Maailman arvostetuimman kuvajournalismikilpailun World Press Photon tulokset on julkaistu.
Vuoden lehtikuvaksi valittiin AP:lle kuvaavan Evgeniy Maloletkan kuva, jossa raskaana olevaa Iryna Kalininaa kuljetetaan turvaan mariupolilaisesta synnytyssairaalasta Venäjän iskettyä siihen 9. maaliskuuta 2022. Miron-nimen saanut vauva syntyi kuolleena, ja puoli tuntia myöhemmin myös Kalinina kuoli.
Tuomaristoa johtanut The New York Timesin Brent Lewis kuvaili tiedotteessa voittajaksi valittua otosta ”unohtumattomaksi”. Hän arvioi naisen ja hänen lapsensa kuoleman kiteyttävän sodan kauhuja.
Maloletkan kuva kuuluu sarjaan The Siege of Mariupol, eli Mariupolin piiritys, jonka kilpailun tuomaristo sanoi esittävän Venäjän hyökkäykset Mariupoliin suoralla tavalla, sortumatta mässäilemään tragedialla.
”Sarja on täynnä harvinaisia ja historiallisia kuvia ruohonjuuritasolta. Virheettömästi editoidut kuvat näyttävät hinnan, jota siviilit maksavat sodasta. Jokainen kuva jätti jäljen tuomaristoon.”
Ukrainalainen Evgeniy Maloletka on kuvannut sotaa Ukrainassa vuodesta 2014 alkaen. AP:n lisäksi hän on kuvannut muun muassa Al Jazeeralle ja Der Spiegelille.
World Press Photon tuomaristo ilmaisi olevansa erityisen vaikuttunut siitä, miten Maloletka vaarantaa oman henkensä saadakseen maailman nähtäväksi kuvia Venäjän hyökkäyksestä.
Vuoden kuvareportaasiksi valittiin tänä vuonna tanskalaisen Mads Nissenin yhdeksän ahdistavaa mutta kaunista kuvaa Afganistanista. Kuvat estävät meitä unohtamasta afganistanilaisia, jotka elävät Talebanin vallan alla ilman kansainvälistä apua, WPP:n tuomaristo lausui.
Khalil Ahmadin munuainen myytiin, jotta hänen perheensä saisi rahaa ruokaan. 15-vuotiaan Ahmadin vanhemmat tekivät epätoivoisen päätöksen myydä vanhimman poikansa vasemman munuaisen 3500 Yhdysvaltain dollarilla. Leikkauksen jälkeen Ahmad kärsii kivuista eikä ole enää se iloinen ja urheilullinen poika, joka oli ennen leikkausta.
Nainen ja lapset kerjäävät ruokaa leipomon ulkopuolella Kabulin keskustassa. Ennen Talebanin valtaannousua elokuussa 2021 täällä istui korkeintaan muutama nainen kerjäämässä, mutta kuukausien kuluessa epätoivo on lisääntynyt ja yhä useammat ihmiset luottavat nyt muiden köyhien myötätuntoon.
Yhdysvaltain entisen Kabulin suurlähetystön seinää peittää nyt valtava Talebanin propagandamuraali. Entisen turvamuurin edessä katukauppiaat myyvät nyt Taleban-julisteita ja -tavaroita.
Perjantairukous moskeijassa Kabulin keskustassa. 19-vuotias Sohalullah Hajrat vartioi paikkaa ja suojelee sitä kaikenlaisilta hyökkäyksiltä. Hän on ollut Talebanissa jo noin kolme vuotta nuoresta iästään huolimatta.
Pitkät projektit -sarjan voitto meni Anush Babajanyanille, joka on seurannut Keski-Aasiassa vesihuoltoa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Kuvat näyttävät ennen kaikkea ihmisten voiman sopeutua uuteen tilanteeseen, jota ilmastonmuutos on pahentanut.
Babajanyan kertoo olevansa iloinen palkinnostaan, sillä sen avulla hän saa jaettua tarinan suurelle yleisölle. ”Keski-Aasian tarinoita ei käsitellä tarpeeksi”, hän sanoo. Aiemmin pitkään muun muassa Vuoristo-Karabahia kuvanneen valokuvaajan kuvia on julkaistu The New York Timesissä, The Washington Postissa ja National Geographicissa.
Tuomaristo kiittelee Babajanyanin visuaalisesti kaunista projektia, jossa hän on kyennyt syventymään monimutkaiseen tarinaan ilmastonmuutoksen erilaisista vaikutuksista Keski-Aasiassa.
”Kuvaaja pysyi erossa alueellisista kliseistä ja sen sijaan kuvasi harkitusti ihmisten suhdetta veteen ja veden käyttöä eri muodoissa. Kuvien yhteys eri maiden välillä on sujuvaa. Kaikkia niitä yhdistävät samat taistelut”, tuomaristo kirjoittaa.
Jaynagul Brjieva, 37, ja hänen perheensä nauttivat retkestä Yssy-sun kuumalle lähteelle Kirgisiassa maaliskuussa 2021. Retki antaa Brjievalle harvinaisen mahdollisuuden uida lastensa kanssa lämpimässä vedessä, ja samalla hän pystyy hyödyntämään lähteen parantavia ominaisuuksia. Lähteelle pääseminen on tärkeää vesipulasta kärsivän alueen ihmisille. Yksi Pitkät projektit -sarjan voittajakuvista.
Sonunbek Kadyrovin vene toimii Kyzyl-Beyitin kylän taksina Kirgisiassa. Padon rakentaminen yli 20 vuotta sitten esti pääsyn kylän päätielle. Tehoton vesihuolto on vaikeuttanut ihmisten liikkumista alueella.
Kuivuneen Araljärven pohjalle lähelle Akespen kylään Kazakstanissa on syntynyt kuuma lähde, jossa ihmiset käyvät usein parantelemassa itseään. Araljärven vedestä on kadonnut 90 prosenttia. Uzbekistanin ja Kazakstanin alueella sijainnut maailman neljänneksi suurin järvi alkoi kutistua 1960-luvulla, kun Neuvostoliitto ohjasi järveen laskeneet joet kastelemaan puuvillapeltoja.
Kun Rogunin pato Tadžikistanissa valmistuu, 335-metrisestä padosta tulee maailman korkein ihmisen rakentama maapato. Padon on suunniteltu valmistuvan vuonna 2025.
Istiklolin kylän asukas lepää Vahš-joen rannalla Tadžikistanissa. Joen varrelle rakennettu kasvihuone käyttää joen vettä kurkkujen kasvattamiseen. Vahš-joki virtaa Keski-Aasian pisimpään Amudarja-jokeen, jonka veden käyttö keinokasteluun on suurimpia syitä Araljärven kuivumiseen.
Tadžikistanilaisen Dinaran perhe on edelleen riippuvainen pahasti kuivuneesta Araljärvestä. Sekä hänen isänsä että miehensä työskentelevät sen rannoilla ja viljelevät suolalehtijalkaisia eli alkeellisia äyriäisiä. Itse he asuvat kuitenkin kaukana, 180 kilometrin päässä Mojnaqissa, Uzbekistanin entisessä merisatamassa. Mojnaq oli aiemmin kukoistava kalastuskeskus, ja Dinaran isovanhemmatkin työskentelivät siellä. Araljärven kuivuttua kaupunki jäi kauas sisämaahan.
Open Format -kategorian palkinto myönnettiin egyptiläiselle Mohamed Mahdylle. Tässäkin kategoriassa pääosassa on oltava valokuva, mutta muoto on muutoin vapaampi ja mahdollistaa erilaisten metodien käyttämisen.
Mahdyn projekti tallentaa Aleksandriassa sijaitsevan egyptiläisen kalastajayhteisön asukkaiden muistoja ja paikalliskulttuuria sen jälkeen, kun Egyptin hallitus alkoi siirtää Al-Maxin asukkaita kilometrien päähän kanavasta, jonka varrella he ovat asuneet ja työskennelleet sukupolvien ajan.
Muun muassa valokuvia, ääntä, käsinkirjoitettua tekstiä, piirroksia ja karttoja yhdistävä kokonaisuus on julkaistu verkossa.
Tuomaristo kiitti tapaa, jolla projekti käyttää saumattomasti hyväkseen eri työkaluja kertoakseen ainutlaatuisen tarinan.
Mohamed Mahdyn projektin mukaan elämä Al-Maxin kalastajayhteisössä saattaa vaikuttaa idylliseltä. Elannon hankkiminen kalastamalla on kuitenkin aina ollut vaikeaa.
Mahdyn projektissa valokuviin on yhdistetty muun muassa käsinkirjoitettua tekstiä.
Al-Maxin asukkaiden arkea vaikeuttavat muun muassa lähiseudun tehtaiden tuottamat saasteet, jotka pakottavat kalastajat yhä kauemmas merelle.
Vaikeuksista huolimatta Al-Maxin asukkaat ovat muodostaneet vahvan ja ainutlaatuisen yhteisön.
