Helena Immosen uusi romaani on luistavaa trilleriviihdettä, joka ei väheksy, ihannoi tai romantisoi väkivaltaa ja sotakokemuksia

Helena Immonen jatkaa esikoistrillerinsä henkilöiden tarinaa, mutta uudesta kulmasta.

Helena Immonen

16.10. 12:43

Romaani

Helena Immonen: Operaatio Aavikkokettu. Crime Time. 410 s.

Esikoisromaanissaan Operaatio Punainen kettu Puolustusvoimien pääesikunnassa media-analyytikkona työskentelevä reserviupseeri Helena Immonen kuvitteli tilanteen, jossa Suomi olisi joutunut jälleen sotaan Venäjän kanssa autettuaan ruotsalaisia ajamaan venäläismiehittäjät pois Gotlannista.

Operaatio Punainen kettu oli sotaromaani, joka ei kuitenkaan pyrkinyt näyttämään sotaa menevänä viihteenä, vaan fyysisesti ja henkisesti traumatisoivana koettelemuksena.

Kirjan tuore jatko-osa Operaatio Aavikkokettu on puolestaan puhdas agenttitrilleri, jossa Immonen kuvailee suurvaltavakoilun likaisimpia puolia.

Päähenkilöinä ovat edelleen edellisestä romaanista tutut Riina ja Mikael Koivu sekä Riinan sotilasveli Joni.

Riina toipuu sotavammoistaan hitaasti kotosalla ja Mikael työskentelee Puolustusvoimien tiedustelussa Keski-Suomessa. Joni on komennuksella Afganistanissa juuri ennen amerikkalaisjoukkojen poistumista sieltä.

Riinan ja Mikaelin avioliitto on Riinan rankkojen kokemusten vuoksi aika lailla jäähyllä.

Kun everstiluutnantti Joakim Karhu murhataan novitsok-myrkyllä Joensuussa, ei ole epäselvää, mikä taho on teon takana. Karhun puuhissa on kuitenkin ollut kaikenlaista hämärää. Onko hän ollut venäläisten vakooja, josta nämä ovat syystä tai toisesta halunneet eroon?

Sotavammasairaalassa Karhuun tutustunut Riina päätyy miehen salaisuuksien selvittäjäksi ja joutuu Mikaelin kanssa hengenvaaraan. Samoihin aikoihin Joni tutustuu Afganistanissa varjomaiseen CIA-agenttiin Roy Cooperiin, jota kutsutaan lempinimellä Peto. Pedolla tuntuu olevan lusikkansa yhdessä jos toisessakin vaarallisessa sopassa, muun muassa Joakim Karhun tapauksessa.

Operaatio Aavikkokettu on edeltäjäänsä parempi trilleri. Immosen kerronta on sujuvaa ja konstailematonta, ja vaikka suomalaiset tässäkin ovat sankareita, ei sitä korosteta samalla tavoin kuin Operaatio Punaisessa ketussa. Vaarallisen sotatilanteen esikoiskirjassa jämäkkyydellään ratkaissut presidentti Sauli Niinistökään ei nyt ole niin määräävässä roolissa.

Parasta romaanissa on kuitenkin se, että vaikka Immonen luo luistavaa trilleriviihdettä, hän ei väheksy, ihannoi tai romantisoi väkivaltaa ja sotakokemuksia. Ne haavoittavat sekä sielua että ruumista ja muuttavat ihmistä väistämättä.

Päähenkilöt Immonen paaluttaa kirjan lopussa sellaiseen asemaan, josta jatko-osia on helppo käynnistää.

Mieleenjäävimpiä hahmoja Operaatio Aavikkoketussa eivät kuitenkaan ole päähenkilöt, vaan oman tarkoituksia palvelevan moraalinsa, tai moraalittomuutensa, kehittänyt CIA-mies Roy Cooper ja omalaatuinen kyberekspertti Hilla Hurmas.

Suurvaltojen tiedustelupalvelujen toimintaa Immonen kuvaa monista vakoojajännäreistä tutulla tavalla. Peli oman maan etujen puolesta on häikäilemätöntä, eikä siinä yksilöillä tai pienillä valtioilla ole juuri arvoa tai merkitystä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat