Aikuisille suunnattu nukketeatteri­teos häikäisee taidokkuudellaan

Kansallisteatterin Omapohjassa ensi-iltansa saanut Korhosen muotokuva kaipaa silti vähän lisää pureskeltavaa.

Näyttelijä Jonnakaisa Risto on itse rakentamiensa nukkien kanssa todella taitava Korhosen muotokuva -esityksessä.

20.10. 15:42

Nukketeatteri

Vaurioteatteri: Korhosen muotokuva. Kansallisteatterin Omapohjassa 19.10. ★★★

Harva asia ilahduttaa yhtä paljon kuin lievä päättömyys. Sellainen, jonka voi tunnistaa lasten leikeistä, siitä miten niissä hypätään asiasta toiseen täysin mielivaltaisesti, mutta kuitenkin leikin rikkumatonta logiikkaa noudattaen.

Tällaisia ilon hetkiä tarjoaa Vaurioteatterin kantaesitys Korhosen muotokuva.

Aikuisille suunnattu nukketeatteriesitys kertoo lupaavasta taiteilijasta, joka tempautuu superrikkaan mesenaattinsa myötä osaksi kansainvälistä taide-eliittiä. Äkillinen nousukiito saa taiteilijan unohtamaan uskollisen muusansa, mikä johtaa inspiraation ehtymiseen.

Samaan aikaan kuvioihin ilmestyy karjalainen isoisoäiti muistuttelemaan taiteilijaa tämän juurista ja niin sanotuista ”perusarvoista”.

Vuonna 2018 perustetun Vaurioteatterin esityksiä on nähty aiemmin muun muassa Nukketeatteri Sampossa ja Kajaanin Runoviikoilla, jossa lausuntaesitys Syvällä metsässä voitti Veikko Sinisalo -lausuntakilpailun vuonna 2021.

Korhosen muotokuva on Vaurioteatterin neljäs tuotanto. Sen on käsikirjoittanut teatterin toinen perustaja, näyttelijä Jonnakaisa Risto, joka on myös rakentanut esityksen nuket ja esiintyy itse pääroolissa nukkien kanssa. Näyttämöllä Ristoa avustaa esityksen ohjaaja Miko Kivinen, joka nukkeineen esittää tarinan hervotonta taidemesenaatti Big Headia.

Risto ja Kivinen nähtiin molemmat viime syksynä Q-teatterissa Leea Klemolan ohjaamassa mainiossa Minä, askartelijassa. Klemolan esityksille ominainen energia, arvaamattomuus ja kotikutoisuus lienee vaikuttanut myös Vaurioteatterin tapaan tehdä esityksiä. Jos pitää Klemolan ohjauksista, pitää todennäköisesti myös Korhosen muotokuvasta.

Jako muotoon ja sisältöön voi tuntua väkinäiseltä, mutta se auttaa hahmottamaan Korhosen muotokuvan arviota. Esitys on muotovalio ja Risto esiintyjänä mitä mahtavin. Mutta varsinainen käsikirjoitus ei loista vauhdikkaan esityksen alta niin kirkkaasti kuin soisi.

Pölyn laskeuduttua jäin kaipaamaan vielä jotain, mihin tarttua. Jotain mitä jäädä ajattelemaan. Muutakin kuin sitä, miten hauskasti ja oivaltavasti esitys oli toteutettu.

Parituntisen esityksen kestää hetki käynnistyä, mutta vauhtiin päästyään se vie mukanaan. Risto on nukkiensa kanssa todella taitava. Katsojan huomio kiinnittyy tasan sinne, minne pitääkin.

Tästä iso kiitos kuuluu myös näyttelijän rakentamille nukeille. Niiden ulkonäkö on rujo ja luurankomainen, mutta samalla niissä on jotain tosi inhimillistä ja sympaattistakin. Pistävine katseineen nuket tuntuvat elävän jopa paikallaan ollessaan.

Oikeastaan nuket kuvastavat hyvin koko esityksen olemusta.

Mittakaava vaihtelee kekseliäästi. Välillä ollaan ahdistavassa yksiössä, hetken päästä manhattanilaisen pilvenpiirtäjän katolla. Nukkien kokogalleria venyy hauskasti puolilavaa täyttävästä puhuvasta päästä pieniin barbeihin.

Parhaimmillaan esitys on silloin, kun Risto heittäytyy täysillä leikkiin nukkien kanssa. Leikin aspekti korostuu, kun barbit kaivetaan esiin. Silloin esitys lähtee kirjaimellisesti lentoon.

Käsikirjoitus, nukenrakennus, näyttelijä ja nukettaja Jonnakaisa Risto, ohjaus, säveltäjä, sanoittaja, nukettaja Miko Kivinen, dramaturgia Ella Kähärä, nuketuskoreografi Neville Tranter. Valo- ja videosuunnittelu, lavastus Titus Torniainen, äänisuunnittelu Eero Nieminen, pukusuunnittelu Mirkka Nyrhinen, lavasterakennus ja somevideot Juuso Timonen, tuottajat Elina Kukkonen ja Wilhelmina Sederholm.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat