Uusien museoiden ei enää tarvitse olla häkellyttäviä, sanoo Helsinkiä neuvomaan saapunut ”museo­kuiskaaja”

Etelärantaan kaavailtua uutta museota suunnitellaan kovaa tahtia, vaikka rakentamispäätöstä ei vielä ole tehty. David van der Leer on yksi niistä ajattelijoista, joita hankkeesta vastaava säätiö kuuntelee.

David van der Leer kuvattiin nykyisen Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon väliin jäävällä pihalla, jossa Alusta-paviljonki on tänä kesänä houkutellut sekä ihmisiä että pörriäisiä.

24.10. 16:00

Yksi nykymuseoiden ongelmista on ovi. ”On museoita, joiden pääovea on vaikea löytää, ja sitten jos ovi löytyy, se on niin raskas että saat hädin tuskin avattua sen”, sanoo David van der Leer.

”Ihmiset voivat tulkita tällaisista pienistä merkeistä, että he eivät ole tervetulleita tai kuulu muuten joukkoon.”

Museoilla on monia muitakin ongelmia: Ne ovat usein sisäänpäinkääntyneitä. Niissä voi vallita täydellisyyden kulttuuri, joka hankaloittaa uuden kokeilemista. Ne ovat lukkiutuneet vanhaan, passiiviseen katsomisen tapaan eivätkä ole kovin hyviä tuottamaan aktiivisia tai immersiivisiä, kokonaisvaltaisesti koettavia taidekokemuksia. Ne eivät aina osaa houkutella puoleensa uusia kävijäryhmiä.

Näin ainakin ajattelee alankomaalaissyntyinen David van der Leer, joka johtaa New Yorkissa ”innovaatio- ja strategiatoimistoa” DVDL:ää. Toimisto työskentelee usein juuri museoiden ja muiden kulttuuri-instituutioiden parissa, Helsingissä uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon kansainvälisenä yhteistyökumppanina.

Helsingin-projekti on ”superkiinnostava”, van der Leer sanoo amerikkalaiseen tapaan. Tarkoituksena on miettiä, millainen on tulevaisuuden museo – mitä voidaan tehdä enemmän, paremmin tai eri tavalla kuin tähän asti? Mitä muuttuva yhteiskuntamme tarvitsee, ja millaisen roolin arkkitehtuuri ja design voivat ottaa sen tuottamisessa?

Museoinstituutio sai alkunsa 1500-luvulla eliitin aarteiden yksityisenä säilytys- ja katselupaikkana. Kun ensimmäiset ”julkiset” museot avattiin 1700-luvulla, oltiin huolissaan että ihmislaumat vahingoittavat kallisarvoisia esineitä ja taideteoksia, ja esimerkiksi British Museumiin piti hakea pääsyä kirjallisesti. Sen jälkeenkin museot ovat tasapainoilleet yhtäällä kokoelmien hoitamisen ja tutkimuksen tekemisen ja toisaalla yleisön tarpeisiin vastaamisen välillä.

Huomio on kääntymässä yhä enemmän aarteista ihmisiin. Keille museoita ylipäätään rakennetaan? Ketkä siellä käyvät? Miten heitä voisi palvella paremmin?

Van der Leeriä kiinnostaa erityisesti tämä.

”Maailma muuttuu nopeasti ja museoiden on muututtava sen mukana”, van der Leer sanoo.

Hän on huolissaan yhteiskunnan polarisaatiosta, ja sen vuoksi hänen mielestään on tehtävä enemmän töitä eri ihmisryhmien houkuttelemiseksi museoon. Se johtaa muutoksiin paitsi museoiden ohjelmistoissa, myös siinä, millaisia tiloja museoihin suunnitellaan.

”Museoissa tulee olemaan enemmän tiloja, joissa ihmiset voivat tavata ystäviään ja tehdä läksynsä – paitsi kahvilassa, myös näyttelytiloissa”, van der Leer ennustaa. ”Se aika, kun museossa kaksi ihmistä katsoi hiljaa taidetta, on ohi.”

Toinen muutos, mikä yllättää ehkä vau-arkkitehtuurin ystävät, on tämä:

”Viimeiset 30 vuotta museoista on rakennettu spektaakkeleita, jotka eivät aina olleet kovin hyviä näyttelyiden katsomiseen tai ihmisten kohtaamiseen. Siihen on tulossa muutos.”

Museon sopeutuminen osaksi kaupunkielämän kudelmaa on tärkeämpää, joten museon ei tarvitse olla rakennuksena itsetarkoituksellisen häkellyttävä. Museo saa olla mieluummin lämmin ja helposti lähestyttävä, van der Leer sanoo.

Guggenheim-museon umpikujaan ajautunutta Helsingin-hanketta van der Leer kieltäytyy jämäkästi kommentoimasta. Hän työskenteli projektin alkuaikoina kuraattorina Guggenheimin New Yorkin -museossa. Hän kuitenkin mainitsee, ehkä paljonpuhuvasti, tehneensä sittemmin paljon töitä sen kanssa, miten design- ja arkkitehtuurikilpailuita kannattaa järjestää.

Tärkeintä van der Leerin mielestä on miettiä, millaisia palveluita museo voi tarjota näyttelyjen lisäksi.

Hän ei halua nimetä esimerkkimuseoita maailmalta, mutta mainitsee São Paulossa SESC-nimellä tunnetut, kaikille avoimet kulttuurikeskukset, joissa voi katsoa näyttelyitä ja elokuvia, käydä kirjastossa, syödä hyvin ja edullisesti, ja harrastaa myös urheilua. ”Vaikka perheestä yksi vihaa urheilua ja toinen museoita, voitte mennä sinne yhdessä ja tavata lounaalla”, Van der Leer sanoo.

”Mutta jos mainitsee, että museo voisi tarjota muitakin palveluita, Helsingissä ihmiset kysyvät heti että ai saunanko?” Van der Leer virnistelee Zoom-ruudulla.

Hän työskenteli erään museoprojektin parissa Yhdysvaltain itärannikolla, jossa tutkittiin potentiaalisen museorakennuksen ympäristöä. Selvisi, että lähistön ihmiset kaipasivat hyvää pyöräkorjaamoa ja kynsistudiota.

”Ja sehän kuulostaa ehkä vähän hassulta, eikö? Mutta arkkitehtuuri- ja designmuseon pyöräkorjaamossa muotoilijat voisivat korjata tai parannella pyöriä. Tai kynsistudiossa nuoret luovat ihmiset voisivat suunnitella manikyyrejä. Ja haluan siis korostaa, etten ehdota Helsingin museoon kynsistudiota tai pyöräkorjaamoa!”

Siitä, mitä Helsingin museoon voisi tulla, Van der Leer ei voi sanoa kovin paljon. Kehitysprojekti on vielä kesken, eikä edes museon rakentamispäätöstä ole tehty.

Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon kaavailtu paikka on Eteläranta Kauppatorin eteläpuolella, sama, jolle Guggenheimin museota aikanaan kaavailtiin.

Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon hankejohtaja Kaarina Gould rauhoittelee huolestuneita: Helsingin museoon ei tosiaan olla suunnittelemassa kynsistudioita tai muitakaan kauneudenhoitopalveluita.

”Mutta on tosi kiinnostavaa miettiä, mitä sellaista museo voisi tarjota, joka toisi sen lähemmäksi arkea ja jokapäiväisiä reittejä”, Gould sanoo.

Gould kertoo, että Van der Leerin DVDL-toimisto on yksi museohankkeen monesta yhteistyökumppanista. Mukana on myös esimerkiksi palvelumuotoilutoimisto Solita ja rakennuttajakonsultti Haahtela. DVDL:n rooli museohankkeessa on haastaa ja sparrata sen suhteen, mitä museo voisi olla. Hankkeesta on vastuussa Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiö, jota Gould johtaa.

”Me olemme tekemässä museota Suomeen”, sanoo Kaarina Gould. ”Ja teemme ratkaisut niistä lähtökohdista, jotka meillä täällä on – kuitenkin niin että pidämme koko ajan mielessä kansainvälisen kiinnostavuuden.”

Kaarina Gould (vas.) on tuonut David van der Leerin ja DVDL-toimiston Maria Budtz Sorensenin tutustumaan Makasiinirannan alueeseen.

Van der Leerin puheista kuuluu se, että hän työskentelee erityisesti amerikkalaisessa kontekstissa, jossa museoissa käyminen on verrattain elitististä puuhaa. Siellä ei eletä samanlaista museobuumia kuin Suomessa, eikä museoiden edustalla näy samalla tavalla päiväkotilapsien jonoja.

Uudesta arkkitehtuuri- ja designmuseosta tavoitellaan kuitenkin kansainvälisessä vertailussa kiinnostavaa tapausta – hieman samalla tavalla kuin ulkomaita myöten ihastuttaneesta Oodista, joka on muuttanut käsitystämme siitä, mitä kirjasto voi olla. Tulevaisuuden museon suunnitteleminen vaatii paitsi museotrendien haistelua ja hyvien ideoiden keräämistä, myös suurempien yhteiskunnallisten muutosten ymmärtämistä.

”Isossa kuvassa on havaittavissa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa jo näkyvissä olevat sosiaaliset murrokset ovat valumassa tännekin päin, joten olemme koettaneet kuunnella sikäläistä ajattelua herkällä korvalla”, Gould sanoo.

Suunnitelmat on tehtävä niin, että ne voivat elää ja reagoida muutoksiin, joita tulevat vuodet tuovat. Vielä ehtii nimittäin tapahtua paljon ennen kuin uuden museon ovet saadaan auki. Siihen menee vähintään viisi vuotta, mahdollisesti pidempäänkin, Gould arvioi.

Jos Van der Leerin puheet kuulostavat siltä, että museon tilat on luovutettava kokoelmien esittelemisestä viihtymiskäyttöön, näin ei tapahdu: Gould korostaa, että museon kokoelmat ja tutkimustyö ovat edelleen vahvassa roolissa myös uudessa museossa.

Silti toiveena on, että uudesta museosta tulee myös olohuone, ”että suomalaisen muotoilun ja arkkitehtuurin tarina kulkisi siellä mukana muutenkin kuin vain näyttelytilassa”, Gould kuvailee. ”Mutta en näe, että se tapahtuisi ohjelmallisten tilojen kustannuksella.”

Tärkeintä on, että uusi museo saa kerrottua suomalaisen muotoilun ja arkkitehtuurin tarinan näyttävästi ja sekä suurta yleisöä että ammattilaisia kiinnostavalla tavalla. Siitä on haaveiltu vuosien ajan. Nykyisellään Arkkitehtuurimuseo ja Designmuseo kärsivät kroonisesta tilan ja resurssien puutteesta.

Uudet tilat mahdollistavat myös esimerkiksi isojen, kansainvälisesti kiertävien näyttelyiden vastaanottamisen sekä uudet katsomisen tavat. Gould maalailee visioita inspiroivista installaatioista joiden sisään voi kävellä.

Miltä kuulostaisi toisella puolella maapalloa sijaitseviin arkkitehtuurikohteisiin tutustuminen sisältä päin? Pian se voi olla totta.

Fakta

Uusi museo?

  • Uutta arkkitehtuuri- ja designmuseota suunnitellaan Etelärantaan. Nykyiset Arkkitehtuurimuseo ja Designmuseo kokoelmineen sulautuisivat uuteen museoon.

  • Museo on nyt hankesuunnitteluvaiheessa, jossa sille laaditaan muun muassa sisältökonseptia, toiminta- ja rahoitusmallia sekä tilaohjelmaa.

  • Museota on kaavailtu Eteläsatamaan, jonne Guggenheimin museo päätettiin lopulta jättää rakentamatta. Museo ei kuitenkaan sisälly käynnissä olevaan kilpailuun alueen kokonaissuunnitelmasta, vaan siitä järjestetään erillinen kilpailu sitten, kun museon päärahoittajat ovat tehneet lopullisen toteuttamispäätöksen, mahdollisesti kevään 2023 aikana.

  • Helsingin kaupunki ja Suomen valtio ovat sitoutuneet pääomittamaan museota, samoin kuin joukko yksityisiä säätiöitä ja rahastoja.

  • Museohanketta edistää huhtikuussa 2022 perustettu Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiö. Sen rinnalla museorakennuksen kehittämisestä vastaa Helsingin kaupungin ja Suomen valtion perustama kiinteistöosakeyhtiö.

Lue lisää: Helsingin uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo sai historiallisen suuren lahjoituksen – Vapaavuori: ”Luo uskoa”

Lue lisää: ”Suomella ei ole varaa jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä” – Näin villejä haaveita ammattilaisilla on uuden arkkitehtuurin ja designin supermuseon varalle

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat