kikalta, jolla luodaan imua paksuun romaaniin. Dramaattinen loppupaljastus jää sen keskeisistä teemoista kuitenkin hieman irralliseksi. Ikään kuin tekijä ei olisi luottanut siihen, mitä teoksella on tarjota ilman koukuttavaa mysteeriä. Tarjottavaa on.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat