Pasolinin Pummi-elokuvassa köyhyys ei ole romanttista eikä rakkaus pelasta

Pier Paolo Pasolini ei koskaan vältellyt arkoja aiheita ja yhteiskunnan kipupisteiden sorkkimista.

Vaimonsa ja lapsensa hylännyt ja tyttöystäväänsä parittanut Vittorio (Franco Citti) rakastuu viattomaan Stellaan (Franca Pasut).

29.10. 2:00

Draama

Pummi ★★★★★

Accattone, Italia 1961

Teema klo 21.05 ja Yle Areena (K16)

Pier Paolo Pasolini (1922–1975) sanoi elokuvan tekemistä kirjoittamiseksi todellisuudella. Hän oli julkaissut muutaman runokirjan ja kaksi romaania ennen kuin ohjasi esikoiselokuvansa Pummi.

Pummi sijoittuu samanlaisiin maisemiin kuin Pasolinin esikoisromaani Ragazzi di vita (1955): laitakaupungin köyhien kansoittamille kaduille. Elokuvassa aluetta ei nimetä, mutta esikuvana oli Rooman lähiö Rebibbia, jossa Pasolini oli asunut kolme vuotta.

Pasolinin elokuvan henkilöt ovat parittajia, huoria, varkaita ja kerjäläisiä, jotka lorvivat, juopottelevat, lyövät typeriä vetoja ja tappelevat. Aihevalinta oli skandaalimainen keskellä Italian sodanjälkeistä talousihmettä ja nousua kansainväliseksi teollisuusmahdiksi.

Avoimesti homoseksuaalinen ja marxilainen Pasolini ei koskaan vältellyt arkoja aiheita ja yhteiskunnan kipupisteiden sorkkimista. Hän ei ollut ainoa elokuvaohjaaja, joka arvosteli kehitystä, mutta hän näytti sen kääntöpuolen raadollisuuden paljaimmin.

Pummiksi sanottu Vittorio (Franco Citti) on hylännyt vaimonsa ja lapsensa. Hän parittaa tyttöystäväänsä Maddalenaa (Silvana Corsini), kunnes tämä joutuu vankilaan.

Vaille tulonlähdettä jäänyt Vittorio rakastuu viattomaan Stellaan (Franca Pasut). Kohta kaverit lyövät jo vetoa, että Stellakin päätyy kadulle tienaamaan.

Pasolini ei lankea ryysyläisromantiikkaan. Pummissa köyhien sydän on harvoin kultaa. Elokuva kysyy kitkerästi, jalostaako edes rakkaus ja voiko se suoda onnen.

Pasolinin hirtehinen vastaus ei ole yksiselitteinen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat