Maj Lind -pianokilpailun finaalit alkoivat teos­järkäleillä, voittaja valitaan tänä iltana

Kaksipäiväinen orkesterifinaali alkoi keskiviikkoiltana ja koko kilpailu ratkeaa torstai-iltana Musiikkitalossa toisen konserttofinaalin jälkeen.

Théotime Gillot soitti orkesterifinaalien ensimmäisenä pianistina Sergei Prokofjevin kolmannen pianokonserton. Radion sinfoniaorkesteria johtaa konserttofinaaleissa Anna-Maria Helsing.

27.10. 10:36

Klassinen

Kansainvälisen Maj Lind -pianokilpailun ensimmäinen orkesterifinaali keskiviikkona 26.10. Musiikkitalossa. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Anna-Maria Helsing. Solisteina Théotime Gillot, Kevin Chow ja David Munk-Nielsen. – Prokofjev, Brahms.

Sunnuntain kamarimusiikkifinaalissa kaikki Maj Lind -pianokilpailun finalistit osoittivat olevansa musikaalisia kamarimuusikoita, jotka pystyvät hyvään yhteistyöhön kanssamuusikoidensa kanssa. Kukaan ei puskenut omaa osuuttaan muiden päälle, vaikka pianokvartettoympäristössä pianistin olisi mahdollista jyrätä jousisoittimet kumoon. Orkesterifinaalissa soinnilliset voimasuhteet ovat erilaiset, mutta yhteistyökyvyn vaatimus totta kai edelleen läsnä.

Kaksipäiväisen orkesterifinaalin ensimmäisenä päivänä kaikki kolme finalistia tekivät hienoja tulkintoja Radion sinfoniaorkesterin muusikoiden ja kapellimestari Anna-Maria Helsingin kanssa, mikä edelleen osoittaa finalistien hyviä ammatillisia valmiuksia.

Théotime Gillot aloitti orkesterifinaalit soittamalla Sergei Prokofjevin kolmannen pianokonserton. Hänen tulkintansa konsertosta oli yleissävyltään kuulas. Hieno ja tasainen kosketus tuotti tasapainoisen ja harkitun soinnin. Joskus tämän konserton tulkinnoissa kuulee terävämminkin kipunoivaa välittömyyttä, hetkessä elämistä. Gillot’n soitto jäi kaikista kolmesta ensimmäisen illan finalistista eniten orkesterin peittoon. Teknistä taitoa Gillot’lla kyllä on, minkä pystyi kuulemaan esimerkiksi ensimmäisen osan codan hurjassa nousussa.

Gillot’n hieno sointitaju tulikin paremmin esille hitaassa osassa, jonka variaatioissa pianolla on ympärillään usein enemmän soinnillista tilaa. Samoin finaalissa on jaksoja, joissa Gillot’n tuottama sointi pääsi loistamaan.

Kevin Chow soitti Sergei Prokofjevin toisen pianokonserton.

Heti Gillot’n soittaman Prokofjevin kolmannen konserton jälkeen kuultiin saman säveltäjän toinen konsertto. Sen oli valinnut soitettavakseen Kevin Chow. Hänen otteissaan oli heti hienoa auktoriteettia. Se tietenkin sopii tähän konserttoon, jonka pääteema on tunteellisempi ja painavampi kuin kolmannessa konsertossa.

Ensimmäisen osan kadenssissa kasvoi hienoja sointivyöryjä ja intensiteetti kasvoi, tunnelma oli ehjä ja intohimoinen. Scherzo oli taitavaa ja sujuvaa menoa, ja kolmannessa osassa eli intermezzossa oli myös vahva tunnelma. Finaalin kadenssi oli sekin hienoa työtä. Vahva tulkinta kaikkiaan.

David Munk-Nielsenin konserttovalinta oli Brahmsin toinen pianokonsertto.

David Munk-Nielsen valitsi finaaliin todellisen konserttojärkäleen eli Johannes Brahmsin toisen pianokonserton. Hänen tulkinnassaan oli kypsää, herrasmiesmäistä vakautta, josta Brahmsin pianoaiheiden leveä ja täyteläinen sointi ponnisti hienosti. Se sopi oivallisesti Brahmsin konserton sinfoniseen perusluonteeseen.

Laaja teos kattaa laajan ilmaisuasteikon, ja Munk-Nielsenin tulkinta toi teoksen eri puolia hienosti esiin. Ensimmäisen osan soinneissa oli riittävästi massaa, joka toi tulkintaan monumentaalisuutta. Scherzo oli taiturillisen angstinen, hidas osa sopivan tunteikas ja finaali leikillinen. Kaiken kaikkiaan teos sai hienon tulkinnan, jossa oli hyvässä suhteessa kaikkea tarvittavaa: osuvaa tunneilmaisua, sujuvaa tekniikkaa, sointitajua, ilmavuutta ja rotevuutta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat