Jimi Hendrixin lapsuus oli surullinen ja ura jäi tähdenlennoksi

Uusi elämäkerta on parhaimmillaan hahmotellessaan aikaa, joka edelsi Jimi Hendrixin lyhyttä tähdenlentoa.

Tuore Jimi Hendrix Experience poseeraa kameralle. Oli kohtalon ivaa, että Hendrix oli ihmisenä läheisempi basisti Noel Reddingin (alhaalla) kanssa, mutta luotti rumpali Mitch Mitchelliin muusikkona enemmän.

11.12.2022 15:57

Tietokirja

Philip Norman: Wild Thing – Jimi Hendrixin lyhyt ja vaikuttava elämä (Wild Thing: The Short, Spellbinding Life of Jimi Hendrix). Suom. Jussi Niemi. Aviador. 400 s. ja kuvaliite.

Elokuun lopussa julkaistu laaja Suomalaiset sähkökitaristit -tietokirja ei suuremmin yllättänyt valituilla kitaristeillaan, ei edes heidän ulkomaisilla esikuvillaan. Jo pelkkä pitkäaikaisten suomalaisten ammattilaisten pitkä lista antoi syyn odottaa, että ainakin Jimi Hendrix ja Eric Clapton mainitaan moneen kertaa, ehkä myös Jeff Beck.

Ja niin kävi, vaikka Hendrixin ylivoimaisuus yllätti.

Lue lisää: Sähkökitaristi on soittajien kuningas, kitaratarinat kokoava kirja osoittaa – mukana vain yksi nainen

Syyskuussa 1970 kuollut sähkökitaristi, laulaja ja lauluntekijä mainitaan lähes 600-sivuisessa teoksessa yli sata kertaa, hänen edelleen esiintyvät ja levyttävät aikalaisensa Clapton ja Beck kumpikin vain noin kolmekymmentä. Kauas jälkeen jäävät muun muassa Ritchie Blackmore, Eddie van Halen, Jimmy Page, Pete Townshend, Steve Vai ja Frank Zappa.

Englantilaisen Philip Normanin Wild ThingJimi Hendrixin lyhyt ja vaikuttava elämä on muusikon elämäkerta, jossa musiikki, sen tekeminen ja kokeminen sekä musiikin laajemmat vaikutukset ovat vain sivuosissa, pääosin alaviitteitä. Kaiken lisäksi Norman ei edes yritä perustella miksi Hendrix on edelleen ”soittimensa kaikkien aikojen ykkönen”, sähkökitaristien kuningas.

Miksi sitten tämä teos suomeksi juuri nyt? Ainakin siksi, että alkuteos on tuore – julkaistu 2020 – ja todennäköisesti myös siksi, että sen kuvitellaan herättävän kiinnostusta tunnetulla tekijällään.

Sanomalehtitoimittajana uran aloittaneen lontoolaisen Philip Normanin (s. 1943) kirjoista on suomennettu ainakin John Lennonin, Paul McCartneyn, Mick Jaggerin, Eric Claptonin ja Elton Johnin elämäkerrat sekä jo 1980-luvun puolivälissä hänen ensimmäisensä, noin 500-sivuiset Shout! Beatlesien tarina ja Rolling Stones.

Ne olivat myös Wild Thingin suomentaneen musiikkitoimittaja ja kriitikko Jussi Niemen ensimmäiset käännökset – aikana, jolloin vakavasti otettavat kirjat ”populäärimusiikista” olivat harvinaisuuksia ja Hendrixiin nykyään liitettävä käsite ”classic rock” keksimättä.

Normanin ensimmäisten teosten ja samaan murrosvaiheeseen sijoittuvan Wild Thingin väliin jää noin neljäkymmentä vuotta historiaa, mutta sitä ei huomaa juuri mistään – ei tulokulmasta, ei käsittelytavasta, ei kirjoitustyylistä ja ei tulkinnoista, eikä naissuhteiden lähes kiusaannuttavista reposteluista.

Nyt olisi korkea aika nykyaikaiselle tulkitsevalle ja arvottavalle elämäkerralle, jossa kiedottaisiin sekä yksityinen, yleinen että yhteiskunta sekä taide, tiede että tutkimus.

Nelisataasivuinen Wild Thing ei ole tällainen, eikä sitä käänteentekevänä edes markkinoida.

Pääosin vanhaa aineistoa ja Hendrix-aiheisia kirjoja kierrättävä Norman selviytyy omissa kapeissa kehyksissään silti kohtuullisesti ja on parhaimmillaan hahmotellessaan aikaa, joka edelsi Hendrixin lyhyttä, vaikuttavaa tähdenlentoa. Se saa arvostamaan hänen musiikillisia saavutuksiaan vieläkin enemmän, sillä lähtökohdat taiteilijaelämään ja ylipäätään elämään olivat kurjat.

Seattlessa syntyneen Hendrixin lapsuus oli köyhä ja epävakaa, jossain määrin myös päihteinen ja väkivaltainen. Ja surullista sekin, että yksinhuoltajaksi jäänyt ilkeä isä – aika ajoin kadonnut äiti kuoli 1958 – ei hyväksynyt esikoispoikaansa edes menestyneenä.

Varhaisten vuosien arvaamattomuus, turvattomuus ja rakkaudettomuus tiivistyykin akustisessa bluesissa Belly Button Window, jonka Hendrix levytti yksin New Yorkissa elokuussa 1970, neljä viikkoa ennen kuolemaansa. Laulun kertoja on edelleen kohdussa, näkee ”napaikkunasta” muun muassa vihaisia katseita ja kysyy sitten itsekseen, haluaako häntä kukaan toisella puolella. Ja jos ei: ”Yeah I'll be glad to go back to Spirit Land”.

Toki hänellä oli joitakin läheisiä, mutta menestyksen myötä ilmaantuivat siipeilijät ja hyväksikäyttäjät, eikä pohjimmiltaan aralla ja ujolla Hendrixillä ole tässä Normanin versiossa valmiuksia elämänsä hallintaan. Ei edes täydellä liekillä palaneen ja lopulta loppuun palaneen taiteilijaelämänsä.

Hendrixin nopea nousu kansainväliseksi ilmiöksi on tuttu osa hänen tarinaansa, mutta hätkähdyttää edelleen äkkinäisyydellä – ja vielä nykyistä paljon hitaammassa maailmassa, jossa rockmusiikki miellettiin ohimeneväksi nuorisoviihteeksi ja musta rockmuusikko oli poikkeuksen poikkeus.

Mutta mikään ei tuntunut pidättelevän Hendrixiä. Hän saapui Lontooseen tuntemattomana syyskuussa 1966 ja sai ensimmäisen singlensä Hey Joe / Stone Free ulos jo ennen joulua uudella yhtyeellä, joka oli aloittanut keikkailun vasta lokakuussa.

Ja vauhti vain kiihtyi: Hendrixin ja kahden kaksikymppisen englantilaisen muusikon The Jimi Hendrix Experience julkaisi ensialbuminsa Are You Experienced toukokuussa 1967, toisen Axis: Bold As Loven jo puolen vuoden kuluttua joulukuussa 1967.

Niiden välissä, 22. toukokuuta, yhtye kävi heittämässä bensaa sähkökitarainnostuksen liekkeihin Helsingissä. Tämän Kulttuuritalon myyttisen konsertin kaiut kuuluvat myös kirjassa Suomalaiset sähkökitaristit.

Helsingin vierailullaan Experience kävi syömässä Hotelli Vaakunassa toukokuussa 1967. Takana näkyy hovimestari ruokalistan kanssa. Kulttuuritalon keikan vaikutus moniin suomalaiskitaristeihin oli järisyttävä.

Voisi olettaa, että tämä uskomaton luovuuden purkaus oli uusissa otollisissa olosuhteissa odotettua.

Mutta ei, Normanin kirjassa juuri mikään ei vihjaa tulevaan. Ja yhtä lailla Wild Thingissa hätkähdyttää yhä, että yhtyemuusikkona ennen Englantiin lähtöä työskennellyt Hendrix näyttäytyy lähinnä jonkinlaisena maanvaivana, josta työllistäjät – muun muassa Ray Charles, Sam Cooke, Curtis Mayfield, Little Richard, Bobby Womack – hankkiutuivat usein eroon kesken matkaa.

Ellei hän rajoituksiin sopeutumattomana tai tylsistyneenä lähtenyt itse.

Norman käyttää kirjastaan noin kolmanneksen tähän aikaan – ennen kuin Hendrixista tuli se Hendrix ja melkein toisen kolmanneksen viimeiseen vuoteen, jolloin kolmelle studioalbumille tiivistynyt ura ei tuntunut etenevän minnekään. Alotsikon ”lyhyt ja vaikuttava elämä” oli siis vielä elinaikaakin lyhyempi, mutta loppupuolen pitkitetyt perehtymiset viimeisiin vaiheisiin ja kuolinsyytutkimuksiin eivät edistä enää tarinaa.

Jimi Hendrixin elämä on monin verroin kiinnostavampi kuin hänen kuolemansa – ja edellisestä hänet kuitenkin muistetaan, kahdeksankymmentä vuotta syntymästä.

Curtis Knight and The Squires oli yksi monista yhtyeistä, joissa Jimmy soitti ennen kuin hänestä tuli Jimi. Muita työllistäjiä olivat muun muassa Little Richard, Isley Brothers ja Wilson Pickett.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat