Huvituttaako-revyy tarjoilee sketsejä monipuolisesti, myös politiikan hahmoja nähdään lavalla

Erityisen lämmittävältä tuntuu nähdä Linnanmäen teatterissa myös televisiosta tuttuja esiintyjiä.

Kiti Kokkosen (kesk.) esittämä nainen kirjoittaa öisin kamalia viestiketjuja nettiin ja korvaa ne aamulla yhteiskuvilla suloisten bambien (Aleksi Seppänen ja Haza von Herzen) kanssa.

29.10. 19:00

Revyy

Huvituttaako. Suomen komediateatterin revyy Linnanmäen Peacock-teatterissa. Ohjaus Anna Dahlman. Käsikirjoittajat Niina Lahtinen, Pietari Vihula, Antti Tuomas Heikkinen, Anna Dahlman, Miika Muranen, Kiti Kokkonen, Krisse Salminen, Katja Lappi ja Atte Järvinen. ★★★

Revyy alkaa olla teatterikartalla niin harvinainen ilmiö, että yleisön peräämiseksi saattaa olla aiheellista kajauttaa kysymys: Huvituttaako?

Suomen komediateatterista (ent. Komediateatteri Arena) tämä kutsuhuuto kantautuu, kun siellä linjakkaasti elvytetään edellisen sukupolven ylläpitämää revyylinjaa ja toisaalta jatketaan Linnanmäen Peacock-teatterin perinteitä keskeisenä kotimaisena revyynäyttämönä.

Teatteri on toiminut Peacockissa vuodesta 2018 alkaen ja viime syksyn Juhlakunnossa-revyyn kanssa jo varsin varmoilla otteilla.

Pitkäjänteisyys palkitaan, ja kehitystä saadaan toivottavasti seurata vielä pitkään – eikä pelkästään tekijöiden ammattitaidon vaan ennen muuta tekijöiden ja yleisön välisen suhteen kehitystä.

Valtaosa uuden Huvituttaako-revyyn työryhmän jäsenistä on ollut mukana kaikissa neljän vuoden aikana nähdyissä revyissä.

Enemmistö esiintyjistä on hyvinkin tuttuja kasvoja televisioviihteen parista. Niinpä heidän kiinnostuksensa lavaesiintymistä kohtaan tuntuu erityisen lämmittävältä katsojasta, joka itsekin on vaivautunut paikalle ja kiivennyt tihkusateessa pimeän Linnanmäen laelle.

Kaikkein hienointa kohtaamisessa on se, että yleisölle ei tyydytä tarjoamaan pelkästään televisiossa hyväksi havaittuja keinoja.

Näyttelijät luonnollisesti kantavat mukanaan omaa esiintyjyyttään ja puhkeavat hetkittäin aseistariisuvaan itseironiaan. Jalka ei nouse enää entiseen malliin ja kyykkyyn on turha edes yrittää. Ilmaisu osataan silti mitoittaa teatterilavalle sopivaksi, eikä hahmojen rakentamisessa sorruta helppoon kikkailuun.

Käsikirjoituksen ja ohjauksen kohdalla television vaikutus saattaa näkyä turhan nopeana tempona. Monessa sketsissä olisi aineksia pitempiin kuljetuksiin ja iskelmäpotpurien keskellä olisi mukava rauhoittua muutamiksi sekunneiksi ihan vaan nauttimaan musiikista.

Sketsien anti on huomattavan monipuolinen, eikä politiikkaa koeta lainkaan vaikeaksi asiaksi.

Leijonan luolassa Anne Berner tarttuu hanakasti taksiuudistusta muistuttavaan hulluun liikeideaan. Sinkkubileisiin osallistuva Suomi-neito ei pääse yli entisestä kumppanistaan, vaikka tämä runnoi irti hänen toisen kätensä.

Perheellinen kokemusasiantuntija tietää, että Ukrainan asiat saadaan kuntoon käskemällä Putinia keräämään lelut takaisin laatikkoon. Eikä teatterin taloudesta huolestunut henkilö voi olla sammuttamatta kaikkia rakennuksen sähkölaitteita.

En tiedä onko sattumaa, että parhaiden sketsien pääosissa nähdään revyyn vastaava käsikirjoittaja Niina Lahtinen. Tietysti osa sketsien iskevyydestä perustuu myös Lahtisen vahvaan lavakarismaan.

Toinen kautta linjan valloittava näyttelijä on teatterinjohtaja Kiti Kokkonen, jonka roolikirjo on valtava. Viime vuonna Kokkonen otti kaiken irti Krista Kiurusta ja tällä kertaa on vuorossa Annika Saarikko.

Keskustan puheenjohtajan persoona ei kuitenkaan joudu maalitauluksi, sillä häntä tarkastellaan kohtuullisen tyylikkäästi suhteessa ”Kepun isäntämiehiin” ja muiden puolueiden johtajiin.

Anna Dahlmanin ohjaus pitää paketin kasassa, vaikka vähän toispuoleisesti. Illasta olisi saatu nousujohteisempi korostamalla musiikin osuutta esityksen loppupuoliskolla.

Musiikista vastaavan Katja Lapin luoma musiikkidramaturgia on silti pettämätön.

Musikaalirooleissa loistaneelle Antti Langille olisi kyllä toivonut mittavampia mahdollisuuksia yleisön hurmaamiseen ja Markku Haussilan omaleimaista tyyliä olisi voinut hyödyntää enemmän myös musiikillisesti.

Esityksen visuaaliseen ilmeeseen on jälleen kiinnitetty paljon huomiota ja huolellista työtä.

Lavastaja Oskari Löytönen on raikkaalla tavalla ajatellut uusiksi koko revyynäyttämön idean ja Maikki Lehdon suunnittelemien pukujen riemukas virta panee pään pyörälle.

Kokonaisuuden kruunaa aivan uskomattoman ilmeikkäiden peruukkien yltäkylläinen runsaus.

Musiikki Katja Lappi, koreografia Marko Keränen, lavastus Oskari Löytönen, puvut Maikki Lehto, maskeeraus Niko Sahlman, valot Harri Kauppinen, ääni Tapio Pennanen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat