Taylor Swiftin uutuuslevy on mahdollisesti vuoden paras popalbumi

Taylor Swift on vuosien aikana muuttanut tyyliään useita kertoja, ja uudella Midnights-levyllä erilaiset tyylit muodostavat upean kokonaisuuden, kirjoittaa Juuso Määttänen.

Taylor Swift esiintyi Rock and Roll Hall of Fame -gaalassa Clevelandissa viime vuoden lokakuussa.

25.10. 11:55

Pop / Albumi

Taylor Swift: Midnights. Republic Records. ★★★★★

Jos musiikkialan gaaloissa jaettaisiin palkinto vuoden parhaalle odotusten ja ennakkohehkutuksen rakentamiselle, tänä vuonna se menisi kymmenennen studioalbuminsa julkaisseelle yhdysvaltalaiselle muusikolle Taylor Swiftille.

Swiftin uusi Midnights-albumi on ollut sekä perinteisten medioiden että Tiktok-käyttäjien spekulaatioiden kohteena siitä lähtien, kun Swift elokuussa ilmoitti uudesta albumista. Levyltä ei julkaistu etukäteen yhtään kappaletta tai edes ääninäytettä. Ylipäänsä varmuutta albumin musiikillisesta tyylistä ei ollut.

Fanit etsivät vihjeitä Swiftin lukuisista Tiktok-julkaisuista, jotka oli täysin tietoisesti tehty ruokkimaan pohdintoja. Swift oli etukäteen paljastanut levyn kappaleen nimet pala kerrallaan ja kertonut myös taustatarinan levylle: se koostuisi ”13 unettoman yön tarinasta hänen elämänsä varrelta”. Kappaleet oli kirjoitettu keskiyöllä.

Teini-ikäisenä country pop -artistina uransa aloittanut Swift, 32, on luonut tyylinsä useasti uusiksi. Viime vuosina hänet on tunnettu nimenomaan odottamattomista tempuista, jotka ovat olleet myös merkittäviä musiikillisia onnistumisia.

Vuonna 2020 tuli puolen vuoden sisällä kaksi yllätysalbumia. Sisarlevyinä pidetyt folk-henkiset Folklore ja Evermore ilmestyivät molemmat vain muutama tunti sen jälkeen, kun Swift oli ilmoittanut niistä sosiaalisessa mediassaan. Ne saivat kriitikoilta ylistystä. Päävastuussa tuottamisesta oli Swiftin kanssa The National -yhtyeestä tunnettu Aaron Dessner.

Viime vuonna Swift julkaisi uudet versiot uransa alkuvaiheen albumeista Fearlessistä ja Redistä jouduttuaan valtaisaan kiistaan levyjen tekijänoikeuskorvauksista. Huomion varasti kymmenen minuutin versio All Too Well -erokappaleesta. Siitä tuli historian pisin Billboard-listan ykköseksi noussut single.

Uudella levyllä Swift on rikkonut jälleen ennätyksiä. Midnights keräsi julkaisupäivänään Spotifyssa enemmän kuunteluita kuin mikään muu levy yksittäisenä päivänä.

Musiikillisesti Midnights on erinomainen teos, hyvin lähellä vuoden parhaan popalbumin titteliä. Siinä yhdistyy upeasti hyvät puolet Folklore ja Evermore -levyjen tunnelmallisuudesta, Lover-levyn elektropop-tyylistä ja Reputation-levyn synkkyydestä.

Edellistä kolmea levyä sopivasti lyhyemmän albumin tunnelmaan uppoutuu jo ensimmäisellä kuuntelukerralla.

Tuottajana Swiftin kanssa on ollut hänen pitkäaikainen yhteistyöparinsa Jack Antonoff. Lisäksi yhden kappaleista Swift on tehnyt yhdessä puolisonsa, näyttelijä Joe Alwynin kanssa. Yhteistyö Antonoffin kanssa pelaa tällä kertaa ehkä paremmin kuin koskaan.

Toki pieniä suvantovaiheita mahtuu myös Midnightsiin. Varsinkin levyn loppupuolella oleva Bejeweled jää hieman yhdentekeväksi kappaleeksi. Albumi on silti niin hyvä, että sille on muutaman päivän kuuntelun jälkeen valmis antamaan viisi tähteä.

Konsepti yöllisistä valvottavista ajatuksista ja niistä syntyneistä kappaleista toimii tarinana erinomaisesti. Kappaleiden tekstit kuvastavat hienosti perinteisiä isoja teemoja: mennyttä ja nykyistä rakkautta, itseinhoa ja kostonhimoa. Juuri sellaisia ajatuksia, joihin voisi itsekin kuvitella havahtuvansa ollessaan menossa nukkumaan.

Tunnelma levyllä vaihtuu taidokkaasti laidasta laitaan. Nimensä mukaisesti erityisen nerokas vaihto tulee levyn lopussa. Toiseksi viimeinen kappale on upea ja herkkä, sopivalla tavalla perinteinen rakkauslaulu Sweet Nothing. Sitä seuraa Mastermind, joka kuvaa Swiftin machiavellimaisena manipuloijana, jonka tarkoitus on ollut kieroilla ihastuksensa itselleen.

Mastermind ei ole ainut kappale, jossa Swift uppoaa jopa itseinhon syvyyksiin. Kaikkein eniten tätä teemaa käsitellään levyn avaussingleksi erotetulla loisteliaalla ja ilmiselvällä hittikappaleella Anti-Herolla, jonka sanoituksista ei voi olla nauttimatta.

”It's me, Hi, I'm the problem, it's me”, Swift laulaa selvästi Tiktok-hitiksi tarkoitetussa osuudessa ja uppoutuu sitten kuvailemaan untaan, jossa hänen kuviteltu miniänsä murhaa hänet perintörahojen toivossa.

Osalla kappaleista on helppo kuulla yhtäläisyyksiä muihin eturivin pop-artisteihin. Vahva elektroninen avauskappale Lavender Haze kumartaa The Weekndin suuntaan, tyly kostokappale Vigilante Shit tuo mieleen Billie Eilishin You Should See Me in a Crown -singlen ja levyn ehdottomasti parhaimmistoon kuuluva Maroon muistuttaa Lorden Melodraman tyyliä.

Loppuhuomiona on nostettava vielä esille Lana Del Reyn kanssa tehty Snow On the Beach. Se on nettikommenteissa hämmentänyt faneja, jotka odottivat kuulevansa kappaleella Del Reyltä kokonaisen säkeistön.

Sen sijaan Swiftin ja Del Reyn äänet sulautuvat harmonisesti yhteen. Unenomaisessa henkäilyssä on talvista tunnelmaa, johon en muista joululaulujen kyenneen.

Kriitikon valinnat: Apulannan uutuuslevy ja Euroviisuista ponnistanut hittiartisti

Pop / Albumi

Carly Rae Jepsen: The Lonelist Time. Interscope Records. ★★★★

Ilahduttavasti Taylor Swiftin Midnights ei ole ainut viime perjantaina julkaistu kovatasoinen poplevy. Suuri yleisö muistanee pitkän uran tehneen Carly Rae Jepsenin yhä lähinnä yli kymmenen vuoden takaisesta Call Me Maybe -hitistä, mutta vuosien aikana Jepsen on rakentanut ympärilleen tiiviin mutta uskollisen fanikunnan, vaikka levyt eivät listojen kärkisijoja hätyyttelekään. The Lonelist Timestäkään on turha odottaa valtavaa hittijulkaisua, mikä on sääli. Talking to Yourself -kappaleen kaltaisilla onnistumisilla Jepsen lähentelee discotunnelmalla Dua Lipan erinomaisia biisejä, mutta levylle mahtuu myös unohdettavia tuotoksia.

Pop / Albumi

Mouhous: Masennust & massii. Warner Music. ★★★

Jyväskylästä lähtöisin olevan Mouhous-yhtyeen tuotanto on vuosien aikana kehittynyt varsin tyypilliseksi soittolistapopiksi, mutta sellaiseksi yhtyeen biisit ovat yllättävän mukaansatempaavia. Masennust & massii ei jää mieleen erinomaisena taideteoksena, mutta se on pätevästi tuotettu nuorten miesten sielunmaisemasta ammentava levy. Uusista kappaleista erityisesti En muista sua viihdyttää suoraviivaisuudellaan, mutta levyn onnistunein kappale on reilun vuoden takainen hitti Karma. On helppo kuvitella, että marraskuussa koittavalla Helsingin jäähallin keikalla levyn biisit toimivat vielä paremmin kuin studioversioina.

Rock / Albumi

Apulanta: Sielun kaltainen tuote. Playground Music. ★★

Kesällä suomirockin ikiliikkuja Apulanta veti Olympiastadionille ansiokkaasti yhtyeen yli 30-vuotiasta uraa juhlistaneen ja kokonaisuutena onnistuneen konsertin. Viime viikolla Suomen albumilistan ykköseksi noussut Sielun kaltainen tuote ei sen sijaan tunnu kokonaisuutena kummoiselta vaan ennemminkin pakolliselta tarpeelta paketoida viime vuosien hittibiisit yhteen kulta- ja platinalevyjen rajojen rikkomista varten. Levylle tungettu Lokin päällä lokki on edelleen huippuluokan rock-kappale, mutta sen julkaisusta on aikaa jo kolme ja puoli vuotta. Yhteensä 36 minuuttia pitkälle levylle on saatu puserrettua yhteensä 16 minuutin edestä ennen julkaisematonta musiikkia, eikä neljästä uudesta kappaleesta yksikään herätä tunteita.

Single / Pop

Rosa Linn & Duncan Laurence: WDIA (Would Do It Again). Columbia Records. ★★

Loppukesästä Tiktok näytti jälleen voimansa ja teki tämän vuoden Euroviisuissa sijalle 20 jääneestä armenialaisesta poplaulajasta Rosa Linnistä kansainvälisen tähden. Euroviisuissa Rosa Linnin Snap ei puhutellut mainittavasti ihmisiä, mutta kun Tiktok-kansa löysi siitä sopivan koukun, on biisille muutamassa kuukaudessa kertynyt yli 260 miljoonaa kuuntelua. Nyt suosio on yritetty valjastaa duettokappaleeksi vuoden 2019 viisuvoittajan Duncan Laurencen kanssa. Sinänsä kauniisti laulettu mutta täysin unohdettava WDIA (Would Do It Again) on hyvä osoitus siitä, etteivät hitit käskemällä synny.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat