Elina Backman pitää lukijan otteessaan, vaikka tarina etenee hitaasti

Elina Backmanin kolmas dekkari vie päähenkilö Saana Havaksen syksyiseen Lappiin.

Elina Backman kirjoittaa verkkaisesti, suorastaan viipyilevästi eteneviä arvoitusdekkarin ja psykologisen trillerin yhdistelmiä.

4.11. 12:31

Romaani

Elina Backman: Ennen kuin tulee pimeää. Otava. 416 s.

Elina Backman (s. 1983) kuuluu niihin nuorehkoihin kotimaisiin dekkarikirjailijoihin, jotka ovat jo tehneet läpimurron ulkomaillakin. Hänen esikoisromaaninsa Kun kuningas kuolee oli muun muassa Ruotsin dekkariakatemian ehdokas vuoden parhaaksi käännösdekkariksi, ja saman kunnianosoituksen on saanut myös Backmanin toinen kirja Kun jäljet katoavat.

Backman kirjoittaa verkkaisesti, suorastaan viipyilevästi eteneviä arvoitusdekkarin ja psykologisen trillerin yhdistelmiä, joiden päähenkilö Saana Havas ei ole poliisi, yksityisetsivä tai asianajaja, vaan kolmikymppinen nainen, joka tekee podcasteja ratkaisemattomista henkirikoksista.

Aiemmissa Backmanin kirjoissa Havas on oma-aloitteisesti käynnistänyt tutkimuksensa, mutta tässä sarjan kolmannessa dekkarissa hän saa toimeksiannon esihenkilönsä tuttavalta. Asianajaja Heta Weckmanin Inga-sisko on murhattu Inarin Angelissa kesällä 1998, eikä rikos ole koskaan selvinnyt.

Heta pyytää Saanaa lähtemään Inariin ja koostamaan podcastia Ingan kohtalosta. Ehkä Saana saisi selville jotakin uutta.

Saana matkaa pohjoiseen ja kohtaa yhteisön, joka vaikenee. Ikävistä asioista ei puhuta, eikä niitä varsinkaan saisi tonkia.

Saanalle alkaa kuitenkin pian käydä selväksi, että murhaaja on joku yhteisön jäsenistä. Epäilyjä vahvistaa toisen nuoren tytön katoaminen seudulta juuri ennen Saanan saapumista. Uusi tapaus tuo Inariin myös Saanan miesystävän, KRP:n rikostutkijan Jan Leinon.

Iso osa romaanista koostuu Saanan haastatteluista kylän asukkaiden kanssa sekä rikkaista kuvauksista seudun kaamosta odottavasta luonnosta. Lapin melkein haistaa Backmanin tekstistä, vaikka kirjailija kertoikin Helsingin kirjamessujen haastattelussa, että kävi Lapissa ensimmäistä kertaa vasta korona-aikana. Hän katsookin Lappia Saanan, ulkopuolisen, silmin.

Verkkaisuudestaan huolimatta Ennen kuin tulee pimeää ei ole jahkaileva eikä polje paikallaan. Ennemmin on kyse täyteläisyydestä, tarinan huolellisesta työstämisestä, jossa henkilöillä on suurempi osuus kuin tapahtumilla tai rikoksen selvittelyn vauhdittamisella.

Saana vierailee tutkimustensa lomassa myös isänsä luona Enontekiöllä toivoen saavansa lisävalaistusta elämänsä suurimpaan traumaan: äidin itsemurhaan.

Saanan ja Janin suhdetta Backman kuvaa lähes hempeän romanttisesti. Molemmilla kuvioilla on paikkansa Saanan elämänpiirin kartoituksessa, mutta silti ne tuntuvat välillä täytteiltä.

Romaanin lopussa kerronta kunnon dekkarin tyyliin tiivistyy kiitettävästi epäiltyjen putkahtaessa esiin sieltä sun täältä, mutta päätös on silti hieman töksähtävä.

Heta Weckmanin mielentilaan liittyvä paljastus tulee hiukan puskista, ja kun murhaaja paljastuu, kaikki jää siihen. Mitään selitystä, motiivia tai psykologista päätelmää murhaajan vuosikymmeniä kestäneistä hirmutöistä ei Backman anna.

Kokonaiskuva Ennen kuin tulee pimeää -dekkarista on kuitenkin myönteinen. Vaatii taitoa pitää lukija otteessaan näinkin hitaasti etenevän tarinan askeleissa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat