Lasten­animaatioissa vihannekset siteeraavat Raamattua

Lastenohjelmia on saatavilla enemmän kuin koskaan, ja vaikka moni niistä on valtavan hyviä, on osa myös melkoisen sekopäisiä. Suomalaistekijöiden Keltainen lumimies on iloinen yllätys animaatioiden joukossa.

Lasten animaatiosarjat voivat olla melkoisen sekopäisiä: Vihannestarinat (vas.), Paavo Pesusieni ja Keltainen lumimies.

14.10. 13:25

Lasten mediankäytöstä kertovissa jutuissa vanhempia kehotetaan aina osallistumaan pelaamiseen, katsomaan tv-ohjelmia lasten kanssa ja keskustelemaan niistä. Tärkeintä on tietää, mitä lapsi tekee ja ymmärtää hänen maailmaansa.

Monien lastenohjelmien katsominen on aikuiselle melkoinen trippi.

Teletapeista, noista lallattelevista pehmohahmoista, puhuttiin paljon omassa nuoruudessani. Vuonna 1997 alkaneesta sarjasta vitsailtiin, että sitä katsovat paitsi lapset myös huumeidenkäyttäjät, sillä meininki vauva-aurinkoineen on niin tajuntaa laajentavaa.

Nykytaaperoita puhuttelee samanhenkisellä mutta tyylikkäämmällä ilmeellä esimerkiksi Hyrräpäät: Suuri Huu, Tuutiluu, Tikitii ja Tip oppivat erilaisten käsitteiden merkityksiä (mitä tarkoittaa esimerkiksi ylös tai poissa) ja vangitsevat aikuisenkin transsinomaiseen tilaan.

Mutta miten ihmeessä lapset osaavatkin löytää nykyisten suoratoistopalveluiden valtavasta piirrettyjen valikoimasta ne huuruisimmat? Esimerkiksi vihannesten elämästä kertova Vihannestarinat, jossa siteerataan satunnaisesti Raamattua. Tai Pinky Malinky, ihmiskavereiden kanssa asuva makkara, josta kertova psykedeelinen sarja yhdistää välillä piirrokseen valokuvaa. Nakkityypin suusta voi esimerkiksi singahtaa kissa.

Olen usein miettinyt, millaisissa työpajoissa uusia lastenanimaatioita suunnitellaan. Menestyä voi nimittäin ihan mikä tahansa: meribiologin luoma kreisi Paavo Pesusieni alkoi seikkailla jo vuonna 1999, ja se on valittu erilaisissa äänestyksissä maailman parhaiden animaatiosarjojen joukkoon. Sekopäinen resepti toimii yhä.

Haluaisin päästä tuotantoyhtiöiden neukkareihin kuuntelemaan pohdintoja: Voisiko tässä seikkailla vaikka puhuvia tohveleita? Kakunpaloja? Hullunhupaisa uusperhe, johon kuuluu vanhempien lisäksi poika, tyttö, koira, kissa ja hiiri – sekä luonnollisesti juusto, perheen diiva? Viimeinen esimerkki on suoraan Ylen ohjelmaesittelystä. Eläviä kakkuja JA tohveleita puolestaan nähdään esimerkiksi tytöille suunnatussa Shopkins-tuoteperheessä.

Mikä sitten on se varsinainen suositus? No Keltainen lumimies!

Se on tavallaan Disneyn ensimmäinen suomalaistuotanto, vaikka yhteistuotantomaita on liuta. Surffaripoika Osmo muuttaa napapiirin pohjoispuolella sijaitsevaan Tuiskulan kylään, jossa hän ja hänen serkkunsa Rita tutustuvat isoon keltaiseen lumimieheen, Gustaviin.

Elokuussa Ylelle saapunut sarja vaikuttaa piirrostyyliä myöten hieman kansainvälisesti suositulta Näin meillä -perhekohellukselta, ja osittain siksi suhtauduin lumimieheen isolla varauksella. Onneksi olin väärässä. Keltainen lumimies osoittautui hauskaksi konseptiksi, niin lasten kuin aikuistenkin mielestä.

Jos jotain, niin ehkä siihen voisi jatkossa jopa hieman lisätä kreisiyttä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat