Naisen elämästä ja yhteiskuntaluokista kirjoittava Annie Ernaux sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon

Annie Ernaux oli yksi etukäteen veikatuista voittajasuosikeista.

Annie Ernaux on Ranskassa ikoninen kirjailija, joka on julkaissut parikymmentä teosta ja saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja.

6.10. 13:00 | Päivitetty 6.10. 15:39

Vuoden 2022 kirjallisuuden Nobel-palkinnon sai ranskalainen Annie Ernaux. HS näytti suorana tänään torstaina myönnetyn kirjallisuuden Nobel-palkinnon julkistustilaisuuden.

Nobel-toimikunta ei saanut Ernaux’ta etukäteen puhelimitse kiinni, kertoi palkinnosta tiedottanut Ruotsin akatemian sihteeri Mats Malm Tukholman pörssitalossa järjestetyssä julkistustilaisuudessa.

Ernaux kuuli uutisen samaan aikaan muun maailman kanssa. ”Tämä oli valtava yllätys. Koen tämän olevan minulle sekä suuri kunnia että suuri vastuu”, Ernaux kommentoi voittoaan SVT:lle.

”On suuri vastuu yrittää kuvata tietynlaista oikeudenmukaisuutta suhteessa maailmaan, ei pelkästään kirjailijuuden kautta.”

Hän sanoo tulevansa "ilman muuta" Tukholmassa pidettävään palkintotilaisuuteen ja pitävänsä puheen. Palkinto jaetaan 10. joulukuuta. Nobelin kirjallisuuspalkinto on arvoltaan 10 miljoonaa Ruotsin kruunua eli noin 980 000 euroa.

HS tapasi Annie Ernaux'n syksyllä 2021 Pariisissa, kun hänen Vuodet-teoksensa suomennettiin.

Lue lisää: Kun Annie Ernaux oli 23, hän hankki laittoman abortin, ja se oli karmea kokemus

82-vuotias Annie Ernaux on Ranskassa ikoninen kirjailija, joka on julkaissut parikymmentä teosta ja saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja. Kun Vuodet ilmestyi vuonna 2008, se menestyi Ranskassa heti ja sai muun muassa Marguerite Duras -kirjallisuuspalkinnon. Englanninkielistä käännöstä piti kuitenkin odottaa kymmenen vuotta. Ilmestyttyään se sai Booker-palkintoehdokkuuden vuonna 2019.

Vuodet on ainutlaatuinen muistelmateos, jossa Ernaux kuvaa sotienjälkeistä Eurooppaa. Se kertoo yhtä aikaa Annie Ernaux’n elämästä lapsuudesta aikuisuuteen sekä ranskalaisen yhteiskunnan muutoksesta, työväenluokkaisesta todellisuudesta, populaarikulttuurista ja uutuustavaroista.

Naisen elämä, naiseksi kasvaminen ja naisten oikeudet ovat Ernaux’n teosten kantavia teemoja. Ensimmäinen omaelämäkerta La Femme Gelée (1984) kertoo vaimoksi ja äidiksi tulevan naisen yksinäisyydestä, Une Femme (1988) kirjailijan äidistä ja Mémoire de fille (2016) Ernaux’n ensimmäisestä seksuaalisesta kokemuksesta sekä siihen liittyvästä häpeästä.

”Kun abortti laillistettiin ja politiikassa oli mukana juristi ja feministi Gisèle Halimi, ranskalaisnaiset kuvittelivat, etteivät he enää tarvitse feminismiä, että he olivat vahvoja ilmankin. Siksi feminismin päälle laskeutui varjo. Mutta kuten nykyinen Puola, jossa abortti on lähes täydellisesti kielletty, osoittaa, naisten oikeuksien puolesta pitää taistella jatkuvasti”, Ernaux sanoi HS:n haastattelussa.

Ernaux on kirjoittanut hänelle tehdystä abortista omaelämäkerrallisen kirjan L’Événement (2000), josta tehty samanniminen filmatisointi palkittiin Venetsian elokuvajuhlien merkittävimmällä palkinnolla Kultaisella leijonalla vuonna 2021.

Gummerus julkaisee teoksen ensi vuonna suomeksi nimellä Tapaus.

”Laiton abortti on tapahtuma, joka on vaikuttanut elämääni eniten. Nykynuoret eivät voi ymmärtää sen väkivaltaisuutta ja yksinäisyyttä”, Ernaux kuvailee HS:n haastattelussa.

The Guardian -lehden haastattelussa hän kertoo, että kirjasta tehdyn elokuvan näkeminen veti hänet välittömästi takaisin niihin päiviin, jolloin hän odotti hiljaisen kauhun vallassa kuukautistensa alkavan. Tuolloin abortti oli niin ehdottomasti kielletty, että koko sanaa uskallettiin tuskin käyttää.

Ernaux muistuttaa, että vaikka hän kirjoitti menneestä ajasta, seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista puhuminen on yhä hyvin tärkeää.

”Ehkä koko elämäni tarkoitus on muuttaa ruumiini, aistini ja ajatukseni tekstiksi, toisin sanoen joksikin ymmärrettäväksi ja universaaliksi, joka saa olemassaoloni sulautumaan toisten ihmisten elämään”, hän pohtii.

Annie Ernaux tunnetaan siitä, että hän kirjoittaa omasta elämästään, mutta tarkastelee yksityisen läpi yleistä ja tallentaa kiehtovalla tavalla yhteiskunnan kollektiivisia muutoksia. Hän on sanonut että kirjoittaminen on poliittinen teko, joka avaa silmämme sosiaaliselle epätasa-arvoisuudelle.

Äskettäin suomennetuissa pienoisteoksissa Isästä / Äidistä Ernaux kirjoittaa konstailematonta proosaa täynnä yksityiskohtia ja tarkkoja vivahteita. Teoksista paljastuu myös motiivi kirjoittamisen takana: menetyksen käsittely ja halu pitää kiinni työläissuvun juurista, kirjoittaa HS:n kriitikko Eleonoora Riihinen.

Kun Ernaux kirjoittaa äitinsä kamppailusta Alzheimerin kanssa, hän kirjoittaa samalla miljoonien muidenkin tarinan, niiden, jotka joutuvat tai ovat joutuneet seuramaan samaa haurastumista läheltä.

Lue lisää: Annie Ernaux kirjoittaa vanhempiensa tarinat ja luokkanousun synnyttämän kivuliaan etäisyyden

Vuodet-teoksen lopussa Ernaux kirjoittaa, että hän haluaisi pelastaa jotakin ajasta, jonne me emme enää koskaan pääse.

”Kirjoitin jo vuonna 1986 päiväkirjaani, että kirjoitan ymmärtääkseni mutta ennen kaikkea pelastaakseni. Koska kaikki on lopulta katoavaista, haluan pelastaa siitä jotain. Minulle se on aina ollut syy kirjoittaa”, hän sanoi HS:n haastattelussa.

Nobel-komitealla ei ole kirjallisuuden lisäksi muuta viestiä maailmalle, mutta on tärkeää, että voittajalla on universaalia tavoittavuutta – ja tämä on kirjallisuutta kaikille, sanoi Ruotsin akatemian pysyvä sihteeri Anders Olsson palkinnon julkistamistilaisuudessa.

Hän muistuttaa, että Akatemia keskittyy valinnassaan vain kirjalliseen laatuun.

Ernaux’n palkintoa Akatemia perustelee ”rohkeudella ja kliinisellä täsmällisyydellä, jolla hän selvittää henkilökohtaisten muistojen juuret, vieraantumiset ja kollektiiviset pidäkkeet”.

Suomessa Ernaux’n teoksia ovat julkaisseet WSOY ja Gummerus.

Ernaux on kirjailijana aivan omassa luokassaan, sanoo Gummeruksen suomennetun kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden kustantaja Johanna Laitinen tiedotteessa. Gummerus on julkaissut Lotta Toivasen suomentamat muistelmateokset Vuodet ja Isästä / Äidistä.

”Hänen kirjojaan voi lukea romaaneina, autofiktiona tai muistelmina. Gummerus julkaisee Ernaux’n teoksia, koska hän herättää rakkauden kirjallisuutta kohtaan: sitä ihmettä kohtaan, että kun sanat asettaa tiettyyn järjestykseen, syntyy jotain elämää suurempaa.”

Annie Ernaux keikkui veikkauslistojen kärjessä jo pitkään. ”Kiusallista! Yksi ikisuosikeista, joiden veikkasimme jäävän jälleen ilman palkintoa, voitti!”, twiittaa The Atlantic -lehden kirjallisuusvastaava Gal Beckerman.

Tänä vuonna voittajaksi veikattiin myös muun muassa ranskalaista Michel Houellebecqia ja kanadalaista Anne Carsonia, kenialaista Ngũgĩ wa Thiong’oa, taiteilijanimellä Adonis tunnettua syyrialaista Alí Ahmad Sa'ídia sekä intialaissyntyistä, elokuussa puukotettua Salman Rushdieta.

Viime vuonna palkinnon sai Sansibarin sulttaanikunnassa syntynyt, nykyisin Britanniassa asuva Abdulrazak Gurnah ja sitä edellisenä yhdysvaltalainen runoilija Louise Glück. Kumpaakin on pidetty yllätysniminä.

Naisen elämä, naiseksi kasvaminen ja naisten oikeudet ovat Ernaux’n teosten kantavia teemoja.

Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1901. Voittajan päättää Ruotsin akatemia, joka on viime vuosina ollut melkoisten myllerrysten kourissa. Vuonna 2018 palkintoa ei jaettu lainkaan, sillä Akatemiaa ravistelivat Kulttuuriprofiili-nimellä tunnettua Jean-Claude Arnault’a koskevat raiskaus- ja ahdistelusyytteet. Lokakuussa 2018 Arnault tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen raiskauksesta, joka tapahtui syksyllä 2011.

Arnault’n puoliso, runoilija Katarina Frostenson oli ollut Ruotsin akatemian jäsen vuodesta 1992, ja tämä oli vuotanut Arnault’lle tietoa Nobel-voittajista useampana vuonna.

Vuoden 2018 palkinto jaettiin yhtä aikaa vuoden 2019 palkinnon kanssa. Sen voitti puolalainen Olga Tokarczuk, ja vuoden 2019 palkinnon sai itävaltalainen Peter Handke.

Handken valinnasta nousi uusi skandaali, sillä kirjailijaa on syytetty kansanmurhan kieltämisestä ja Jugoslavian hajoamissodan sotarikollisen Slobodan Miloševićin puolustamisesta. Handken valinnan jälkeen varsinkin Ruotsissa käytiin suuri keskustelu siitä, voiko taidetta irrottaa tekijänsä muista tekemisistä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat