The White Lotuksen toisen kauden pää­osassa on seksuaalinen halu

31. lokakuuta alkavan The White Lotus -sarjan toinen kausi jättää hahmojen toiminnan eettisyyden katsojan pohdiskeltavaksi.

The White Lotus -sarjan toinen kausi sijoittuu Sisiliaan. Simona Tabasco on paikallinen Lucia, joka löytää tiensä luksushotellivieraiden joukkoon.

28.10. 2:00 | Päivitetty 31.10. 20:20

Amerikkalaissarja The White Lotus jatkuu tänään maanantaina toisen tuotantokauden jaksoin, ja asetelma on haastava.

Ensimmäisellä kaudellaan (2021) ohjaaja-käsikirjoittaja Mike Whiten luoma minisarja saavutti valtavan suosion. Se keräsi muun muassa kymmenen Emmy-palkintoa ja sai kriitikoilta ylistäviä arvioita.

Tarina suljettuun lomaparatiisiin kokoontuneesta rikkaiden turistien joukosta sai katsojan kiemurtelemaan sekä jännityksestä että myötähäpeästä. Cristobal Tapia de Veerin säveltämä musiikki kaikui maagisena tapahtumien taustalla.

Odotukset toiselle kaudelle ovat siis todella kovat.

The White Lotuksen ensimmäinen kausi sijoittui Havaijille, ja nyt varakkaat amerikkalaiset ovat saapuneet lomailemaan Eurooppaan, eteläisen Italian Sisiliaan. Liikkeelle lähdetään samasta tempusta kuin aiemmin: ensimmäisen jakson alussa katsoja saa tietää, että viikon mittainen loma johtaa kuolemaan. Tällä kertaa ruumiita tulee enemmän kuin yksi.

Suurin osa toisen kauden hahmoista on entuudestaan tuntemattomia. Aikaisemmalta kaudelta jatkuu ainoastaan harhailevan perijättären Tanyan (Jennifer Coolidge) ja hänen aviomiehensä Gregin (Jon Gries) tarina. Nyt Tanya saapuu luksuskohteeseen avustajansa Portian (Haley Lu Richardson) kanssa.

Jaksot seuraavat myös kaveripariskuntien Ethanin (Will Sharpe) ja Harperin (Aubrey Plaza) sekä Daphnen (Meghann Fahy) ja Cameronin (Theo James) yhteistä matkaa. Lisäksi Italiaan on saapunut perheen puolikas: F. Murray Abrahamin näyttelemä isoisä Bert on lähtenyt reissuun perhesiteensä suhmuroineen poikansa Dominicin (Michael Imperioli) ja pojanpoikansa Albien (Adam DiMarco) kanssa.

Cameron (Theo James, vas.) ja Daphne (Meghann Fahy) viettävät lomaa ystäviensä Ethanin (Will Sharpe) ja Harperin (Aubrey Plaza) kanssa.

Ensimmäisellä kaudella luksusvieraat haahuilivat kohteessa melko erillään toisistaan. Eri seurueiden hahmojen välisiä suhteita ei viritelty juuri altaalla vaihdettuja katseita enempää. Toisella kaudella henkilöiden tarinat sen sijaan nivoutuvat yhteen toisinaan varsin kiusallisilla tavoilla.

Avauskaudellaan The White Lotus taipui myös taidonnäytteeksi siitä, etteivät draamasarjat enää pysy yksinkertaisten lajityyppien rajoissa. Sarja oli samaan aikaan musta komedia ja satiiri, mutta siinä oli myös ihmissuhdedraaman ja psykologisen jännärin otteita.

Toinen kausi kaihtaa myös lajityypillisiä määritelmiä mutta on sävyltään tummempi. Huumoria on vähemmän, uhkaavalta tuntuvia viekkaita hetkiä enemmän. Hahmot vitsailevat kuolemasta heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien.

Alkuasetelma herättää kaksi epäilystä: toistaako sarja itseään ja tarjoileeko Mike White amerikkalaisen linssin lävitse värittyneitä stereotypioita suorasukaisesta eurooppalaisuudesta?

Heti sarjan alussa hotellinjohtaja puhuu englantia italialaisittain horjuvaan sävyyn, kutsuu vanhaa miestä ensitapaamisella suorasukaisesti vanhaksi mieheksi ja saa amerikkalaiset pyörittelemään silmiään.

Alkuun tuntuu myös siltä, että kausi yrittää epätoivoisesti varmistaa ensimmäiseltä kaudelta tutun epämukavuuden esimerkiksi sosiaalisesti tahdittomien tai piereskelevien hahmojen avulla.

Jaksojen edetessä epäilykset unohtuvat. Ensimmäiseltä kaudelta tuttua on oikeastaan lopulta vain Tanya sekä huumaava tunnelma ja lohduttoman kaunis kuvaus, joka vie katsojan mennessään kuin aalto rannalle unohtuneen sandaalin.

Italian kielen siivittämänä eurooppalainen kulttuuri tulee mukaan tarinaan varsin aitona lisänä, ei vain satunnaisina käsiliikkeinä ja pasta-annoksina. Vaikka ensimmäisen kauden Havaijin lomaresortin suljettu tila loi sarjaan kiinnostavalla tavalla tiiviin tunnelman, tuo uusi miljöö toiselle kaudelle tarpeellista vaihtelua. Rikkaat amerikkalaiset käyskentelevät tällä kertaa myös hotellin ulkopuolella Taorminan ja Palermon kaduilla Sisiliassa.

Italialainen näyttelijä ja koomikko Sabrina Impacciatore tekee vivahteikkaan roolityön hotellin omistautuneena ja surusilmäisenä johtajana, mutta hahmona Valentina ei tuo tarinaan yhtä hervotonta maustetta kuin ensimmäisen kauden Armond (Murray Bartlett).

Hotellin henkilökunta jää enimmäkseen sivustakatsojiksi. Sen sijaan mukaan on tuotu italialaiset paikalliset. Nuoret neidit Mia (Beatrice Grannò) ja Lucia (Simona Tabasco) etsivät hotellista onnea ja elantoa.

Lisäksi paikalla on muita pidempään lomaillut varakas englantilainen Quentin (Tom Hollander) ja hänen veljenpoikansa Jack (Leo Woodall), joiden hervottomassa seurassa amerikkalaiset vieraat humaltuvat.

Valkoisen eliitin etuoikeus muuttuu The White Lotuksen toisella kaudella valheiden siivittämäksi ja viettien vesittämäksi epätoivoksi.

Henkistä pääroolia The White Lotuksen toisella kaudella näyttelee halu.

Sisilian White Lotus on kiimaisten katseiden kehto ja viettelysten hotelli, jossa kunnollisesta tulee rietas ja riettaasta huolestunut. Ympärillä vellova Välimeri on jonkinlainen toiveiden ja pelkojen peili. Neste, on se sitten merivettä tai viiniä, viettelee ja vie mennessään.

Sarja näyttää hurjalla ja televisiodraaman kontekstissa varsin poikkeuksellisella tavalla, miten tärkein valuutta tai vaihdon väline ei olekaan raha vaan kehoon kiinnittyvä seksuaalinen halu. Asian eettinen pohdiskelu jää katsojan tehtäväksi, ja se on lopulta suurin tällä kaudella epämukavuutta aiheuttava tekijä.

Mukaan sarjaan on mahdutettu myös sukupolvien ja sukupuolten välistä köydenvetoa, mutta yhteiskunnallinen kritiikki jää laimeaksi. Valkoisen eliitin etuoikeus muuttuu valheiden siivittämäksi ja viettien vesittämäksi epätoivoksi, mutta tuntuu silti perusteettomalta, ettei sarjan keskeisissä rooleissa ole mukana yhtäkään ei-valkoista hahmoa.

Jaksoja on tällä kertaa seitsemän. Tapia de Veerin musiikki soi edelleen lumoavana. Säröäänet pitävät katsojan varuillaan, eikä jännite hellitä edes varhaisen aamun autuaina hetkinä.

Toisen kauden jaksoissa on vähemmän huumoria ja enemmän surua, eikä sarja onnistu lopulta kysymään katsojaltaan sen enempää kuin että kuolisitko kauneuden vuoksi.

Toisaalta ei sen vähempääkään. Hiukan hapuilevan alun jälkeen Mike White onnistuu jälleen sekoittamaan katsojan pään kauniilla kuvauksella ja kieroilla juonenkäänteillä. Välimeren aallot vievät mennessään.

The White Lotus, HBO Max. Uudet jaksot alkaen ma 31.10.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat