Työyhteisö samoilee synkässä metsässä Ryhmäteatterin koskettavassa Vaelluksessa

Anna Krogeruksen koskettava uutuusnäytelmä Vaellus Ryhmäteatterissa tarkastelee työyhteisön kautta keski-ikäisten elämänvalintoja.

Seurakunnan työntekijät lähtevät vaellukselle. Rooleissa nähdään muun muassa Robin Svartström (vas.), Sari Mällinen, Santtu Karvonen, Pihla Penttinen ja Lassi Alhorinne.

6.10. 15:00

Teatteriarvostelu

Vaellus, kantaesitys Ryhmäteatterissa 5.10. Näytelmä Anna Krogerus, ohjaus Laura Jäntti. ★★★★

Työelämä ja työyhteisön hankaukset ovat teattereiden vakioaiheita, ja Ryhmäteatterissa aiheeseen on vahva traditio. Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä tarkensivat katseensa työelämän rikkinäisiin rakenteisiin Ryhmäteatterin koomisessa trilogiassa työelämän huonontumisesta vuosina 2009–2011.

Nyt aihetta lähestyy Anna Krogeruksen uutuusnäytelmä Vaellus. Tragikomedia kertoo seurakunnan työntekijöistä, jotka lähtevät vaellukselle pohjoiseen purkaakseen työyhteisönsä ongelmia. Krogeruksen fokus on yksilöissä ja ihmissuhteissa.

Oikeastaan työyhteisö on näytelmässä vain pinta, jonka ristiriitoja raaputtamalla sukelletaan elonsa keskitiessä vaeltavien ihmisten pelkoihin. Ovatko elämän vaelluksen varrella tehdyt valinnat olleet oikeita? Miten löytää yhä pimenevässä maastossa eteenpäin?

Seurakuntien työilmapiirin hankaluudet tiedetään, mutta Vaelluksen Karulahden seurakunnan työntekijät ovat mistä työyhteisöstä tahansa tunnistettavia hahmoja.

On pomon peesaaja, nuorisotyöntekijä Vellu (Santtu Karvonen), syrjäänvetäytyvä suntio Moilanen (Minna Suuronen), kaikkitietävä kappalainen Ismo (Robin Svarström), asemansa puolesta pelkäävä kirkkoherra Terhi (Pihla Penttinen) sekä suojatyöpaikan sukulaisuussuhteilla saanut kanttori Pete (Lassi Alhorinne).

Vaelluksen vetäjäksi on kutsuttu seurakuntayhtymän hermostunut työnohjaaja Marjut, jonka minäkuvaharjoituksista ei oikein innostuta.

Kaikki ryhmisläiset sekä vierailijat tekevät varmat roolityöt, mutta Sari Mällinen saa yleisön puhkeamaan raikuviin väliaplodeihin. Herkullinen roolityö saavuttaa lakipisteensä tarinan yllättävässä käänteessä. Ainaisen välikappaleen osaan tungettu Marjut kokee varsin riemukkaan vapautumisen monologissa, jonka nyanssit Mällinen erittelee osuvasti.

Vaelluksen reitin pimetessä myös muut työyhteisön jäsenet katsovat silmiin kipukohtiaan, mutta katse ei yllä aina lähimmäiseen asti.

Tarina alkaa koomisessa vireessä. Haastavaksi osoittautuvan vaellusreitin luonnonvoimat ja työyhteisön kulissien takainen juonittelu tuottavat nautittavaa dialogia. Toisen näytöksen sukellus synkemmän surrealismin puolelle on lupaava ja siitä olisi kenties voitu saada irti vieläkin enemmän syvyyttä.

Laura Jäntin ohjaus korostaa kauniisti tarinan traagista virettä, jota tukee Janne Siltavuoren paljaista betoniseinistä ja kivistä koostuva pelkistetty lavastus.

Vahvaa Kristus-symboliikkaa kantava Moilanen kasvaa koskettavaksi hahmoksi, jonka sisäistä taistelua kukaan ei tunnista. Minna Suurosen pieteetillä esittämä hahmo asettaa lopulta esityksen painavimman kysymyksen.

Lavastussuunnittelu Janne Siltavuori, valosuunnittelu Ville Mäkelä, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, puku- ja tarpeistosuunnittelu Ninja Pasanen. Rooleissa Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Robin Svartström, Lassi Alhorinne, Sari Mällinen ja Pihla Penttinen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat