Bagdadin Julia on saumaton kokonaisuus, joka vaikuttaa koruttomuudellaan

Helsinki Early Music Festivalin tämän vuoden teemoiksi on valittu tarina ja liikutus. Kumpikin teema nousi monitahoisesti esille Ritarihuoneella perjantaina esitetyssä Bagdadin Julia -näyttämöteoksessa.

Henna Mäki-Filppula ja Bakr Hasan Bagdadin Juliassa.

8.10. 14:35

Bagdadin Julia – esitys mahdottomasta rakkaudesta Helsinki Early Music Festivalissa 7.10. Ritarihuoneella. Ohjaus ja käsikirjoitus Bakr Hasan, rooleissa Bakr Hasan ja Henna Mäki-Filppula. Musiikkidramaturgia Sanna Salmenkallio ja Anthony Marini, musiikin toteutus Ali Saad, Sanna Salmenkallio ja Suomalainen Barokkiorkesteri. Visualisointi Markus Tsokkinen, valot Pietu Pietiäinen. – Mm. Iraqi Maqam Ensemble, Dowland, Purcell.

Bagdadin Juliassa punotaan takautuvasti tositapahtumiin pohjautuvaa kertomusta 2000-luvun alun Irakista. Viittauspintana toimii Shakespearen Romeo ja Julia -tragedia, jota esityksen käsikirjoittanut ja ohjannut näyttelijä Bakr Hasan ja hänen ensirakkautensa teatterista innostuneina teineinä salaa harjoittelivat – vanhempien ja ympäröivän yhteiskunnan vastustuksesta huolimatta. Projekti keskeytyi vasta siihen, että rakastettu menehtyi autopommi-iskussa.

Renessanssidraaman ja Bagdadin Julian leikkauspisteitä ovat niin sukujen välinen vihanpito (shiia- ja sunniperheet, Montaguet ja Capuletit) kuin universaalit rakkauden ja väkivallan teemat. Näyttelijänä teoksessa nähdään Hasanin itsensä lisäksi vain Henna Mäki-Filppula, joka tulkitsee puhuttelevasti tarinaansa tuonpuoleisesta kertomaan palannutta Juliaa. Duon välinen dynamiikka on hienovaraista ja luontevaa.

Bakr Hasanin erikoisosaamisaluetta on fyysinen teatteri, ja Bagdadin Julia onkin suurelta osin myös liikkeen taidetta. Sekä sanoja että liikeilmaisua Hasan käyttää niin omassa roolityössään kuin ohjauksessaan suvereenin säästeliäästi – vailla mitään turhaa. Periaate kantaa läpi taiteellisen toteutuksen Pietu Pietiäisen valosuunnittelusta Markus Tsokkisen lavastukseen. Ratkaisu, jossa yleisö on jaettu kahtia kapean lavan molemmin puolin, toimi ainakin omalta paikaltani, vaikka tilan mittasuhteet lienevät asettaneet sille haasteensa.

Taiteellisen toteutuksen yksinkertaisuus tekee kokemuksesta erityisen tehovoimaisen. Ajattelin ennen esitystä, että olisin mielelläni lukenut tai kuullut ennakolta enemmän Hasanin näkemyksiä työskentelyprosessista. Teoksen nähtyäni ymmärsin ohjelmatekstin niukkuutta paremmin: kaikki, mikä oli oleellista, välittyi suoraan näyttämöltä.

Koruttomuuden voima lävistää myös Bagdadin Julian musiikkidramaturgian, jonka ovat suunnitelleet säveltäjä Sanna Salmenkallio ja Suomalaisen Barokkiorkesterin taiteellinen suunnittelija Anthony Marini. Lavalla kuullaan laulaja Ali Saadin virtuoottisen upeita tulkintoja, irakilaista joze-perinnesoitinta Salmenkallion käsissä sekä Suomalaisen Barokkiorkesterin muusikoiden varmaotteisen eloisaa soittoa.

Musiikillinen materiaalitukee draaman jännitettä taiten. Irakilaista perinnemusiikkia ja maqam-improvisaatiota täydentävät esityksessä niin Shakespearen aikalaisen John Dowlandin herkät luuttuteokset kuin barokkisäveltäjä Henry Purcellin näyttämömusiikki. Jozen karheansuloinen sointiväri ja lyömäsoitinten kekseliäs käyttö istuvat kokonaisuuteen hienosti.

Yhteistyö lienee ollut puolin ja toisin innostavaa, mikä välittyy yleisölle kokonaisuuden saumattomuutena ja vaivattomuutena. Eri roolit myös limittyvät teoksessa: esimerkiksi barokkiyhtye toimittaa välillä lausuntakuoron virkaa.

Kaiken kaikkiaan Bagdadin Julia on aidosti monitaiteinen ja poikkeuksellisen vaikuttava esitys, jossa henkilökohtainen sekä universaali yhdistyvät kouriintuntuvalla tavalla. Toivottavasti teosta esitetään myös jatkossa!

Korjaus 8.10. kello 16.15. Korjattu orkesterin nimi Helsingin Barokkiorkesterista Suomalaiseksi Barokkiorkesteriksi. Anthony Marini on Suomalaisen Barokkiorkesterin taiteellinen suunnittelija, ei taiteellinen johtaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat