Säveltäjä Toivo Kuula murhattiin epäselvissä oloissa: Toimittaja selvitti, onko kaiken takana hänen oma sukulaisensa

Uusi podcastsarja yrittää selvittää, kuka surmasi säveltäjä Toivo Kuulan. Selvitystyössä toimittaja Hannamari Vallilaa avustivat poliisi Mikko Porvali ja asianajaja Marko Tuhkanen.

Toivo Kuula Alma-vaimonsa kanssa vuonna 1914, neljä vuotta ennen tragediaa.

4.11. 2:00 | Päivitetty 4.11. 11:21

Perinteisessä suomalaisessa henkirikoksessa sekä tekijä että uhri ovat päihtyneitä. Näin oli mitä todennäköisimmin asian laita myös erään tunnetun suomalaisen, mysteeriksi jääneen murhan kohdalla.

Vappupäivänä vuonna 1918 säveltäjä Toivo Kuula oli juhlistamassa valkoisten voittoa Viipurissa. Alueen apteekit oli tyhjennetty pirtusta, ja viina virtasi. Yön pikkutunteina tunnelma kuitenkin kiristyi. Puhkesi tappelu.

Kuula yritti paeta paikalta ja pääsikin ulos Seurahuoneelta mutta kompastui. Häntä ammuttiin päähän. Tekijä ei koskaan selvinnyt. Mutta kenties nyt on päästy lähemmäs ratkaisua kuin koskaan ennen.

Noissa kohtalokkaissa juhlissa oli nimittäin myös jääkäriluutnantti Pekka Heikka, toimittaja Hannamari Vallilan isoäidin setä. Hän oli yksi epäillyistä Kuulan surmaajista.

Hannamari Vallila

Suvussa kulkenut tarina on kiehtonut Vallilaa pienestä pitäen. Hän halusi yrittää selvittää yli sata vuotta vanhaa rikosta. Syntyi Yleisradiolle tehty kymmenosainen podcast-sarja Sukuni murhamysteeri.

Vallila pyysi selvitystyöhön avukseen Mikko Porvalin, joka on historiasta innostunut tietokirjailija ja poliisi.

”Tämä oli Mikolle myös sellainen mysteeri, josta hän on ollut todella pitkään kiinnostunut”, Vallila sanoo.

Porvali ja Vallila löysivät nopeasti yhteisen sävelen siitä, millä tavoin vanhaa tapausta voisi lähteä selvittämään. Aivan ensimmäiseksi oli palattava rikospaikalle. Tässä tapauksessa se oli kuitenkin mahdotonta, sillä Viipurin Seurahuone tuhoutui talvisodan pommituksissa.

Yli sata vuotta vanhaa rikosta selvitellään kymmenosaisessa podcast-sarjassa.

Kaksikko loi Seurahuoneen pohjapiirustusten avulla eräänlaisen pienoismallin, jonka avulla oli mahdollista selvittää tapahtumien kulkua kuulustelupöytäkirjoista löytyneiden todistajalausuntojen pohjalta. Niiden kahlaamisessa olikin savottaa, sillä arkistoista löytyi yhteensä 186 todistajalausuntoa.

”Poliisina Mikko tiesi, että ensin oli jäsennettävä todistajalausunnoista sellaiset henkilöt, jotka olivat oikeasti nähneet jotain eivätkä vain kuulleet muilta tapahtumista”, Vallila kertoo.

Sen jälkeen tarvittiin todistajat oikeille paikoilleen. He nimesivät pyykkipoikia ja asettelivat niitä pohjapiirrokselle sen arvioimiseksi, kuinka luotettavia heidän näköhavaintonsa tilanteesta todella olivat.

Poliisi Mikko Porvali auttoi toimittaja Hannamari Vallilaa selvittämään sata vuotta vanhaa murhaa pohjapiirrosten ja pyykkipoikien avulla.

Porvalin lisäksi Vallila sai apua salapoliisityöhön serkultaan Marko Tuhkaselta. Vallilan yllätykseksi hänen serkustaan oli tullut Ruotsin puolella suhteellisen kuuluisa murha-asianajaja, joka on auttanut ratkaisemaan vanhoja rikoksia. Hän esimerkiksi auttoi väärin tuomitun suomalaismiehen vapaaksi vuonna 2018.

”Markon ohje oli, että minun oli löydettävä todistajista ne, jotka valehtelevat”, Vallila kertoo. ”Kävi ilmi, että lähes kaikki valehtelivat!”

Vaikka paikalla oli paljon silminnäkijöitä, sotilaat todennäköisesti suojelivat aseveljiään ja peittelivät tahallaan tapahtunutta.

Tietenkin tapahtumakulun selvittämiseen vaikutti myös se, että ”kaikki ovat olleet ihan järkyttävässä humalassa”, kuten Vallila kuvailee. Kuulustelutkin aloitettiin vasta kaksi vuotta ampumistapauksen jälkeen. Muistot ovat hauraita vääristymään, ja siksi todistajia olisi tärkeä kuulla mahdollisimman pian tapahtumien jälkeen.

Onneksi Vallila sai odottamatonta tukea todistajien luotettavuuden arvelemiseen aikoinaan kuulusteluja tehneiltä poliiseilta, jotka olivat kirjoittaneet lausuntoihin ylös omia huomioitaan.

Vanhan rikoksen tutkiminen tarkoittaa käytännössä armotonta arkistojen kaivelua. Sekä Porvalilla että Vallilalla oli yhteinen tavoite: löytää jostain aiemmin piiloon jäänyt aikalaistodistus, jonkinlainen päiväkirja, muistiinpano, kirje, jossa tapahtumat olisi kirjoitettu muistiin tuoreeltaan.

Tuo toive ei ollut tuulesta temmattu. Kansallisarkistosta nimittäin löytyy jääkäriarkisto, joka sisältää esimerkiksi sotilaiden päiväkirjoja. Osassa niistä on ollut salausehto, joka raukeaa sadan vuoden jälkeen. Olisiko joku jääkäreistä kirjoittanut jotain tuon kyseisen vappupäivän yön tapahtumiin liittyen?

Pekka Heikka

Välillä arkistojen kaivaminen oli myös turhauttavaa, sillä oli tiedettävä, minkä instituution papereista voisi löytyä tarvittava tieto. Vallilaa jäi erityisesti vaivaamaan hänen isoäitinsä sedän Pekka Heikan kohtalo, johon liittyi omituisia sattumia.

Kaksi kolmesta pääepäillystä nimittäin kuoli juuri ennen oikeudenkäyntiä. Toinen heistä oli Heikka, joka hukkui purjehdusonnettomuudessa matkalla sotaylioikeuden istuntoon.

Toinen epäilty, jääkärivääpeli Oskar Pirinen, kuoli vain kymmenen päivää vappupäivän tapahtumien jälkeen. Pirinen oli vangittu viinavarkaudesta, ja kun hän yritti karata, vartija ampui hänet kuoliaaksi.

Tutkiessaan Kuulan tapausta Vallila sanoo törmänneensä ylipäätään kummallisiin käänteisiin. Tämä liittyy myös historialliseen ajanjaksoon, sillä sisällissodan haavoittamassa maassa elettiin Suomen väkivaltaisinta aikaa.

”Suomessa oli silloin todella paljon aseita, ja esimerkiksi poliiseja tapettiin ihan järkyttäviä määriä.”

True crime -fanina Vallilalle oli kiehtovaa selvittää vanhaa rikosta, mutta toisaalta mielenkiintoista oli myös kaikki sen ympärillä: poliittisesti jännitteinen ajanjakso, oudot salaliittoteoriat, vakoojatarinat ja toki myös äkkipikaisena tunnetun Toivo Kuulan hahmo sekä hänen musiikkinsa, jota podcastissa kuullaan paljon.

Kuulasta Vallila puhui säveltäjän tyttärenpojan Markku Marttisen kanssa. Vuosia aiemmin HS:n haastattelussa Marttinen esitti toiveen, ettei enää kaiveltaisi Kuulan traagista kuolemaa vaan keskityttäisiin suuren säveltäjän musiikkiin.

”Tästäkin puhuin Markun kanssa, että nyt minäkin sitä kuolemaa taas pengon. Mutta Markku tietää, miten paljon kiinnostavia asioita olemme saaneet selville, ja lopulta hän oli vain todella kiitollinen”, Vallila sanoo.

Mutta ratkesiko Suomen tunnetuimpiin kuuluva murhamysteeri viimein? Sitä Vallila ei halua tässä haastattelussa paljastaa. Mutta ainakin kaikki kolme – Porvali, Vallila ja Tuhkanen – tulivat lopulta samaan lopputulemaan henkilöstä, joka painoi liipaisinta.

Vain teknisen näytön, eli esimerkiksi murha-aseen, löytyminen voisi lopullisesti ratkaista näin vanhan rikoksen. Vallila paljastaa, että juuri ase johtaa heidät viimein todennäköisen tekijän jäljille.

Sukuni murhamysteeri, Yle Areena.

Lisäys 4.11. klo 11.25: Lisätty juttuun toimittaja Hannamari Vallilan kuva.

Lue lisää: Sata vuotta sitten säveltäjä Toivo Kuula sai luodin päähänsä, eikä tappaja koskaan selvinnyt – sitten Kuulan tyttärenpoika sai puhelun, joka oli pudottaa hänet sängystä

Kuka näki ja mitä? Kuulan surmaajan selvittäminen oli haastavaa aikalaisillekin, sillä aseveljet suojelivat toisiaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat