Ranskan kuuluisimman kirja­palkinnon voittajan mielestä kirjailijoiden pitäisi pystyä käyttämään toistensa teoksia kuin musiikkia

Senegalilainen Mohamed Mbougar Sarr voitti neljännellä romaanillaan Miesten syvimmät salaisuudet Ranskan kuuluisimman kirjallisuuspalkinnon. Nyt upea tutkielma kaunokirjallisuuden voimasta on ilmestynyt myös suomeksi.

Mohamed Mbougar Sarr sanoo, että kirjallisuus on aina poliittinen taistelukenttä, vaikka kirjailija ei haluaisi pitää puheita.

25.10. 14:44

Pariisi

Ensin oli kirja, joka aiheutti shokin. Siltä se tuntui, kun senegalilainen kirjailija Mohamed Mbougar Sarr, 32, luki nuorena malilaisen kirjailijan Yambo Ouologuemin romaanin Le Devoir de Violence (1968), joka kertoo suorasanaisesti kolonialismista ja sen seurauksista Länsi-Afrikassa.

Sitten tuli itse kirjailijan tarina. Ouologuemista tuli ensimmäinen afrikkalainen kirjailija, joka palkittiin Ranskan arvostetulla Renaudot-kirjallisuuspalkinnolla. Sitä seurasi hehkutusta, polemiikkia ja lopulta skandaali. Ouologuemia syytettiin plagioinnista, siitä että hän lainasi suoraan pätkiä sekä brittiläisen Graham Greenen romaanista Etusivun uutinen (1934) että André Schwarz-Bartin holokaustista kertovasta romaanista Viimeinen vanhurskas (1959).

Sitä, käyttikö kirjailija aikoinaan pätkiä ominaan vai ei, on mahdotonta varmistaa, sillä romaani vedettiin skandaalin seurauksena pois myynnistä vuosikymmeniksi. Pian syytösten jälkeen 1970-luvulla Ouologuem vetäytyi julkisuudesta ja katosi. Joidenkin lähteiden mukaan hän toimi Malissa kulttuurikeskuksen johtajana, koulukirjojen tekijänä ja näkijänä. Hän kuoli vuonna 2017.

Ouologuemista tuli Mbougar Sarrille pakkomielle. Hän luki kirjailijasta kaiken, minkä käsiinsä sai ja päätti tehdä miehestä väitöskirjan. Se jäi kuitenkin kesken, kun hän ymmärsi haluavansa kirjoittaa Ouologuemin tarinasta pikemminkin kaunokirjallisen näkemyksen.

Kolmen intensiivisen kirjoitusvuoden jälkeen Mbougar Sarrin neljäs romaani Miesten syvimmät salaisuudet (La plus secrète mémoire des hommes) näki päivänvalon elokuussa 2021. Kolme kuukautta myöhemmin se voitti Ranskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Goncourtin.

Kirja on myynyt Ranskassa jo yli 500 000 kappaletta ja sen käännösoikeudet on myyty 35 maahan. Nyt Miesten syvimmät salaisuudet on ilmestynyt myös suomeksi Gummerukselta Marja Luoman ja Sampsa Peltosen kääntämänä, ja Mbougar Sarr esiintyy Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina.

”Edellisissä romaaneissani kirjoitin ajankohtaisista aiheista kuten jihadismista, afrikkalaisista siirtolaisista ja homofobiasta, mutta tämä kirja on paljon henkilökohtaisempi. Sen syvin lähde on oma intiimi tutkielmani kirjallisuuden arvosta, intohimosta lukemiseen ja sitoutumisesta kirjoittamiseen. Siitä, mikä kirjallisuuden rooli on maailmassa ja mitä se voi meille tehdä”, Mbougar Sarr sanoo Pariisissa ranskalaisen kustantajansa toimistolla.

Mbougar Sarr varttui keskiluokkaisessa lääkäri-isän perheessä Diourbelin kaupungissa 150 kilometrin päässä Senegalin pääkaupungista Dakarista. Hän oli seitsemästä pojasta vanhin, pärjäsi erinomaisesti koulussa ja muutti lukion jälkeen Ranskaan opiskelemaan yhteiskuntatieteitä yliopistoon.

Vaikka Mbougar Sarr rakasti lukemista, hän haaveili jalkapalloilijan, toimittajan tai muusikon urasta. Vasta kun hän oli kuopannut urheilu-urahaaveensa, alkoi fiktion kirjoittaminen, öisin, kun muu maailma oli hiljaa.

Mbougar Sarr julkaisi parikymppisenä kolme romaania tiheään tahtiin: Terre ceinte (2015), Silence du chœur (2017) ja De purs hommes (2018). Jo niistä hän sai useita palkintoja, ja viimeinen herätti rajua polemiikkia kirjailijan kotimaassa. Siellä romaania De purs hommes ei ole koskaan myyty, koska se kuvaa homofobiaa, ja homoseksuaalisuus on Senegalissa rikos, josta voi saada viisi vuotta vankeutta. Jotkut syyttivät Mbougar Sarria homoseksuaalisuuden puolustamisesta ja siihen kannustamisesta.

Mohamed Mbougar Sarrin uusimman romaanin nimi on lainaus chileläisen Roberto Bolañon kirjasta Kesyttömät etsivät, joka pohtii kirjallisuutta ja sen katoavaisuutta.

Uskon, että kaikki kirjat ovat poliittisia, koska arvomme heijastuvat niihin. Se ei silti tarkoita, että kirjailijan pitäisi sitoutua politiikkaan tai pitää puheita. Kirjoitan yhteiskunnallisista aiheista, mutta fiktio ei pyri vakuuttamaan ideoillaan vaan viemään lukijat mukanaan kokemaan. Uskon, että näyttämällä, miten kolonialismi repii perheen, lukija ymmärtää tehokkaammin sen todelliset vaikutukset kuin esseetä tai manifestia lukemalla. Se lisää empatiaa”, Mbougar Sarr sanoo.

Miesten syvimmät salaisuudet kertoo monitahoisen tarinan nuoresta senegalilaisesta kirjailijasta Diéganesta, joka etsii paikkaansa Pariisin kirjallisuusmaailmassa, vaikuttuu fiktiivisen T. C. Elimanen, ”mustan Rimbaud’n”, kuvitteellisesta romaanista Epäinhimillisyyden labyrintti ja päätyy mystisesti kadonneen kirjailijan jäljille. Se on myös tarina maailmanhistoriallisista tapahtumista 1800-luvun lopusta viime vuosiin saakka.

”Ouologuemia pilkattiin, koska hän ei istunut länsimaisen kirjallisuuden perinteeseen. Hänen plagiaattiskandaalinsa ja siihen liittynyt rasismi symboloivat ranskalaisten ja ranskankielisten afrikkalaisten valtasuhteita. Halusin kirjoittaa siitä, kenelle kirjallisuuden kaanon kuuluu ja kenellä on oikeus leikkiä sillä, kritisoida sitä tai omaksua se. Kaikille pitäisi suvaita vapaus luovuuteen”, Mbougar Sarr sanoo.

Romaanissa kyytiä saavat erityisesti Ranskan kolonialismi Länsi-Afrikassa ja ranskalainen Eurooppa-keskeinen kirjallisuusmaailma sekä siitä kirjoittava media, joka luokittelee kirjailijoita iän ja etnisyyden mukaan ja kiinnostuu enemmän kirjailijoista kuin heidän teoksistaan. Kritiikki on terävää ja paikoin myös hyvin hauskaa.

”Kaikessa vakavassa on aina myös huumoria ja toisinpäin. Romaanissa Diégane ei pilkkaa Ranskan kirjallisuusmaailmaa sen ulkopuolelta kuin ilkeä tarkka-ampuja vaan julmalla riemulla sen sisältä marginalisoituna ranskankielisenä afrikkalaisena”, Mbougar Sarr sanoo.

Euroopan ja Afrikan kahtiajakoon keskittymisen sijaan kirjailija kertoo pyrkivänsä luomaan uuden kirjallisuuden maanosan, joka mahdollistaisi askeleet kohti sovintoa, historiaa unohtamatta.

Miesten syvimmät salaisuudet sekoittaa kiehtovasti erilaisia elementtejä ja tyylilajeja lähes salapoliisijännityksestä kasvukertomukseen ja poliittisista, sosiologisista ja metafyysisistä pohdinnoista päiväkirjateksteihin ja kirjeisiin. Se hyppii aikakaudesta, maanosasta ja kertojasta toiseen kuin ihmismielen epälineaarinen ajatuksenjuoksu. Tuloksena on taianomainen ja rikas labyrintti, joka muistuttaa romaanissa jahdattavaa kirjaa, Epäinhimillisyyden labyrinttiä.

”Kirjoitin romaaniani öisin ilman rakennesuunnitelmaa. Halusin kirjoittaa räjähtävän, sirpaleisen romaanin, joka vastaisi tahtomaani muotokuvaa Elimanesta, jota voisi tulkita monella eri tavalla”, Mbougar Sarr kertoo.

Erityisesti yhtä asiaa hän halusi romaanissaan ehdottomasti pohtia. Se oli kirjallinen inspiraatio ja intertekstuaalisuus sekä plagiointi, josta sekä kirjan Elimanea että tosielämän Ouologuemia syytettiin.

Miesten syvimmistä salaisuuksista voi myös bongailla hienovaraisia viittauksia eri teksteihin.

”Musiikissa puhutaan sampleista, joista voi uudelleen käytettynä luoda uutta. Se voi olla kunnianosoitus. Kirjallisuudessa se olisi heti plagiointia. Silti yksikään kirjailija eikä kirja synny umpiossa, vaan analogiassa muihin teksteihin oli se tietoista tai ei”, Mbougar Sarr sanoo.

”En pyri legitimoimaan plagiointia, mutta uskon, että luettu on aina läsnä teksteissä. Renessanssiaikaista kuvaa mukaillen kirjailija on kuin lyhytkasvuinen jättiläisen eli kaiken luetun hartioilla. Joskus sieltä voi nähdä kauemmas.”

Esimerkiksi Etelä-Amerikalla ja Afrikalla on hänestä paljon yhteistä. Se näkyy romaanissa paitsi kuvauksena eteläamerikkalaisista diktatuureista myös kunnianosoituksina alueen kirjallisuudelle.

Mbougar Sarr voitti Goncourt-palkinnon tasan sata vuotta sen jälkeen, kun René Maran voitti sen Batouala-romaanillaan ensimmäisenä mustana kirjailijana. Se tuntui Mbougar Sarrista mahtavalta yhteensattumalta. Hän oli vastikään ennen voittoaan kirjoittanut esipuheen Maranin Un homme pareil aux autres -romaanin uuteen painokseen, ja kirjailija on hänelle tärkeä.

Voiton jälkeen ranskalainen lehdistö nosti Mbougar Sarrin esiin ”nuorena afrikkalaisena kirjailijalupauksena”. Typistäminen sellaiseksi tuntui kirjailijasta kuitenkin loukkaukselta. Hän toivoo, että kirjoja arvotettaisiin niiden kaunokirjallisten ansioiden, ei tekijöiden mukaan.

”Uskon, että lukijalla on kyky sekä erottaa teos tekijästä että pitää ne yhdessä, vaikka se on paradoksaalista. Itse voin lukea kirjoja sellaisiltakin kirjailijoilta, jotka eivät aina ole olleet moraalisesti moitteettomia silti unohtamatta sitä”, Mbougar Sarr sanoo.

Se, miksi jotkut kirjat vaikuttavat meihin syvemmin kuin toiset, on Mbougar Sarrille yhä mysteeri. Mukana on jotakin, josta on vaikea saada kiinni, jotakin mikä on piilossa, minkä selittämiseen sanat tuntuvat mitättömiltä. Miesten syvimmät salaisuudet -romaanissa Mbougar Sarr pyrkii selvittämään tätä taikaa. Hän kirjoittaa, että merkkiteokset eivät kerro mistään, mutta silti niissä on jo kaikki.

”Suuresti koskettavan kirjan lukeminen on todellinen kokemus kohtaamisesta. Sen tuottama ilo on syvempää kuin viihtyminen. Sellaisessa seurassa syntyy aina tietynlainen salaisuus, joka tallettaa jotakin siitä, mitä on olla ihminen sen syvimmässä merkityksessä”, Mbougar Sarr sanoo.

Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet, Gummerus, 464 s.

Sarr kirjamessuilla sunnuntaina 30.10. klo 14.30, Senaatintori.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat