Harry Kivilinna (vas.) on kartoittanut Nurmesniemi-materiaalia Kulosaaressa vuoden päivät.

Tervetuloa sisään

Designmuseon syksyn päänäyttely vie Vuokko ja Antti Nurmesniemen elämäntyön äärelle. Heidän merkittävin yhteinen teoksensa on koti Kulosaaressa.


29.10. 2:00 | Päivitetty 8.11. 9:42

Kun avaa portin Vuokko ja Antti Nurmesniemen kotitalon pihaan, tuntuu hetken kuin Kulosaareen olisi tipautettu joku 1960-luvun arkkitehtuuriklassikko Kaliforniasta: selkeälinjainen, mäntypaneloitu ulkokuori, runsaat istutukset ja – kuin salaisuutena – merelle päin avautuvat koko talon korkuiset ikkunat.

Nurmesniemien koti nousi aikoinaan Kulosaaren Casinon kainaloon jäävälle heinäryteikkötontille.

Päivä on sateinen, mutta kun Vuokon veljentytär Mere Eskolin ottaa meidät vastaan, puhkeaa aurinko paistamaan pilvien välistä ja merenpinnasta heijastuva valo väreilee kodin valkoisilla pinnoilla.

Sisällä kaikki on elegantisti pelkistettyä, valkoista ja mäntypuista. Koti nostaa galleriamaisesti esiin pariskunnan aarteet: Vuokon voimakkaat ja värikylläiset tekstiilit, Antin poikavuosien lennokit, Picasson pienen grafiikanlehden.

Anttia talossa ovat – talon itsensä lisäksi – suurin osa huonekaluista, valaisimet ja puhelimet, Vuokkoa taas tekstiilit, lasi- ja keramiikkaesineet.

Toisessa päässä taloa sijaitsevassa ateljeessa vallitsee vielä boheemi sotku: post it -lappujen täplittämiä kirja- ja lehtipinoja, vaaterekkejä täynnä tuttuja printtejä, kangasrullia, mappeja, silpsälppyä, jota nyt vuosien mittaan tuppaa kertymään. Siellä toimi vuosien ajan Antti Nurmesniemen sisustusarkkitehdintoimisto, ja sittemmin tilan valtasi Vuokko Oy.

Suomessa on melko vähän koteja, jotka muotoilijat ovat itselleen suunnitelleet. Siinä mielessä Nurmesniemien talo on ikään kuin modernistinen versio Kirkkonummella sijaitsevasta Hvitträskistä, jonka arkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren suunnittelivat itselleen.

Nurmesniemien kodissa kietoutuivat yhteen koti ja design, yksityinen ja julkinen, edustustilaisuudet ja ystäväpiiri.

Antti Nurmesniemen Pehtoori-pannuista on tullut kirpputoreilla ja huutokaupoissa haluttua tavaraa.

Antti Nurmesniemi (1927–2003) oli sisustusarkkitehti, jonka kädenjälki näkyi esimerkiksi Palacessa, mutta myös teollinen muotoilija, joka antoi ilmeen esimerkiksi Pehtoori-kahvipannulle ja, yhdessä Börje Rajalinin kanssa, Helsingin oranssille metrolle. Moni tunnistaa myös Töölön edustalla meressä seisovat siniset voimajohtopylväät, mutta ei välttämättä tiedä, että ne ovat Nurmesniemen käsialaa.

Vuokko Nurmesniemi (1930–) on pariskunnasta se paremmin tunnettu osapuoli: suunnittelija loi Marimekon ilmeen 1950-luvulla ja pyöritti vuodesta 1964 omaa nimeään kantavaa yritystä. Hänen suunnittelemansa vaatteet ovat klassikoita ja lukuisten museoiden kokoelmissa.

Antti ja Vuokko Nurmesniemi, 1980-luku. Antti Nurmesniemen arkisto.

Nurmesniemet menivät naimisiin vuonna 1953 ja asuivat niin Herttoniemessä kuin Kaivopuistossakin, kunnes 1970-luvulla oli oman kodin vuoro.

Nurmesniemet olivat usein katselleet Antin kulosaarelaistoimiston parvekkeelta Casinon kainaloon jäävää heinäryteikkötonttia. Kun he lukivat lehdestä, että Kulosaaressa oli tontti myynnissä, he tarttuivat puhelimeen. Kyseessä oli juuri se ryteikkötontti. Kaupat tehtiin pian. Vaikka Antilla ei ollut kokemusta arkkitehdin töistä, hän otti kodin piirtääkseen.

Tehtävä ei ollut ihan helppo, hän myöhemmin kertoi. Lopputulos on kuitenkin hieno, aikansa design-tapaus. Talo valmistui 1975. Italialaiset Domus- ja Abitare-designlehdet tulivat kuvaamaan kun katto nostettiin paikalleen. Se on kestänyt aikaa erinomaisesti.

Jutta Ylä-Monosen kirjoittaman Vuokko-elämäkerran mukaan rakennuksen haluttiin sulautuvan ympäröivään luontoon, ja siksi alin kerros kaivettiin maan alle. Neliöitä on 350, kerroksia kolme – seiniä puolestaan hyvin vähän, ja ovia vain makuuhuoneessa, vessassa ja kylpyhuoneessa. Avoimessa tilassa kattoa kannattelee 12 pilaria.

Sisätiloja hallitsee pilarien varassa lepäävä kattorakenne.

Yläkerran oleskelutilasta otetuissa vanhoissa kuvissa Vuokko tähyilee kiikareilla merelle. Nyt Antin suunnittelemat raidalliset divaanit lepäävät tyhjinä.

Antti kuoli jo vuonna 2003. Vuokko on vetäytynyt julkisuudesta ja päätti aiemmin tänä vuonna muuttaa pois, kun isossa talossa yksin asumisesta tuli työlästä, kertoo Mere Eskolin.

Heikki Häiväojan veistämä Vuokon kasvokuva valvoo kotia.

Designmuseon amanuenssi Harry Kivilinna ja taidehistorian dosentti Susanna Aaltonen ovat työskennelleet Nurmesniemien kodin parissa nyt runsaan vuoden ajan Designmuseon näyttelyä varten, käyneet läpi esineitä ja arkistoja. Antin arkistot on jo digitoitu.

Tapaamme Kulosaaressa hieman ennen kuin talosta pakataan esineitä vietäväksi Designmuseoon tulevaa näyttelyä varten. Kivilinna ja Aaltonen istuvat ruokapöydän ääreen selaamaan näyttelykatalogin vedoksia.

Designmuseon näyttely on osa jatkumoa: Ensimmäisen yhteisnäyttelynsä Nurmesniemet pitivät jo vuonna 1957 Galerie Artekissa. Vuoden 1967 legendaarinen Kupla rannalla -näyttely rakennettiin Merisataman rantaan pystyynpuhallettuun kuplahalliin. Siellä nähtiin paitsi Vuokon kokeellisia kertakäyttövaatteita ja Antin huonekaluja, myös Ahti Lavosen teoksia. Näyttelyä tuli katsomaan jopa muotoilijasuuruus Charles Eames, Nurmesniemien ystävä jo vuodesta 1959.

Harry Kivilinna, Susanna Aaltonen ja Mere Eskolin tarkastelevat keraamisia esineitä, joista osa siirtyy Designmuseon näyttelyyn.

Nyt avautuvassa näyttelyssä on esillä käsin poimittu valikoima Vuokon asuja Designmuseon Vuokko-kokoelmasta, joka käsittää tuhatkunta vaatekappaletta plus Marimekot päälle. Näyttely esittelee myös Antin sisustusarkkitehtuuriprojekteja ja teollista muotoilua.

Kulosaaren kodin esittely on saanut oman näyttelysalinsa. Myös näyttelyarkkitehtuurissa on kaikuja siitä, miten Nurmesniemet tapasivat asettaa asiat esille kotonaan – konstailematta ja pelkistetysti.

Koko Kulosaaren-taloa ei Designmuseoon saa siirrettyä, mikä on sääli, sillä se on ainutlaatuinen kokonaistaideteos ja merkittävä erityisesti Antti Nurmesniemen työn kannalta – sisustus­arkkitehtuuria nimittäin suojellaan ja säilötään verrattain vähän.

”Kirkkojen sisustukset säilyvät paremmin, sillä niitä ei uusita viiden vuoden välein niin kuin ravintoloita”, Susanna Aaltonen huomauttaa. Sisustukset kuluvat, ja siksi merkittäviäkin sisustuksia on vuosien varrella purettu ja heitetty roskalavalle sen kummempia miettimättä.

Kodissa näkyy Nurmesniemien monipuolisuus ja luovuus. Antti oli sisustusarkkitehti mutta se ei estänyt häntä piirtämästä taloa tai muotoilemasta vaikka puhelimia, ja Vuokko opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa keramiikkaa mutta suunnitteli silti paitsi mekkoja, myös esimerkiksi ryijyjä.

Taidekoulu ei varsinaisesti valmistanut ammattiin, ja Nurmesniemille se tuntui sopivan. ”Vuokko on sanonut, että siellä luotiin sellainen henki, että kaikkea saattoi tehdä”, sanoo Mere Eskolin.

Kodissa näkyy Nurmesniemien monipuolisuus ja luovuus.

Ja pariskuntahan teki. Vuosikymmenien aikana syntyi valtava määrä muotoilua, valokuvia, näyttelyitä ja tekstejä.

Harry Kivilinna luonnehtiikin Designmuseon näyttelyä lähtölaukaukseksi. Materiaalista saisi montakin näyttelyä, kirjaa ja tutkimuksen aihetta.

Ensimmäiset luonnokset talosta olivat erinäköisiä, kertoo Harry Kivilinna. Pienoismalli näyttää ulkoasun muutoksen.

”Ja kiinnostavaahan tässä on se, että kyseessä on nimenomaan muotoilijapariskunta”, sanoo Susanna Aaltonen. Vaikka Nurmesniemet työskentelivät muotoilun eri aloilla, he jakoivat silti eräänlaisen muotoilijaidentiteetin ja yhteisen tavan ajatella.

”Olemme tunteneet aina toistemme läsnäolon ja tuen”, on Vuokko sanonut.

Molemmille oli ominaista vahva, selkeälinjainen modernismi. Verrokkeja voi etsiä esimerkiksi Ray ja Charles Eamesista tai vaikka Rut Brykistä ja Tapio Wirkkalasta, miksei Alvar ja Aino Aallostakin. ”Tässä pariskunnassa nainen ei tosin jäänyt suurmiehen varjoon”, huomauttaa Kivilinna.

Nyt talo Kulosaaressa odottaa talvea. Vuokko itse on toivonut, että talo muutettaisiin kotimuseoksi. Vuokko-yrityksen toimitusjohtajana ja Nurmesniemien taiteellisen perinnön vartijana Mere Eskolin toivoo, että näin tapahtuu, onhan talo merkittävä paikka niin kulttuuri- kuin muotoiluhistorian kannalta.

Niin toivoo moni muukin.

Antti + Vuokko Nurmesniemi Designmuseossa (Korkeavuorenkatu 23) 28.10.2022–09.04.2023 ti klo 11-20, ke-su klo 11-18. Liput 15 e.

Oikaisu 8.11.2022 klo 9.42: Designmuseon lipun hinta on 15, ei 12 euroa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat