Me kaikki olemme naisvihaajia

Harva meistä halveksii tai aliarvioi naisia tietoisesti, mutta yhteiskunta opettaa meidät siihen, kirjoittaa tietokirjailija, päätoimittaja Maria Pettersson.

Olemme kaikki misogyyneja, kirjoittaa Maria Pettersson.

30.10. 2:00 | Päivitetty 30.10. 17:29

22-vuotiaat luonnontieteiden kandidaatit Jennifer ja John lähettävät toistasataa työhakemusta yhdysvaltalaisyliopistojen professoreille ja muille yliopistojen johtavissa asemissa oleville ihmisille. He haluaisivat töitä yliopistolta sekä professorien ohjausta jatko-opinnoissa.

Professorit vastaavat. He arvioivat Johnin merkittävästi Jenniferiä pätevämmäksi. John saa enemmän työtarjouksia kuin Jennifer ja hänelle tarjotaan selvästi korkeampaa alkupalkkaa. Professorit myös tarjoutuvat mentoroimaan Johnia tämän opinnoissa enemmän kuin Jenniferiä.

Todellisuudessa Jenniferiä ja Johnia ei ole olemassa. Hakemuksia lähettivät Yalen yliopiston tutkijat, jotka halusivat selvittää, vaikuttaako hakijan sukupuoli työllistymiseen, palkkatarjoukseen tai siihen, kuinka pätevänä hakija nähdään. Jenniferin ja Johnin hakemukset, kokemukset ja suositukset olivat tismalleen samanlaisia, mutta John, mies, arvioitiin pätevämmäksi.

Jos professoreilta kysyttäisiin, pitävätkö he naisia tyhmempinä tai epäpätevämpinä kuin miehiä, he todennäköisesti vastaisivat, että eivät tietenkään. Samalla tavalla vastaisi varmaankin iso osa meistä Hesarin lukijoista. Valitettavasti tutkittu tosiasia on, että kyllä me pidämme.

Olemme kaikki misogyyneja. Kyllä, myös sinä. Ja tietenkin myös minä.

Misogynia tarkoittaa sananmukaisesti naisvihaa, ja se kuulostaa pahalta. Tämän kirjoituksen otsikko aiheutti epäilemättä monessa lukijassa vastareaktion: en minä ole naisvihaaja! Enhän minä halveksi, aliarvioi, saati vihaa naisia! Se on osin totta: harva meistä halveksii tai aliarvioi naisia tietoisesti.

Silti tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että tiedostamattamme pidämme naisia monella tapaa huonompina tai arvottomampina kuin miehiä. Asiaa on tarkasteltu ympäri maailmaa sadoissa tutkimuksissa, ja tulokset ovat vastaansanomattomia: fiksuimmatkin meistä ovat seksistejä. Seikat kuten korkea koulutus tai sukupuoli eivät tee meistä immuuneja misogynialle – esimerkiksi Yalen tutkimuksessa professorinaiset suosivat Johnia ihan samalla tavalla kuin mieskollegansa.

Lohduttavaa on se, että useimmat meistä haluaisivat olla kivoja ja reiluja. Me emme valitse olla misogyynejä. Valitettavasti yhteiskunta on sellainen, että emme kerta kaikkiaan voi välttää omaksumasta naisiin liittyviä negatiivisia mielikuvia.

Mieliämme muokataan syntymästä saakka – perimme osan edellisten sukupolvien seksismistä, meihin vaikuttavat sukulaisten ja päiväkotihenkilökunnan asenteet, lapsille tarkoitettu viihde ja niin edelleen. Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän törmäämme seksismiin, ja sitä enemmän omaksumme sitä – vaikka emme haluaisi.

Moni vänkää, että ei koskaan ole ajatellut naisia vähempiarvoisina kuin miehiä. Tutkimuksen valossa väite tuskin pitää paikkaansa. Useimmiten vänkääjä ei vain havaitse omaa seksismiään. Se on yleistä, eikä varmaan kukaan meistä täysin tajua, millaisia misogyynisia asenteita meihin on vuosikymmenten aikana tarttunut.

Hyvä uutinen on se, että omaa tiedostamatonta misogyniaansa voi oppia havaitsemaan ja siitä voi opetella eroon.

HS julkaisee viikon ajan debattikolumneja. Kolumneja kirjoittavat Asta Leppä (su), Jenni Räinä (ma), Teivo Teivainen (ke), Anders Adlercreuz (to), Riku Siivonen (pe), Riikka Kaihovaara (la) ja Maria Pettersson (su).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat