JVG:n uusi albumi kuulostaa vilttiketjun tuotokselta

Voitokkaan yhtyeen fokus kuulostaa olleen hukassa uutuudella, jonka laulut tuskin palkitsevat lavoilla sen enempää kuin kotikuuntelussa.

JVG esiintyi Blockfestilla viime elokuussa.

7.10. 9:30 | Päivitetty 7.10. 9:58

Pop / albumi

JVG: Mun tapa pelata

PME / Warner. ★★

Menneen kesän festivaalikokemusten perusteella voi esittää, että yli kymmenen vuoden menestyksen jälkeen johtava kotimainen yhtye JVG pelaa edelleen kuin omassa sarjassaan.

Viime vuosikymmenen loppupuoli tarjosi JVG:n tapauksessa erityisen ihanaa seurattavaa, kun junttilätkärapilla läpi lyönyt kaksikko nousi uljaasti lentoon ja esitteli komean sarjan täysveristä ja jopa koskettavaa popmusiikkia.

Jos Teemu Brunilan laulun värittämistä melodisista kertosäkeistä ilmettä ammentaneet hitit läpäisivät kansaa kuin PMMP ja Ultra Bra edellisillä vuosikymmenillä, JVG:n tuoreempi materiaali on kuulostanut vaihtelevasti epämääräiseltä ja väkinäiseltä. Upea jättihitti Ikuinen vappu on jäänyt kausia halkovaksi vedenjakajaksi.

Perjantaina ilmestyneeseen seitsemänteen albumiin kohdistuu odotuksia juuri linjan kirkastamisen suhteen. Kun yhtyeen viimeisimpänä reseptinä on ollut Portion Boysista muistuttava retroileva rahvaanomaisuus ellei peräti "halpuutus", tarve uudelle tyylikärjelle on huutava.

Mun tapa pelata kuulostaa suurelta osin hämmästyttävän lattealta. Kunnon lanseerauksen sijaan kaksikko vaikuttaa lähinnä toistavan tuttuja aineksia, mutta laiskan yhdentekevästi kuin kehnona pastissina itsestään.

Fokuskappaleeksi nostettu Pojatki itkee kuulostaa kaikukitaran ja kompin myötä löysältä toisinnolta Ikuisesta vapusta. Sinällään sympaattisesta viestistä huolimatta tulos vaivaannuttaa: ”Kun elämä iskee sut suoraan tatamiin, on ok avata vähän tähän niit kyynelkanavii.”

Levyn ainoa Brunila-nostatus Vamos keikuttaa rasittavan lähinostalgisesti kuin kesän 2016 B-soittolistalta. Nimikappale juoksuttaa ääneen saman vierailijajoukon kuin vuoden 2014 selvästi verevämmällä Mist sä tuut -biisillä.

Laiffii-avausnumero toistaa puisevaa kasvusaagaa "nälkäisestä rookiesta", joka selvittää tiensä rämpimisten läpi platinalevyihin. "Nyt me seistään tääl vuoren päällä vahvasti. Ja pakko myöntää, et perkule tää kannatti", yhtye kuuluttaa.

Onnettomuuden huipentuma on Ville Gallen veljen Mäk Gälisin ääneen päästävä Vessanpönttö, joka ruoppaa tökeröintä kuviteltavissa olevaa vertauskuvaa. ”Elämä on vessanpönttö. Tulee paskaa niskaan. Ja välil ollaan kusessa.”

Hölmön hauskat kesäsinglet Amatimies ja Viikonloppu ovat yltäneet levylle vastoin odotuksia.

Luontevimmalta kuulostavat erakoitumisen ylistys Syssymmäl sekä sulavan kaihoisasti sykkivä Onks paavil iso partsi.

JVG:n tapauksessa resursseista ei pitäisi olla pulaa. Vilttiketjun aikaansaannokselta kuulostava kappalekokoelma tuskin palkitsee lavoilla sen enempää kuin kotikuuntelussa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat