Esiintymispelosta kärsinyt laulaja Marika Krook osaa viimein nauttia yleisön edessä

Laulaja Marika Krookin uran käännekohta koitti Olympiastadionilla, jossa hän esiintyi oopperatenori Placido Domingon rinnalla. ”Tässä on elämäni keikka ja tajuan laulavani väärällä tekniikalla”, Krook muistelee pysäyttävää hetkeä.

Laulaja Marika Krook kuvailee itseään elämäntaiteilijaksi. ”Nautin siitä, että en ole kiinni missään. Olen vapaa ja teen töitä juuri niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan”, kotikulmillaan Ullanlinnassa kuvattu laulaja sanoo.

23.10. 2:00 | Päivitetty 23.10. 6:53

”Hän on kohta supertähti!” hehkutti iltapäivälehden otsikko vuonna 1995.

Kuvassa hymyili sopraano Marika Krook, 23-vuotias Sibelius-Akatemian opiskelija, joka oli juuri valittu toiseen päärooliin Helsingin kaupunginteatterin West Side Story -musikaaliin. Se oli hetki, joka nosti Krookin vauhdilla suuren yleisön tietoisuuteen.

Krook oli muutama vuosi aiemmin voittanut muun muassa Tallinnan kansainvälisen oopperakilpailun, mutta suuren musikaaliroolin myötä alkoi yhtäkkiä elämä julkisuuden valokeilassa. Siihen sopeutuminen ei ollut mitenkään helppoa.

”Tajusin, että showbisneksessä pitää rakastaa juhlia, pitkiä kynsiä, muotia, sitä, että on aina meikattu ja hiukset laitettu. Minä olin urheilutyttö, en ollut kasvanut glamourissa. Olenko minä tuon näköinen, ihmettelin, kun katsoin itseäni meikattuna. Kesti hirveän kauan, että opin edes kävelemään korkokengissä”, Krook kertoo.

Hän ei myöskään ole ihminen, joka rakastaa mennä konserttien jälkeen seurustelemaan ihmisten kanssa. ”Olen introvertti empaatikko, ja suuret ihmismassat uuvuttivat minua. Nykyään olen oppinut kääntämään nuo heikkoudet vahvuuksiksi.”

Krookin elämässä tapahtui tuohon aikaan valtavasti asioita lyhyen ajan sisällä. Oli muun muassa rooli Claes Olssonin elokuvassa Ihanat naiset rannalla (1998), esiintyminen Suomen edustajana Euroviisuissa vuonna 1998 Edea-yhtyeen kanssa sekä Olympiastadionilla vuonna 2000 oopperatenori Plácido Domingon kanssa. Sittemmin tuli lisää musikaalirooleja esimerkiksi Svenska Teaternissa.

Vähitellen Krook kuitenkin katosi julkisuudesta. Ei täysin, mutta niin taka-alalle, että harva tätä nykyä tietää, mitä hänelle oikein kuuluu. Laulaakohan hän vielä, ihmiset saattavat kysyä.

”Olen enemmän elämäntaiteilija ja tarkoitan hyvällä tavalla. Siksi nautin siitä, että en ole kiinni missään. Olen vapaa ja teen töitä juuri niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan”, Krook kertoo istuessaan Musiikkitalon kahvilassa.

Marika Krook valittiin edustamaan Suomea vuoden 1998 Euroviisuihin. Edea-kokoonpanon kappale oli nimeltään Aava ja se sijoittui sijalle 15.

Krook on juttutuulella. Hän puhuu melkein kolme tuntia. Tuona aikana laulajan puhe rönsyää lähes kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin, niin että joskus on vaikea muistaa, mistä koko juttu edes lähti liikkeelle. Välillä hän antautuu hyvin filosofisiin pohdintoihin ja syvällisiin aiheisiin. Käy kuitenkin varsin hyvin selväksi, mikä on elämässä tärkeintä juuri nyt: perhe, lapset, taide ja oma hyvinvointi.

Krook puhuu siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun kiire lakkaa, sekä siitä, miten uraputkessa joutuu tekemään paljon sellaisia asioita, joita ei haluaisi. ”Se on täyttä kaaosta. Minä en ole uraihminen, olen persoonaltani enemmän tarkkailija ja tutkija.”

Jossain vaiheessa Krook alkoi miettiä, onko taidetta mahdollista tehdä ilman sisäistä ristiriitaa aiheuttavaa taistelua, jossa täytyy yrittää jatkuvasti identifioida itseään ja osata tehdä oikeita valintoja: valita oikea koulu, oikea opettaja, oikea manageri, tämä tai tuo levy-yhtiö tai teatteri...

Krook kertoo joutuneensa koko elämänsä vastaamaan haastatteluissa kysymykseen, mikä hän oikein on: laulaja vai laulaja-näyttelijä, entä minkä tyylilajin laulaja?

”Olen silloin aina yhtä hämilläni enkä tiedä, mitä minun pitää vastata.”

Marika Krook keikkailee yhä ja antaa myös laulutunteja. Hänen 8-vuotias poikansa kuuli vasta pari vuotta sitten äitinsä laulavan, kun hän pääsi mukaan keikalle. ”Poikani ei tiennyt edes, että mä laulan. Hän luuli, että olen vain äiti ja harjoittelen jalkapalloa sen kanssa. Hän oli ihan ihmeissään, että onko tämä äiti se, mitä sinä teet?”

Krook ajattelee mieluummin niin, että hän laulaa mutta ei ole laulaja vaan tutkii sitä kaikella mahdollisella tavalla.

”Silloin kun lakkaa identifioimasta itseään ja alkaa tutkia ja toteuttaa omaa intohimoaan, se avaa uusia kenttiä, joissa ei ole niin suuria ristiriitoja”, Krook kuvailee.

Mutta näin suuret oivallukset eivät tule mieleen silloin, kun oravanpyörä vie vauhdilla eteenpäin. Se hetki koittaa vasta, kun tulee ”suuri hiljaisuus”.

”Minulle se tapahtui silloin, kun kroppani romahti. En usko, että olisin pysähtynyt muuten. Silloin on pakko istua sen hiljaisuuden kanssa ja miettiä uudestaan, mitä haluaa.”

Harva ihminen tiesi, että samaan aikaan, kun Krook loisti teattereissa ja konserttilavoilla, hän kärsi kovasta esiintymispelosta. Keikat olivat hänelle harvoin todellinen nautinto. Euroviisuissa Birminghamissa hän oli suorastaan kauhuissaan.

Silti Euroviisut ei ollut edes Krookin uran pahin hetki. Se koitti vasta kaksi vuotta myöhemmin Olympiastadionilla. Placido Domingon kanssa laulaminen oli suomalaissopraanolle unelmien tilaisuus, mutta kun Krook asteli harjoituksissa ensimmäisen kerran espanjalaistenorin viereen, hän meni šokkiin.

Maailmankuulu tenori Plácido Domingo ja sopraano Marika Krook lauloivat Helsingin olympiastadionilla vuonna 2000.

Krook oli aina rakastanut Domingon ääntä, ja sitä hän nyt pääsi ihailemaan lähietäisyydeltä.

”Seisoin siinä vieressä ja tajusin, että Domingon ääni virtaa toisin päin kuin omani. Kun minun ääneni spinnaa ylöspäin, hänen äänensä virtaa alas. Placidon äänen syvyys, mutta myös hänen rintachakransa [intialainen termi, joka tarkoittaa kehon energiakeskusta] oli niin maagisesti auki, että se ääni vain virtasi sieltä. Se oli pysäyttävää.”

Ja heti seuraava ajatus: miksi ihmeessä minut on opetettu laulamaan toisin?

”Tässä on elämäni keikka, ja tajuan laulavani väärällä tekniikalla. Ei ole totta!” Krook ajatteli onnettomana ja tiesi, ettei voi jatkaa keikan jälkeen enää samalla tavalla. Hän kuvaa hetkeä käännekohdaksi.

”Oli oikeasti pakko päättää, onko minulla energiaa ja voimaa opetella kaikki uudestaan.”

Vaikka Krook ensin ajatteli, ettei laulaisi enää koskaan klassista musiikkia, päätös ei ole pitänyt. Hän päätyi opettelemaan uuden laulutekniikan. Tarina siitä, miten kaikki tapahtui, on hyvin pitkä ja monipolvinen ja onnekkaita sattumiakin täynnä. Lopputulema oli kuitenkin se, että Krook harjoitteli niin kovaa, että sai refluksitaudin mutta ei ottanut sitä tosissaan.

Vuosia kestänyt esiintymisjännityksen aiheuttama stressi oli alkanut vähitellen nakertaa jatkuvassa hälytystilassa olevaa Krookin kroppaa. Lopulta se meni niin huonoon kuntoon, että terveys romahti ja lääkärit antoivat vain vähän elinaikaa, sillä Krookille oli kehittynyt paha selkärankatulehdus.

”Otan siitä täyden vastuun. Olen työnarkomaani, teen kaiken tuhatta ja sataa.”

Krook sanoo elävänsä nyt hyvin rauhallista ja yksinkertaista elämää hyvien ihmisten ympäröimänä. Mieli on rauhoittunut, ja arjen täyttävät onnelliseksi tekevät asiat.

”Rakastan kaivaa ja tutkia erilaisia elämään liittyviä asioita, tarkkailla ihmisiä ja musiikkia, se on minun iso intohimoni.”

Monien eri musiikkityylien taitaja keikkailee yhä. Esimerkiksi marraskuussa Krook lähtee pienelle konserttikiertueelle Pohjois-Suomeen pianisti Maija Weitzin ja baritoni Raimo Laukan kanssa. Nykyään laulaessa Krookin ääni ja energia virtaavat läpi kropan pakottomasti.

”Nyt olen löytänyt sen, mitä Placidolla oli. Pystyn olemaan yleisön edessä jännittämättä ja saavuttamaan flow-tilan. Nautin siitä suuresti”, Krook sanoo.

”Jos ennen jatkuvasti vertailin itseäni, mikä on hyvää ja huonoa, nyt rakastan omaa ääntäni. En tarvitse enää kenenkään hyväksyntää.”

Marika Krook ja Pentti Hietanen olivat vuonna 1996 ensi-iltansa saaneen Helsingin kaupunginteatterin West Side Story -musikaalin päätähdet Maria ja Tony.

Marika Krook ja Åsa Karlin (edessä) näyttelivät Ihanat naiset rannalla -elokuvassa vuonna 1998.

Marika Krook näytteli naispääosaa Svenska Teaternin Sound of Music -musikaalissa vuonna 2007. Vieressä Jennie Storbacka.

Kuka?

Marika Krook

  • Syntyi 1972 Tukholmassa. Asui nuoruutensa Molpessa Pohjanmaalla.

  • Aloitti klassisen laulun harjoittelemisen 15-vuotiaana.

  • Opiskellut Sibelius-Akatemiassa oopperalaulajaksi.

  • Tallinnan kansainvälisen oopperalaulukilpailun voitto 1992

  • Näytellyt useissa musikaaleissa, kuten Helsingin kaupunginteatterin West Side Storyssa, Svenska Teaternin Sound of Musicissa sekä Tampereen Musiikkiteatteri Palatsin Show Must Go On -musikaalissa.

  • Edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1998 kappaleellaan Aava.

  • Näytellyt Claes Ohlssonin elokuvassa Ihanat naiset rannalla (1998).

  • Perheeseen kuuluvat aviomies sekä 14-vuotias tytär ja 8-vuotias poika.

  • Täyttää 50 vuotta torstaina 27. lokakuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat