Lemmenjumala on pelkkää kaipausta tasapaksussa esityksessä, jota musiikki kannattelee

Barokkimusiikin ja tanssin fuusio tuntuu lepäävän kokonaan musiikin varassa.

Pie Kär ja Hanna Ahti (etualalla) Anna Mustosen Eros-koreografiassa. Taustalla Juho Punkeri (vas.), Jussi Lehtipuu ja Sirkku Rintamäki.

7.10. 13:32

Helsinki Early Music Festival. Eros Tanssin talon Erkko-salissa 6.10. Suomalainen barokkiorkesteri johtajana Marianna Henriksson, koreografia Anna Mustonen.

Helsinki Early Music -festivaalin ohjelmistoon kuuluva barokkimusiikin ja tanssin fuusio Eros pyrkii hahmottamaan kaipuun tunnetilaa. Puolitoistatuntinen kokonaisuus tukeutuu pitkälti hivuttavaan musiikkiin, jota viisi tanssijaa hieman poissaolevan oloisina liikkeellisesti tulkitsevat.

Teos jatkaa cembalisti Marianna Henrikssonin ja koreografi Anna Mustosen pitkää yhteistyötä. Sen hedelmänä nähtiin neljä vuotta sitten komea Claudio Monteverdin musiikkiin perustuva Maria Vesper, joka sai Taiteen valtionpalkinnon.

Tällä kertaa Suomalainen barokkiorkesteri ja viisi hienoa laulusolistia esittävät paitsi Monteverdin lisäksi kuuden muun Venetsiassa vaikuttaneen varhaisen barokkisäveltäjän teoksia, joukossa myös harvemmin kuultu naissäveltäjä Barbara Strozzi.

Koko teos tuntuu lepäävän nimenomaan musiikin varassa. Harmi, etteivät vokaaliosuuksien sanat olleet helposti luettavissa. Ne antaisivat varmaan katsomiskokemukseen oman syventävän lisänsä. Nyt tulkinta painottaa kreikkalaisen lemmenjumala Eroksen roolia ainoastaan loputtoman haikailun ja kaipuun aiheuttajana.

Antiikin mytologiassa ja nyt kuultavan musiikin aikaisessa kuvataiteessa Eros, Amor ja Cupido – millä nimellä tätä yllättävää kelmiä kulloinkin on kutsuttu – aiheuttaa tosin paljon muutakin kuin silkkaa haaveksintaa.

MIkko Hyvönen (vas.) ja Pie Kär Eros-teoksessa.

Visuaalisesti tulkinta irrotetaan huolellisesti tutkitun ja tulkitun musiikin epookista. Barokkiasujen sijasta Piia Rinteen puvustus yhdistää ruudullisia pyjamia kummallisiin fantasia-asuihin, mukana jopa velhottaren pelottavat linnunkynnet.

Näyttämö on täysin riisuttu. Vasta loppumetreillä arkiset perusvalot korvautuvat eri sävyillä. Suurimuotoisin näyttämötapahtuma syntyy, kun orkesteri ja sen soittimet jostain syystä seremoniallisesti siirrettään näyttämön reunalta toiselle.

Ensimmäisen tanssijan ilmestyessä näyttämölle hän kuin sattumalta välinpitämättömän oloisena esittelee koreografian kaipuuta varioivaa elesanastoa. Se heijastelee etäisesti barokin puhetaidon ja kuvataiteen konventioita.

Tätä liikemateriaalia nähdäänkin sitten puolitoista tuntia. Mukana liikkeessä ovat myös hassuihin pukuihin sonnustautuneet muusikot, mikä parhaimmillaan tuo melko tasapaksuun koreografiaan tervetullutta dialogisuutta.

Tanssijat Hanna Ahti, Mikko Hyvönen, Anna Kupari, Pie Kär ja Elena Prierides, laulusolistit Tuuli Lindeberg, Sirkku Rintamäki, Teppo Lampela, Juho Punkeri ja Jussi Lehtipuu, dramaturgia Masi Tiitta, puvut Piia Rinne, valot Heikki Paasonen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat