Litku Klemetti on menestysartisti, joka kertoo kärsineensä ahdistuksesta ja itseinhosta koko elämänsä

Seitsemännen levynsä tehnyt Sanna Klemetti pelkää yhä, ettei keikoille tule ketään. Hän on yrittänyt opetella tyytyväisyyttä siihen, mitä hänellä on.

Litku Klemetti on julkaissut seitsemän kunnianhimoista levyä seitsemässä vuodessa.

8.11. 16:00

Syyskuun 16. päivä Sanna Klemetti kirjoitti Instagram-tililleen:

”Välillä mietin tyhmiä. Että voiko tällainen syrjässä maaseudulla asuva, ylipainoinen, 35-vuotias avohoitopotilas olla artisti?”

Takana oli raskas vuosi. Se eskaloitui vappuaattona Turun Dynamossa, jossa Klemetti yhtäkkiä romahti.

Keikka jäi yhden kappaleen mittaiseksi. Seuraavana päivänä Klemetti ilmoitti jäävänsä sairauslomalle.

Moni huolestui, mutta Klemetin näkökulmasta tilanteessa ei ollut mitään uutta tai ihmeellistä.

”Olen kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta ja itseinhosta koko elämäni. Se vaikeuttaa tätä musiikintekemistä ja erityisesti esiintymistä”, hän kirjoitti Instagramiinsa kesäkuussa.

Haastatteluhetkellä Helsingissä Klemetillä on meneillään jo parempi vaihe. Hänen pitkään työstämänsä seitsemäs Litku Klemetti -levy Asiatonta oleskelua on juuri ilmestynyt.

Se on saanut ylistäviä arvosteluja esimerkiksi Soundissa, ja paljon näkyvyyttä Helsingin Sanomien lisäksi muissa isoissa medioissa, kuten Ylellä, Suomen Kuvalehdessä ja Imagessa.

Silti Klemetillä on epävarma olo. Häntä esimerkiksi mietityttää, tuleeko levynjulkaisukiertueelle lainkaan väkeä.

”Se on sellainen huono itsetunto -juttu. Ei mikään pysyvä olotila, mutta ajoittainen”, hän sanoo.

Viime aikoina Klemetti on yrittänyt opetella tyytyväisyyttä siihen, mitä hänellä on. Uudella levyllä hän laulaa hyväksyneensä esimerkiksi sen, ettei hänestä ole koko kansan suosikiksi.

”Kyllä sen tietää, ettei tällaisella menolla tai musalla tule kansansuosiota. Yhtenä esteenä on, ettei olla isommalla levy-yhtiöllä, joka pystyisi puskemaan meitä vaikka soittolistoille ja radioon. Mutta pitää miettiä, mitä eniten arvostaa, ja itse arvostan sitä, että teen omaehtoista musiikkia.”

Sanna Klemetti saapui Luhangasta Helsinkiin juuri ennen 4. marraskuuta alkanutta levynjulkistuskiertuetta. Hänet kuvattiin Töölönlahden rannalla.

Voiko maaseudulla asuva, ylipainoinen 35-vuotias avohoitopotilas siis olla nyky-Suomessa artisti, jopa menestyvä sellainen?

Kysymys ei ole täysin retorinen, vaikka Klemetti vastaakin siihen Instagramissa myöntävästi huutomerkkien kera.

Aloitetaan maaseudusta. Kuhmossa syntynyt ja sieltä Jyväskylän kautta Luhankaan päätynyt Klemetti kokee olevansa identiteetiltään maalainen. Häntä miellyttävät pienet ja helposti omaksuttavat yhteisöt, eikä hän haikaile Helsingin kulttuuripiireihin.

”Minulle on tosi luontevaa asua maalla, mutta esimerkiksi monet toimittajat ovat kysyneet, että 'milloinkas sä asuitkaan Helsingissä?'. Sitä on pidetty jonkinlaisena oletuksena. Jopa sitä on ihmetelty, että asuin Jyväskylässä.”

Litku Klemetin kappaleissa periferia-Suomi ja kaupunki-Suomi ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään: välillä mennään junalla Kainuuseen, välillä ajetaan taksilla läpi Helsingin yön. Klemetti ei kuitenkaan ajattele, että hänen asuinpaikallaan olisi vaikutusta hänen tekemänsä musiikin tyyliin.

”Internet-aika on muuttanut tilannetta niin, että trendit voivat tulla mihin vaan. Voit olla tosi cool ja hipster, ja asua vaikka Kainuussa.”

Klemetti muutti puolisonsa kanssa Luhankaan, lähes satavuotiaaseen suureen kivitaloon, marraskuussa 2020.

Entä alkaako 35-vuotias tosiaan olla jo liian vanha?

Jos olet mies, ei hätää. Jos olet nainen, tilanne on hähmäisempi.

Itse asiassa kolmikymppisyys on jopa otollinen ikä tällä hetkellä, sillä artistien ja aktiivisten musiikinkuuntelijoiden keski-ikä on nousussa. Vaikka esimerkiksi nelikymppiset Vesala ja Chisu ovat juuri kertoneet lopettavansa uransa nykymuodossaan, monet Suomen suosituista nykypoppareista Abreusta Mariskaan ja Anna Puusta Jenni Vartiaiseen ovat 30–40-vuotiaita, ja kitaramusiikin puolella keski-ikä on vielä korkeampi. Suomen ensimmäinen naisrokkari Muska täytti juuri 70 vuotta, ja keikkailee yhä.

Ylipainon suhteen musiikkiteollisuudella on kinkkisempää. Indie-piireissä erilaisuutta suvaitaan tai jopa vaalitaan tietyssä määrin, mutta valtavirtapuolella tähtiartisteiksi tuppaavat yhä nousemaan painoindeksiltään tietynlaiset naiset.

”Esimerkiksi Erika Vikmania sheimataan, jos hän on hieman pyöristynyt. Vaikka se on ihan luonnollista, siitä saa kuraa niskaan”, Klemetti sanoo.

Sitten hän lisää: ”No minä en ole saanut, mutta en olekaan mikään iso artisti.”

Asia on joka tapauksessa mietityttänyt Klemettiä viime vuosina.

”Painoni ei haittaa minua silloin, kun olen kotona. Mutta kun näen itsestäni kuvia vaikka keikalla, jokin saa minut miettimään, mitä muut minusta ajattelevat ja pitäisikö minun olla tietynnäköinen.”

Lavalla Klemetti on pyrkinyt kiertämään ulkonäköpaineet pukeutumalla niiden vastaisesti.

”Kun pukeudun keikalle, haluan yleensä näyttää enemmänkin kreisiltä kuin hyvältä, hienolta tai seksikkäältä. En ajattele sukupuoltani tai sitä, miltä minun odotetaan artistina näyttävän.”

Litku Klemetti kertoo ajoittain potevansa huonoa itsetuntoa, joka saa hänet ajattelemaan, että muusikkous ei ole oikea ammatti, vaan pitäisi mennä ”oikeisiin töihin”.

Instagram-päivityksensä viimeisessä kohdassa Sanna Klemetti kutsui itseään avohoitopotilaaksi.

Sellaiseksi hän on mieltänyt itsensä siitä lähtien, kun hän 15-vuotiaana pääsi pois sairaalan psykiatriselta osastolta. Neljä kuukautta kestänyttä laitosjaksoa edelsi ala-asteelta asti jatkunut kiusaaminen.

Tähän päivään mennessä on tapahtunut paljon. Mielenterveysongelmia ei enää pidetä tabuna. Aiheesta ovat avautuneet monet muutkin indie-artistit, kuten Yona, Rosita Luu, Mara Balls ja Lasten Hautausmaan Kristiina Vaara. Suuren yleisön artisteista esimerkiksi Vesala, Chisu ja Antti Tuisku ovat kertoneet käyneensä terapiassa. Television laulukilpailuissa kisailijat luettelevat nykyään diagnoosinsa tai lapsuudentraumansa jo ennen ensimmäistäkään lauluesitystä.

Mielenterveysongelmista tai kovista kokemuksista on tullut lyhyessä ajassa jopa aitouden valuuttaa tietyissä piireissä.

Todellisuudessa tilanne on tietysti monimutkaisempi. Jos ihminen on oikeasti hajalla, hän on usein myös työkyvytön.

Klemetti tunnistaa oireet: ”Alkuvuodesta voin sen verran huonosti, etten tehnyt mitään musaa. Kun on tosi huono meininki, mikään ei onnistu. Toki siitä tunteesta voi myöhemmin tulla joku biisi, mutta en pyri siihen. Olen tavoitellut vuosia tasaista hyvinvointia ja toimintakykyä, jossa kaikki energiani ei menisi siihen, että saan pidettyä itseni koossa.”

Sanna Klemetti on saavuttanut lähes kaiken, mitä indie-artisti voi Suomessa saavuttaa: hän on kriitikoiden arvostama ja Emma-palkittu muusikko, jonka levyt käyvät kaupaksi ja keikoilla käy väkeä.

Harkitun brändin sijaan Klemetti on aina tehnyt sitä, mikä häntä on milloinkin huvittanut: suomirockia, uutta aaltoa, progea, iskelmää, diskoa. Viimeisin innostus on pop.

Asiatonta oleskelua -levyä tehdessään Klemetti kuunteli paljon Carpentersia ja George Harrisonia. Hän halusi tehdä aikaa kestävän ja pieteetillä sovitetun levyn, joka olisi vähemmän spontaani ja kreisi kuin hänen aiemmat levynsä.

Sanoituksellisesti levystä tuli Klemetin rehellisin tähän mennessä. Teksteissä ajelehditaan ja yritetään kurkottaa elämään, joka lipuu ohi.

Levyllä kipuillaan myös oman uravalinnan kanssa: Klemetti pohtii bändinsä hajottamista (Läpi Helsingin yön) ja oikeisiin töihin menemistä (Asiatonta oleskelua).

”Olen koko elämäni jollain tavalla hävennyt tätä alaa. Varsinkin korona-aikana huomasi, miten vähän ihmiset tätä arvostavat. Olen niin herkkä ihminen, että minuun vaikuttavat ne keskustelupalstojen ukkelit ja akkelit, jotka mesoavat, että mitä te artistit itkette. Alan ajatella, että onko tämä nyt joku huuhaa-ala, ja mitä teen päivisin, ja teenkö tarpeeksi. Se ajaa uupumaan.”

Artistiksi, jolla on itsetunto-ongelmia, Sanna Klemetti on hyvinkin itsetietoinen ja itsevaltainen musiikintekijä.

Hän tietää tarkasti, mistä pitää, ja tekee siksi musiikkia pääsääntöisesti yksin.

Ainut henkilö, jolta Klemetti ottaa neuvoja, on hänen aviomiehensä ja Litku Klemetin kitaristi-tuottaja Pekka Tuomi. Sekin yhteistyö on tosin pitänyt opetella vähän väkisin.

”Tässä omaehtoisessa toiminnassa on pidettävä visio kirkkaana. Koen, että persoonallisin juttu tulee parhaiten esille silloin, kun pidän oman pääni”, Klemetti sanoo.

Asiatonta oleskelua -levyn tekovaiheessa Litku Klemetti soitti kappaleitaan ensimmäistä kertaa ikinä tuttavapiirinsä ulkopuolisille korville, Tehosekoittimesta ja Saimaasta tutulle Matti Mikkolalle. Idea oli bändin levy-yhtiöpomon Aki Roukalan.

Tässä kohtaa moni nykyartisti hihkuisi, kuinka huikea mahdollisuus lukuisia superhittejä tehneen Mikkolan kanssa työskentely oli.

Sanna Klemetti ei ole ihan niin varma.

Kyse ei ole ylpeydestä tai kiittämättömyydestä. Klemetti ei vaan ihan oikeasti tiedä, mitä lisäarvoa Mikkola tai kukaan muukaan ulkopuolinen korvapari hänen yhtyeelleen toisi.

”Siinä tajusi vain sen, että tuo on ihan samanlainen tyyppi kuin mekin. Toki hän on tehnyt enemmän juttuja, koska on vanhempi, mutta minäkin voisin sanoa mielipiteitä hänen musiikistaan.”

”En tiedä, kuka sellainen tuottaja voisi olla, joka tekisi tästä jutusta jotenkin olennaisesti parempaa. Koska pointti on, että tämä juttu on parempi silloin, kun me tehdään se itse.”

Silloin lopputulos kuulostaa vain ja ainoastaan Litku Klemetiltä.

Kuka?

Sanna ”Litku” Klemetti

  • Syntynyt Kuhmossa 5.4.1987. Asuu nykyään Luhangassa aviomiehensä ja kahden koiran kanssa.

  • Opiskellut pop/jazz-laulua Jyväskylän konservatoriossa ja musiikkitieteitä Jyväskylän yliopistossa. Valmistunut filosofian maisteriksi.

  • Ollut ennen Litku-uraansa mukana yhtyeissä Jesufåglar, Sateenkaarina, Zorse ja Mäsä.

  • Julkaissut Litku Klemettinä seitsemän levyä, joista uusin, Asiatonta oleskelua, ilmestyi 28.10.2022.

  • Kakkoslevy Juna Kainuuseen (2017) voitti kriitikoiden Emma-palkinnon. Levyt Taika tapahtuu (2018) ja Kukkia muovipussissa (2021) olivat ehdolla Teosto-palkinnon saajiksi.

  • Litku Klemetti on levynjulkistuskiertueella marras-joulukuussa, ja esiintyy seuraavan kerran Helsingissä Malmitalossa torstaina 10. marraskuuta.

Muusikko Litku Klemetti on kehittänyt lippalakeista oman tavaramerkkinsä. Hän ostaa niitä kirpputoreilta ja sitten keikoilla jossakin vaiheessa heittää niitä yleisön sekaan koska kokee, että hänen täytyy antaa jotain itsestään.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat