Viggo Wallensköldin retrospektiivi Hamissa osoittaa taiteilijan poikkeuksellisen johdonmukaisuuden

Viggo Wallensköld on kuvannut erilaisuutta jo yli 20 vuotta.

Viggo Wallensköldin Peili-maalauksessa (1997) tunnelma on taiteilijan myöhempiä teoksia rujompi.

25.11. 10:21

Maalaustaide

Viggo Wallensköld 12.3.2023 saakka Helsingin taidemuseo Hamissa. Avoinna ti 10–17.30, ke–su 11.30–19.

Taidemaalari Viggo Wallensköld (s. 1969) löysi oman tyylinsä jo varhain. Sen osoittaa Hamin noin sadasta teoksesta koostuva retrospektiivi, joka esittelee Wallensköldin teoksia vuosituhannen taitteesta tähän päivään.

Wallensköld tunnetaan muotokuvistaan, jossa hahmojen ikää, sukupuolta tai yhteiskunnallista asemaa on vaikea päätellä. Teokset vilisevät aristokraattisia raajarikkoja, androgyynisiä hahmoja, koneen ja ihmisen sekoituksia sekä vanhuksilta näyttäviä lapsia.

Museo-maalaus on vuodelta 2009.

Wallensköld löysi kuva-aiheensa jo opiskeluaikana. Wallensköld on pysynyt tyylilleen niin uskollisena, että teoksista on liki mahdoton arvata, milloin ne on tehty. Kyse ei kuitenkaan ole yksiselitteisestä toistosta vaan monitasoisen aiheen eri vivahteiden kartoittamisesta.

Hamin näyttely ei ole kronologinen tai ensyklopedinen esitys Wallensköldin tuotannosta vaan enemminkin johdanto hänen pääteemoihinsa. Esillä ei ole esimerkiksi varhaisia maisemamaalauksia. Näyttelyn on kuratoinut Wallensköldin pitkäaikainen galleristi Christina Bäckbacka.

Tasaiseen kokonaisuuteen tuo tervetullutta särmää varhaisteos Peili (1997), jossa androgyyninen hahmo peilaa itseään kylpyhuoneessa. Tunnelma on myöhempiä teoksia rujompi.

Wallensköldin maalausten kuvakieli nojaa vahvasti taidehistoriaan, etenkin muotokuvamaalauksen perinteeseen. Kuvassa Ruhtinaan perhe (2007).

Maalausten kuvakieli nojaa vahvasti taidehistoriaan, etenkin muotokuvamaalauksen perinteeseen. Wallensköldin ilmaisu liukuu vaivattomasti pehmoisesta realismista suurpiirteisempään sivellintyöhön. Etenkin viime vuosien teoksissa on yhä enemmän mehevää ekspressiivisyyttä.

Wallensköldin teosten ytimessä on kysymys erilaisuuden kohtaamisesta. Hänen hahmonsa ovat yhtä aikaa haavoittuvaisia ja ylpeitä, hauraita ja vahvoja. He asettuvat katseen kohteeksi mutta samalla katsovat takaisin. Wallensköld ei alista hahmojaan tirkistelyn kohteeksi vaan esittää heidät lempeästi ja arvokkaasti, erilaisuuteen liittyviä kipukohtia unohtamatta.

Viggo Wallensköldin maalaus Päiväuni (2002).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat