Piinallisen verkkainen mutta pirullisen hyvä Munkkivuori-sarja kertoo lapsuuden lopusta

1980-luvulle sijoittuva Munkkivuori näyttää valoisalta kasvutarinalta, mutta kiskoo samalla kohti pimeää.

Pete (Vilho Rönkkönen) ja Mirko (Viljami Loponen) ovat varhaisteinejä 1980-luvun Munkkivuoressa. Sarjan luontevat nuoret näyttelijät tekevät lapsuudesta elävää.

16.10. 2:00 | Päivitetty 19.10. 9:29

Elisa Viihteen alkuperäissarja Munkkivuori vie paitsi nimensä mukaiselle helsinkiläiselle asuinalueelle myös 1980-luvulle ja lapsuuteen.

Kymmenosainen sarja alkaa, kun Mirko (Viljami Loponen) muuttaa vanhempiensa (Laura Birn ja Joonas Saartamo) kanssa äitinsä lapsuudenkotiin. Esiteini-ikäinen poika tutustuu pihan ikätovereihin: suulaisiin ja pelleileviin lapsiin, talkkareiden ja uskovaisten kakaroihin.

Näiden puheista ja aikuisten supinasta Mirko ymmärtää, että naapurustosta on kadonnut pieni lapsi. Katoaminen kietoutuu lasten leikkeihin, mutta yhtä paljon heidän mielikuvitustaan villitsevät Aku Ankat, urbaanitarinat ja ensimmäiset päihdekokeilut.

Mirkon (Viljami Loponen) Anne-äitiä esittää Laura Birn ja Markku-isää Joonas Saartamo.

Alkujaksot ovat sarja joutilaita kesäpäiviä. Ajankuvaa rakennetaan väsyttävyyksiin asti erilaisilla esineillä ja ilmiöillä: tuolla on Hanoi Rocksin juliste, täällä Rubikin kuutio ja kappaleittain ostetut irtokarkit.

Ne ovat kuitenkin vain nostalgiasyöttejä, jotka kätkevät koukun.

Pikkuhiljaa ja pienistä vihjeistä niin lapset kuin katsojatkin alkavat aavistella, että pinnan alla piilee muutakin. Pimeydestä kuuluu ääniä, kellaria myrkytetään, ja aikuiset alkavat tapella keskenään.

Jani Volanen on käsikirjoittanut ja ohjannut sarjan Pirjo Longan kanssa kehittelemästään ideasta. Volasen viimeisimmät tv-sarjat ennen Munkkivuorta ovat hillitön M/S Romantic (2019) ja komediallinen Kioski (2021).

Uusin teos muistuttaa kuitenkin ehkä eniten sketsisarja Ihmebantua (2009): se näyttää yhdeltä asialta mutta on toista. Munkkivuori näyttää valoisalta kasvutarinalta, mutta kiskoo samalla kohti pimeää.

Heti sarjan alussa vuoteessa makaava vanha nainen toteaa arvoituksellisesti: ”Nyt se tapahtuu.” Se tuntuu viittaukselta ysärisarja Twin Peaksin ”It is happening again” -lausahdukseen.

Ja jotain samaa sarjoissa onkin, ei tarinan vaan kerronnan keinojen tasolla. Volanen luo taitavasti pahaenteistä tunnelmaa epämääräisen uhkaavan äänimaailman ja maisemassa jumittavan kameran avulla.

Kellariin ei saa mennä, määräävät vanhemmat. Taina (Stella Leppikorpi) ja Heidi (Sunja Hyde) eivät tottele.

Yhteensä yli kymmenen tuntia kestävä sarja on asetettu lapsinäyttelijöiden (mm. Hugo Komaro, Vilho Rönkkönen, Sunja Hyde) varaan. Riskialttiilta tuntuva ratkaisu kannattaa.

Luontevat nuoret näyttelijät tekevät lapsuudesta elävää. Hahmot eivät ole viattomia hyvyyden airueita vaan yhtäältä konservatiiveja, jotka pilkkaavat kaikkea vierasta, ja toisaalta anarkisteja valmiina rikkomaan sääntöjä.

Ja sääntöjä vanhemmat osaavat asettaa: metsään ei saa mennä eikä kellariin, ja ”kommunistiperheen” lapsen kanssa ei saa viettää aikaa. Lapsille saarnataan oikeaa ja väärää, vaikka oman moraalikompassin neula tärisee.

Munkkivuori, Elisa Viihde Viaplay. (K12)

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat