Helsingin juutalaisten iltamissa naurettiin sekä itselle että ennakkoluuloille, kertovat kellarista löytyneet paperit

Juutalaisen dramaattisen seuran revyissä kuultiin aikakauden suosikkilauluja uusilla jiddišinkielisillä sanoituksilla. Tutkimus- ja levytyshankkeen myötä näitä lauluja voi kuulla jälleen.

Tämä on ainoa tunnettu kuva Helsingissä toimineen Juutalaisen dramaattisen seuran esityksistä. Kuva on vuodelta 1926, ja siinä nähdään esiintyjiä aikakaudelle tyypillisissä asuissa, kuten commedia dell’arte -hahmoina. Tuohon aikaan oli myös tyypillistä luoda karikatyyrejä tummaihoisista ihmisistä maalaamalla vaaleaihoisen näyttelijän kasvot mustaksi. Yksityiskokoelmasta saatu kuva on osa Simo Muirin tutkimushankkeen ja levytysprojektin aineistoa.

6.11. 16:00

Vorum šraibst nit tsu mir, Khaim-Jankl?

Muun muassa näillä sanoin laulettiin 1960-luvun taitteessa Helsingin jiddišinkielisen teatteriseuran esityksissä ruotsalaishittiä Är du kär i mej ännu, Klas-Göran.

Suomeksi kappaletta on esitetty nimellä Mua lemmitkö vielä, oi Kustaa. Mutta jiddišinkielisissä kabareeilloissa laulun pohdinta kääntyi muotoon Mikset kirjoita minulle, Khaim-Jankl.

Jiddišinkieliset sanat oli laatinut Jakob ”Jac” Weinstein, joka perusti Jidiše dramatiše gezelšaft in Helsingfors -yhdistyksen tasan sata vuotta sitten eli vuonna 1922. Yhdistys järjesti Helsingissä vuosikymmenien ajan erilaisia iltamia, joissa esitettiin näytelmiä, sketsejä ja musiikkinumeroita.

Teatteriseurueessa esiintyi kymmeniä nuoria amatöörinäyttelijöitä, joista jotkut etenivät näyttämötaiteessa pitkällekin, kuten 1930-luvun suosittu elokuvatähti Hanna Taini (o.s. Schlimovitsch). Esityksiä järjestettiin ensin Helsingin juutalaisen yhteiskoulun juhlasalissa Ruoholahdenkadulla, mutta sinne ei mahtunut sataakaan katsojaa. Suurempia yleisöjoukkoja saatiin paikalle esimerkiksi Balderin saliin tai Arbetets vännerin saliin.

Teatteriseuran voimahahmo oli juuri Jac Weinstein (1883–1976), joka kirjoitti iltamiin omia näytelmiään ja laati musiikkinumeroihin jiddišinkielisiä tekstejä. Laulujen musiikkina käytettiin yleensä aikakauden suosittuja hittejä, kuten 1960-luvun taitteessa juuri Lill-Babsin alun perin esittämää Är du kär i mej ännu, Klas-Göran -laulua.

Nyt näitä revyylauluja kuullaan taas Helsingissä. Etnosoi-festivaalin Helsinki Yiddish Cabaret -levynjulkaisukonsertissa Weinsteinin sanoittamia lauluja esitetään maanantaina monikansallisen yhtyeen voimin.

Simo Muir on tutkinut Jac Weinsteinin ja tämän perustaman Juutalaisen dramaattisen seuran toimintaa.

Koko projekti alkoi siitä, kun suomalais-skotlantilainen tutkija Simo Muir vuonna 2005 löysi ison kokoelman Weinsteinin papereita Helsingistä, juutalaisen seurakunnan Uudenmaankadulla omistaman talon kellarista. Taloa oltiin tyhjentämässä ja laittamassa myyntikuntoon.

”Suurin osa Juutalaisen dramaattisen seuran materiaaleista on heitetty pois tai hävinnyt”, Muir sanoo. ”Olin siinä uskossa, että ne ovat kaikki hävinneet, koska olin etsinyt niitä jo vuosia aiemmin. Weinstein oli ensimmäisen jiddišin opettajani vaimon eno, ja sitä kautta olin kuullut näistä revyistä – koska hän oli itse näytellyt niissä.”

Kellarista kuitenkin löytyi hyvän kokoinen valikoima teatteriseurueen papereita, ja näistäkin materiaaleista piirtyi hieno kuva Weinsteinin järjestämistä kabareeilloista. Koska tapahtumat olivat jiddišinkielisiä, ne oli tarkoitettu juutalaiselle yhteisölle, ei pääkaupungin suomen- tai ruotsinkieliselle valtaväestölle, joka ei jiddišiä osannut.

Kansainvälisestikin juutalaisyhteisö väitteli 1900-luvun alkupuolella paljon kielikysymyksistä. Kiistaa käytiin jiddišin ja heprean kannattajien välillä: ”Jiddišin koettiin olevan sekakieltä, turmeltunutta saksaa. Heprea taas oli puhdas kieli ja monet juutalaisetkin kokivat, että pitäisi pyrkiä pois jiddišistä ja heprean kieleen – ja oppia maan valtakielet”, Muir kertoo.

Suomessa kielikysymys ei kuitenkaan ollut yhtä kiihkeä kuin muualla Euroopassa. Weinstein itse ei ollut kiinnostunut hepreasta vaan kannatti jiddišiä, ilmeisesti siksi, että se hänen mukaansa kiteytti juutalaisten kärsimykset diasporassa paljon osuvammin kuin ”puhdas” heprea.

”Juutalainen yhteisö oli pitkälti myös maahanmuuttajayhteisö, joka pyrki omaksumaan valtakulttuurin tavat ja kielen. Mutta omaksuminen ei ollut täydellistä, ja tähän Weinsteinin revyiden huumori usein iskee”, Muir sanoo. ”Hän repi paljon huumoria siitä, että juutalaiset eivät osanneet puhua suomea tai ruotsia kunnolla.”

Helsingin juutalaisen yhteiskoulun juhlasali vuoden 1930 uudenvuodenrevyyn aikaan. Yksityiskokoelmasta saatu kuva on osa Simo Muirin tutkimushankkeen ja levytysprojektin aineistoa.

Tyypillisesti näissä revyissä nähtiin purevaakin satiiria, jossa tarkasteltiin juutalaisista kiertäviä stereotypioita, kielitaitoa tai uuden kotimaan tapakulttuurin ja juutalaisen perinteen törmäyksiä. Huumori oli tyypillisesti sellaista, että kukaan yhteisön ulkopuolinen ei sitä olisi voinut samalla tavalla esittää tai edes käsittää.

”Näihin revyihin ei ollut ulkopuolisilla asiaa, sillä he eivät olisi niitä ymmärtäneet”, Simo Muir kertoo. ”Nykyään sanottaisiin, että kyseessä oli juutalaisen yhteisön safe space, eli turvallinen tila, jossa oli turvallinen ilmapiiri käsitellä juutalaisten kokemia kipeitä asioita. Niissä osallistujat pystyivät nauramaan vähän itselleen ja vähän valtakulttuurille. Mutta kaikkein eniten se on itseironiaa ja oman yhteisön kritiikkiä.”

Muir on löytänyt Weinsteinin papereista esimerkiksi sketsin, jossa kaksi juutalaista vaatekauppiasta kiistelee valtaväestöön kuuluvasta asiakkaasta. Kauppiaat repivät asiakasta hihoista kohti omia liikkeitään. Tämä johtaa siihen, että asiakkaan ylle puetun takin hiha repeää. Kauppiaat huutavat paikalle poliisin, joka pidättää asiakkaan. Tästä kauppiaat saavat aihetta kutsua asiakasta antisemiitiksi.

Jac Weinstein vuonna 1949 lapsenlapsensa Clairen kanssa Helsingissä. Yksityiskokoelmasta saatu kuva on osa Simo Muirin tutkimushankkeen ja levytysprojektin aineistoa.

Weinstein itse työskenteli Helsingissä vaatekauppiaana 1920-luvulla, joten usein hänen sketsinsä liittyvät juuri vaatekauppaan. ”Tässäkin sketsissä Weinstein haluaa yhteisön katsovan itseään peiliin ja käsittelevän näitä asioita. Toisaalta sketsi tarjosi mahdollisuuden nauraa valtaväestön käsityksille juutalaisista kauppiaista.”

Valtaväestön esittämänä tällaisia sketsejä olisi pidetty täysin antisemitistisinä, Muir huomauttaa.

”Suomalaisessa lehdistössä oli tuohon aikaan räikeitä stereotypioita juutalaisista, ja juutalaishahmot olivat olleet myös suomalaisen varieteeteatterin peruskamaa: oli esimerkiksi rättejä kaupittelevia juutalaisnaisia. Mutta niiden ja näiden sketsien välillä on ihan erilainen sävy ja esittämisen tapa.”

Joka tapauksessa nykyaikana olisi hyvin ongelmallista luoda uudestaan Weinsteinin ja Helsingin juutalaisen teatterin revyyiltamia kokonaisuudessaan – vaikka esimerkiksi vuoden 1930 uudenvuodenrevyy on säilynyt koko kokoelman yhtenäisimpänä kokonaisuutena. Olisi luultavasti mahdotonta ymmärtää sen sisältöä täysin sellaisena kuin vuoden 1930 juutalainen yleisö sen Helsingissä koki.

Sen sijaan lauluissa itsessään ei ole erityisen vaikeaa moniselitteisyyttä tai stereotypioita, toisin kuin sketseissä tai näytelmissä. Siksi lauluja on helpompi esittää nykyisinkin, esimerkiksi nyt julkaistavalla levyllä ja maanantain levynjulkaisukonsertissa. Kaikkiaan Muirin kellarilöytö sisälsi noin 50–100 laulua. Tarkka määrä riippuu laskentatavasta, sillä joukossa on esimerkiksi samojen laulujen eri versioita ja tervehdysrunoja.

Helsinki Yiddish Cabaret -levy äänitettiin Kallio-Kuninkalassa Järvenpäässä lokakuussa 2021. Levyllä esiintyvään kokoonpanoon kuuluvat Ilkka Heinonen (vas.), Topi Korhonen, Rob Schwimmer, Miritza Lundberg, Juska Ojajärvi, Lorin Sklamberg, Sasha Lurje, Michael Winograd ja Alevtina Parland.

Levytysprojekti alkoi, kun Simo Muir mainitsi löytämistään lauluista yhdysvaltalaiselle laulajalle Lorin Sklambergille, joka innostui aiheesta. Laulujen esittäjäksi valikoitui yhdeksänhenkinen monikansallinen kokoonpano, jonka musiikilliseksi johtajaksi tuli klarinetisti Michael Winograd. Sklamberg ja Winograd ovat kumpikin kiiteltyjä klezmer-muusikoita New Yorkista, Sklamberg muun muassa The Klezmatics -yhtyeen perustajajäsen.

Hän myös työskentelee New Yorkissa sijaitsevassa Juutalaisen kulttuurin tutkimuskeskuksessa Yivossa, mitä kautta hän oli kuullut Muirin tutkimuksista jo aiemmin.

”Olin iloinen siitä, että hän pyysi minua mukaan. Hän pyysi minua organisoimaan laulujen uudelleen esittämistä, ja halusin saada musiikilliseksi johtajaksi Michael Winogradin, joka on hyvin monipuolinen muusikko”, Sklamberg kertoo.

Koko hanke toteutettiin Koneen säätiön tuella ja yhteistyössä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kanssa. Nyt julkaistava levy äänitettiin lokakuussa 2021 Sibelius-Akatemian Kallio-Kuninkalassa suomalaisten ja amerikkalaisten muusikoiden voimin.

Rob Schwimmer on paitsi huippupianisti, myös theremintaiteilija, ja laulaja Sasha Lurje on varsinainen polyglotti ja osaa ainakin latviaa, venäjää, saksaa ja jiddišiä. Ajattelin, että hän olisi täydellinen laulaja tähän projektiin.”

Suomalaisia muusikoita joukossa oli useita, ja levynjulkaisukonsertissa heistä on mukana ainakin basisti Ilkka Heinonen.

Schwimmerin soittama theremin on kokoonpanon soittimista harvinaisin, mutta silti se on ajanmukainen, Sklamberg huomauttaa. Kyseessä on yksi ensimmäisistä sähkösoittimista, jonka venäläinen Lev Termen eli Léon Theremin kehitti 1920-luvun taitteessa. ”Useimmat ovat kuulleet thereminin äänen, vaikka eivät sitä tietäisikään”, Sklamberg sanoo.

Kokoonpano tulkitsi Weinsteinin sanoittamat kappaleet uudestaan ja toi 1920-luvulla soineet sävelmät nykyaikaan niin hyvin kuin mahdollista. Musiikkia piti rekonstruoida jonkin verran, sillä kaikissa Weinsteinin teksteissä ei ollut merkitty alkuperäissävelmää tai teksti ei oikein istunut sävelmään. Tällaisissa tapauksissa Winograd ja Sklamberg sävelsivät tekstien tueksi uudet sävelmät.

Suurin osa Weinsteinin käyttämistä sävelmistä olivat kansainvälisesti tunnettuja lauluja, ja mahdollinen suomalainen paikallisväri esityksiin tuli sanoituksista ja tietenkin iltamissa esitetyistä sketseistä ja näytelmistä. Levylle kuitenkin valittiin myös yksi suomalainen kansansävelmä. Juutalaisia muusikoita satirisoiva A Idišer kvartet -teksti (Juutalainen kvartetti) sai melodiakseen Ievan polkan, jonka vierailevina solisteina levyllä laulavat Värttinän kolme laulajaa.

He laulavat myös Lill-Babsin Klas-Göranissa eli Weinsteinin versioimassa Khaim-Jankl-kappaleessa. Se on uusin Weinsteinin kokoelmasta löytynyt laulumukaelma.

Simo Muir kertoo, että Weinsteinin jiddišinkielinen teatteriseurue oli aktiivisimmillaan maailmansotien välisenä aikana, mutta jatkoi vielä toisen maailmansodan jälkeenkin 1950-luvun loppuun. Jiddišin kieli alkoi kuitenkin menettää sijaansa juutalaisyhteisössä.

Nina ja Grischa Rubanovitsch esiintyivät usein Jac Weinsteinin revyissä ja esittivät hänen kuplettejaan. Nina lauloi ja Grischa säesti mandoliinilla. Yksityiskokoelmasta saatu kuva on osa Simo Muirin tutkimushankkeen ja levytysprojektin aineistoa.

”Sodan jälkeen Weinstein oli jo aika iäkäs, yli 60-vuotias. Samaan aikaan nuoret alkoivat olla täysin ruotsinkielisiä. Liebkindin veljekset Josef ja Ruben alkoivat esittää revyitä ruotsiksi.”

Ruotsinkielisiä revyitä järjestettiin 1970-luvulle saakka, ja ne olivat omalla tavallaan jatkumoa jiddišinkieliselle revyyperinteille.

”Ruotsinkielisiä revyitä kirjoitti esimerkiksi Boris Rubanovitsch, jonka vanhemmat olivat olleet mukana Weinsteinin revyissä.”

Helsinki Yiddish Cabaret -levyn julkaisukonsertti maanantaina 7. marraskuuta kello 19 Aleksanterin teatterissa. Etnosoi-festivaalin ohjelmaa.

Lue lisää: Luvattu maa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat