Rikhard III:n haudan etsinnästä syntyi arkinen draama

Stephen Frearsin elokuva vuosisadoiksi kadonneen kuninkaan etsinnästä lepää näyttelijä Sally Hawkinsin harteilla.

Sally Hawkins osaa tulkinta hienosti ujoja, hermoherkkiä ja syrjäänvetäytyviä ihmisiä.

13.10. 13:12

Draama

The Lost King. Ohjaus Stephen Frears. 108 min. K7. ★★★

Englannin viimeinen Plantagenet-suvun kuningas Rikhard III sai surmansa Bosworthin taistelussa 1485. Satakunta vuotta myöhemmin William Shakespeare kirjoitti kuuluisan näytelmänsä, jossa hän kuvaa Rikhardin kyttyräselkäiseksi vallananastajaksi, joka surmautti pienet veljenpoikansa. Kuvaus jäi elämään vuosisadoiksi totuutena Rikhardista.

Perimätiedon mukaan Rikhardin ruumis heitettiin Soar-jokeen, mutta kaikki tutkijat ja historioitsijat eivät uskoneet tähän, eivätkä liioin Shakespearen tulkintaan Rikhardista. Tunnetuin Rikhardin hirviömäisyyden vastainen populääritulkinta lienee Josephine Teyn dekkariklassikko Ajan tytär vuodelta 1951.

Viimein Rikhardin jäännökset löytyivät parkkipaikan alta Leicesteristä vuonna 2012. Paikalla oli ennen sijainnut fransiskaanikirkko, jonne Rikhard oli haudattu. Kuningas haudattiin uudelleen Leicesterin katedraaliin suurellisin menoin.

Leicesterissä itsekin syntynyt brittiohjaaja Stephen Frears on viime vuosina tehnyt useita Britannian historiaan liittyviä elokuvia (The Queen, Philomena, Victoria & Abdul, tv-sarja Perienglantilainen skandaali) jollainen The Lost King myös on.

Steve Cooganin ja Jeff Popen kirjoittama tarina kertoo Philippa Langleystä, joka oli yksi Rikhard III:n haudan etsimiseen liittyneistä henkilöistä. The Lost Kingin fokus onkin nimenomaan Langleyn henkilöhahmossa, eikä niinkään haudan etsinnässä.

Langley esitetään kroonista väsymysoireyhtymää sairastavana amatöörinä, joka kiinnostuu Rikhardista nähtyään Shakespearen näytelmän. Tutkiessaan kuninkaan elämää hän vakuuttuu siitä, ettei Rikhard ollut Shakespearen ihmishirviö ja myös siitä, että kuninkaan hauta on yhä löydettävissä.

Leicesterin kaupungin ja yliopiston sekä muiden tukijoiden avulla Langley käynnistää haudan etsinnät, jotka viimein johtavat toivottuun lopputulokseen.

Elokuvassa on myös selkeästi feministinen sävy. Aluksi Langley menettää toivomansa ylennyksen nuoremmalle ja kauniimmalle kollegalleen ja viimein Leicesterin yliopisto ottaa kunnian hautalöydöstäkin. Katsotaan, että keski-ikäisen naisen on tyydyttävä osaansa, eikä tavoitella kuuta taivaalta. Etenkin kun hän vielä on entisessä työpaikassaan usein sairastellut ja on arkeologiankin alalla täysi amatööri.

Frears kertoo tarinan rutinoidun tekijän sujuvalla otteella, mutta hieman innottoman tuntuisesti. Kaikki elokuvan emotionaalinen teho on jätetty lepäämään Langleytä esittävän Sally Hawkinsin harteille.

Osa Hawkinsin näyttelijäpersoonallisuutta on kyky tulkinta hienosti ujoja, hermoherkkiä ja syrjäänvetäytyviä ihmisiä, ja sen hän tässäkin tekee mallikkaasti. Käsikirjoittajat ovat laittaneet Langleyn kommunikoimaan kuvittelemansa kuningas Rikhardin (Harry Lloyd) kanssa etsintöjen ajan, ja vaikka moinen fantasia-aines ei oikein istu elokuvan arkiseen sävyyn, Hawkins tekee siitä uskottavan osan Langleyn erikoista persoonaa.

Steve Coogan esittää Langleyn mukavaa ex-miestä, joka epäilyistään huolimatta asettuu tukemaan entistä vaimoaan.

Käsikirjoitus Steve Coogan ja Jeff Pope, tuottajat Coogan, Dan Winch, Wendy Griffin, pääosissa Sally Hawkins, Steve Coogan, Harry Lloyd, Mark Addy.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat