Kuvataiteilija Viggo Wallensköldin viides kirja on kahvipöytä­teos omituiseen mutta lämpimään kotiin

Wallensköld ei ole sinänsä hassumpi kirjoittaja, mutta hänen proosansa kulkee ehdottomasti mielikuvitus ja visuaalisuus edellä.

Viggo Wallensköldin maalaus Arkeologi Ivan Mjeljanov (akryyli). Neuroosit ja traumat -kirjan kuvitusta.

25.11. 10:22

Lyhytproosa / Esseet

Viggo Wallensköld: Neuroosit ja traumat – Anatolij D. Mbdrinovin tutkimuksia. Siltala. 253 s.

Viggo Wallensköldin (s. 1969) viides kirja on kuvitteellinen oppikirja neurooseista ja traumoista. Wallensköld tunnetaan paremmin kuva­taiteilijana, mutta hän on julkaissut myös mieli­kuvituksellista proosaa jo 17 vuoden ajan.

Neuroosit ja traumat -oppikirjan väitetään ilmestyneen alun perin jo vuonna 1930. Sen on kirjoittanut Anatolij D. Mbdrinov, jonka ansiosta mielisairaala­verkostomme on niin kattava kuin se on.

Nyt yli 90 vuotta myöhemmin teoksen on suomentanut Morris Schweinfurst. Luonnollisesti kirjassa on runsaasti kuvitusta: Wallensköldin omia maalauksia.

Viggo Wallensköld: Gorskilainen tyttö letitettyine partoineen (akryyli). – Kirjan kuvitusta.

Kirja pitää pokkansa siinä mielessä hyvin, että missään vaiheessa ei suoraan paljasteta, että tätä alkuperäisteosta saati näitä henkilöitä ei ole olemassa.

Jos kirjaa ja sen väittämiä lukisi kuin oikeaa tieteellistä oppikirjaa, kokemus olisi varmasti hyvin erikoinen. Disinformaation aikakaudella toki kaikki on mahdollista.

Materiaalin harhainen luonne ja tieteilijöiden nimien viittaukset itäiseen naapuriin tuskin ovat sattumaa. Jos on joskus nähnyt esimerkiksi vanhoja neuvostoliittolaisia opetusfilmejä, niin sanotaan vaikka niin, että viihtyminen niiden parissa ei ole liittynyt oppimiseen.

Luvut erotetaan kirjassa punaisella tähdellä. Wallensköld tuskin on osannut aavistaakaan, kuinka ajankohtaiseksi muiden kustannuksella tapahtuva oikeamielisyyden harhaisuus voi muodostua.

Wallensköldin luoma kertoja on alleviivatun misantrooppinen, frenologiaakin käppäisemmän pseudotieteen taakse piiloutuva ihmisvihaaja, mikä tuodaan ilmi absurdin mustan huumorin avulla. Tekstin parodinen luonne piirtää tietysti esiin teoksen tekijän oman eetoksen erilaisuuden hyväksyjänä.

Siinä missä Anatolij D. Mbdrinov tuomitsee jokaisen erilaisen mielisairaaksi, niin että jonkin kaupungin asukkaista esimerkiksi 150 prosenttia saattaa kärsiä erilaisista mielenterveysongelmista, niin Wallensköld vannoo erilaisuuden nimeen.

Haastatteluissa Wallensköld on kertonut olevansa neuroottinen ja kirjan sisältävän myös hänen omia kokemuksiaan.

Haastatteluissa Wallensköld on kertonut olevansa neuroottinen ja kirjan sisältävän myös hänen omia kokemuksiaan.

Kirjan spekulatiivinen tietofiktio on tyypillisen romaanin, novelli- tai esseekokoelman sijaan lähempänä esimerkiksi roolipelikirjaa. Neuroosit ja traumat sisältää lukuisia hahmoja, joista liki kaikista on kirjan sivuilla myös muotokuvat.

Teoksen sienimytologia muistuttaa Antti Salmisen teoksesta MIR (Poesia, 2019). Sienet ovat Wallensköldin kestoaihe. Ensimmäisessä kirjassa vuonna 2005 Mbdrinov oli sienitieteilijä. Hän on hahmona tyhjä taulu, johon voi maalata mitä tahansa ominaisuuksia.

Kirjan paras osuus on sen puolivälin tienoilla, kun äänessä ovat muotokuviensa vierellä eri hahmot. Vaikka temppu on vanha ja ilmeinen, silti tulee hieman hörähdelleeksi Anna Matvejevan ja Aleksei Matvejevin käänteisille sukupuolistereotypioille.

Anna Matvejeva kertoo elämästään: ”Kuudentoista avioliittovuoden jälkeen mieheni häipyi lastemme kanssa. Ei kuulemma kestänyt kuorsaustani. Todellinen syy taisi kuitenkin olla työni rakennuksilla. Se vei lähes kaiken aikani, aamuvarhaisesta iltamyöhään. Tottahan se oli, että kävin kotona vain nukkumassa.”

Arkeologi Ivan Mjeljanov kertoo puolestaan nauttivansa, jos saa ihmisen suunniltaan: ”Ai, ai kun nautin herkän pienen tytön itkusta. Silloin voisin syödä kermamunkin.”

Tällä hetkellä Wallensköldin töitä on esillä HAMissa. Mukana on samoja teoksia, joita löytyy myös kirjan sivuilta. Näyttely syventää osuvasti kirjan teemoja, tai tietysti toisin päin. Wallensköldin sukupuolella sekä ihmisen ja koneen välisellä suhteella leikittelevä taide vaihtelee tunnelmaltaan häiriintyneestä kauniiseen ja melankoliseen.

Parrakkaine naisineen Wallensköldin työ kutsuu avoimia silmiä paitsi taiteen, myös ihmisyyden äärelle. Kaikkea voi ylianalysoida ja -diagnosoida, mutta joskus voi vain antaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat.

”Punajuuri vahvistaa”, mainosjuliste, 1929 (akryyli). – Teoksen kuvitusta.

Kirja jäisi torsoksi ilman runsasta kuvitusta. Neuroosit ja traumat on kahvipöytäkirja omituiseen mutta lämpimään kotiin, jossa sen voi poimia kesken illanistujaisten ja lukea tekstin tai pari.

Wallensköld ei ole sinänsä hassumpi kirjoittaja, mutta hänen proosansa kulkee ehdottomasti mielikuvitus ja visuaalisuus edellä.

Viggo Wallensköldin akryylimaalaus Professorin koju sekä Boroblov-Ustinov-Morosov XXII. – Kirjan kuvitusta.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat