Tuottavatko eri suku­polvet erilaisia päättäjiä?

Sanna Marin on sanonut haluavansa “ravistella pääministeri-instituutiota”. Todellisuudessa politiikkaa kuitenkin tehdään kuten ennenkin, ja valta pysyttelee varjoissa, kirjoittaa toimittaja, tietokirjailija Asta Leppä.

Pääministeri Sanna Marin poseerasi yhteiskuvassa yleisön kanssa Sdp:n perhetapahtumassa Espoossa 15. lokakuuta.

23.10. 2:00 | Päivitetty 28.10. 18:19

Kun olin teini 80-luvulla, miltä politiikka silmissäni näytti?

Äijien saunailloilta, Mauno Koivistolta, kravateilta ja tylsyydeltä. Jos jokin politiikassa kiinnosti, tapahtui se instituutioiden ulkopuolella, kuten erään kosteikkojärven padoilla, mutta sekin tuntui etäiseltä.

Sukupolveni, oman ikäiseni, oli varsin epäpoliittinen. Emansipoiduimme korkeintaan pukemalla mustat vaatteet ja tupeeraamalla tukkamme pystyyn. Kaikki eivät tehneet edes sitä.

Epäpoliittisuus jatkui vuosikymmeniä. Nyt nuoret ovat taas poliittisempia, vaikkakaan eivät niin, että muutos näkyisi äänestysaktiivisuudessa. Tai puolueisiin liittymisissä – vanhojen puolueiden keski-ikä pyörii viidenkymmenen paremmalla puolella.

Mutta nuoret, he julistautuvat uutta luovaksi sukupolveksi, kuten aina.

Miten tämä näkyy valtakunnan puoluepolitiikassa?

Väitän: vain vähän.

Kuuntelin millenniaaliparlamentaarikkojen haastattelua. Sammutin ohjelman: oli kuin olisin kuunnellut Paavo Lipposta. Sama ideologiasta haalennettu puheenparsi toistui kuin maailman sivu. Vaikka somessa olisi esiinnytty räväkästi ja nuorisojärjestössä radikaaleina, vallan instituutio kesyttää villit puolue-eläimet. Kuten dosentti Rauli Mickelsson on huomauttanut, puolueiden satavuotias organisaatiorakenne kelpaa aina vain. Lopulta kaikista tulee käkimassaa, yleispuolueistutaan.

Sanna Marin on sanonut haluavansa “ravistella pääministeri-instituutiota”. Mutta mihin tuo ravistelu on rajoittunut? Vain performatiivisuuteen, uuteen tapaan esittää “aitoa minuutta”, joka ei pohjimmiltaan juuri poikkea Matti Vanhasen villapuseroista ja Paavo Väyrysen kansantanhuista.

Saunaillat, joissa ennen päätettiin “salassa” valtakunnan asioista, ovat nekin vain vaihtaneet ilmiasua. Saunojen sijaan nyt sparraillaan viestintätoimistojen ”paliksissa”. Valta pysyttelee varjoissa.

Professori Anu Kantolan mukaan julkisuuden merkitys on kasvanut sitä mukaa, kun monien muiden instituutioiden valta ihmisiin on löyhentynyt. Hymyilevät kansikasvot vetävät puoleensa kuin magneetti. Se ero somessa perinteiseen mediaan verrattuna toki on, ettei siellä voi puhua jargonia, kuten tv:n vaalitenteissä. On hallittava huomiotalouden räväkkä kieli.

Mutta näinkö maailma muuttuu?

Kysyin nuorelta intellektuellilta, miten hän arvioisi oman sukupolvensa päättäjien kumouksellisuutta. Hänestä nuorten radikaalius kanavoituu nyt neljännelle sektorille, Elokapinan kaltaisiin liikkeisiin.

“Nythän pitäisi katsoa niitä asioita, eikä ihmisiä”, nuorukainen huoahti.

Ihan kuin olisin kuullut tämänkin aiemmin.

Helsingin Sanomat on Helsingin kirjamessuilla mukana järjestämässä debattiohjelmaa. Debatti: Tuottavatko eri sukupolvet erilaisia päättäjiä? Tietokirjailija, toimittaja Asta Leppä keskustelee taloussosiologian dosentti Arttu Saarisen ja kansanedustaja Iiris Suomelan kanssa Helsingin kirjamessuilla perjantaina kello 17.30, Senaatintori-lava. Katsottavissa suorana osoitteessa HS.fi.

HS julkaisee debattikolumneja tulevan viikon aikana. Kolumneja kirjoittavat Asta Lepän lisäksi Jenni Räinä (ma), Teivo Teivainen (ke), Anders Adlercreuz (to), Riku Siivonen (pe), Riikka Kaihovaara (la) ja Maria Pettersson (su).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat